RUK 100 -juhlavuosi
Reserviupseeri – joukkoaan johdattava suunnannäyttäjä
Reserviupseerikurssin lähtökohdat ovat erinomaiset. Valikoituneisuus näkyy upseerioppilaiden kapasiteetissa ja kehityspotentiaalissa, mutta ennen kaikkea motivaatiossa ja asenteessa. Asenne kääntyy valmiudeksi laittaa itsensä likoon ja antaa tarvittaessa kaikkensa.
Pimeimmänkin talven keskellä valon loisto näyttää tietä. Lähti loisto sitten auringosta, hangesta tai taivaan tähdistä, se näyttää suunnan talvikurssin pimeydessä taivaltavalle upseerioppilaalle. Samoin jokainen kurssin käynyt on tulevana reserviupseerina oman joukkonsa edellä kulkeva ja sitä johdattava suunnannäyttäjä.
Näihin sanoihin vangittiin reserviupseerikurssin 255 nimen Loisto symboliikka. Mutta nimeä valittaessa yksikään upseerioppilas ei ollut valmis sotilasjohtaja, joukkoaan johdattava suunnannäyttäjä. Kasvu rooliin tapahtui kurssin aikana – ja jatkuu edelleen kokelaskaudella ja reservissä.
Reserviupseerikurssin lähtökohdat ovat erinomaiset. Valikoituneisuus näkyy upseerioppilaiden kapasiteetissa ja kehityspotentiaalissa, mutta ennen kaikkea motivaatiossa ja asenteessa. Asenne kääntyy valmiudeksi laittaa itsensä likoon ja antaa tarvittaessa kaikkensa. Vaikka johtamistilanteiden ja -kokemusten jatkuva reflektointi herättää aika ajoin hilpeyttä, upseerioppilaiden kehittymishaluisuudesta, avoimuudesta ja valmiudesta arvioida omaa tekemistä kriittisesti olisivat todella kateellisia monet erilaisten johtamisvalmennusten järjestäjistä.
Puolustusvoimien koulutuksen päivittyminen näkyy myös reserviupseerikurssilla. Kurssin koulutus on ajassa kiinni. Siinä painottuvat sotilaallisten ja aselajin perustaitojen lisäksi ymmärrys kriisien laajemmasta viitekehyksestä ja kyky toimintaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Johtamisopin ihmiskuva on moderni ja korostaa oikealla tavalla sosiaalista herkkyyttä onnistuneen johtamisen edellytyksenä.
Kyse on henkisestä kasvusta
Todellinen kehitysloikka tapahtuu vastuun myötä. On silmiinpistävää, kuinka jokainen vastuupaikka saa kasvamaan annettuun vastuuseen. Mitä enemmän näitä yksittäisiä vastuupaikkoja kurssi pystyy jokaiselle upseerioppilaalle tarjoamaan, sitä paremmin se onnistuu tavoitteessaan. Kurssi on turvallinen ympäristö harjoitella ja kokeilla, onnistua ja erehtyä, mutta ennen kaikkea oppia.
Otollisella asenteella ja osuvilla menetelmillä saavutetaan myös tuloksia. Itsetuntemus kasvaa, tiedot ja taidot vahvistuvat ja johtamisen työkalupakkiin kertyy käyttökelpoisia analyyttisia malleja ja käytännön kikkoja. Mutta lopulta kyse on ennen kaikkea henkisestä kasvusta. Loiston symboliikan suunnannäyttäjyys ei synny yksittäisistä kompetensseista. Se vaatii kokemuspohjaista kokonaisvaltaisuutta: Valmiutta astua rivistä eteen. Kykyä tehdä punnittuja päätöksiä. Uskallusta kantaa vastuuta – tilanteessa kuin tilanteessa.
Parhaimmillaan reserviupseerikurssilla omaksuttu johtajakoulutus ja saatu tekemisen varmuus sysäävät liikkeelle positiivisen kierteen. Kurssin oppi saa hakeutumaan vastuupaikoille ja uusiin johtajatehtäviin. Se taas vahvistaa johtamisosaamista entisestään palvellen paitsi siviilielämää myös maanpuolustuksellisia tehtäviä reservissä.
Enemmän kuin koulutuslaitos
Pohjana Reserviupseeirkoulun vahvalle merkitykselle on varmasti toiminut sen kyky täyttää tehtävänsä ja pysyä ajassa kiinni. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Monet tahot ja toimijat täyttävät tehtävänsä, mutta siitä huolimatta ajan myötä liudentuvat merkitykseltään, murenevat tai tulevat jauhautuneeksi organisaatiouudistusten rattaisiin.
Reserviupseerikoulu on pystynyt olemaan jatkuvasti enemmän kuin vain joukkueenjohtajia tuottava koulutuslaitos. Se on onnistunut luomaan ja säilyttämään itsessään ripauksen ainutlaatuista hohtoa. Koulu antaa oppilailleen enemmän kuin pelkän tasokkaan koulutuksen – se jättää meihin lähtemättömän tunnejäljen.
Tämän tunnejäljen voima kumpuaa erityisestä RUK:n hengestä, josta alettiin puhua jo 1920-luvulla. Henki kulki perintönä kurssilta kurssille ja sen muodostumista pidettiin itsestään selvänä ja luonnollisena.
Minulle RUK:n henki on itsensä ylittämistä. Halua pyrkiä kohti parastaan. Keskinäistä arvostusta. Vahvaa tunnetta taustalla olevasta sukupolvien ketjusta, suuremmasta päämäärästä ja vastuusta. Ymmärrystä siitä, että me on aina suurempi kuin minä.
Teksti: Daniel Sazonov. Kirjoittaja toimi RU-kurssi 255, Loisto, oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.
