Uusi saapumiserä, samat kujeet

Pohjan pioneeripataljoonan tammikuun saapumiserän koulutus etenee suunnitelmallisesti huolimatta pandemian haasteista. Alokasjakson aikaisten sotilaan perustaitojen opettelun myötä siirrytään kohti aselajin oppien kouluttamista.

Alokasjakso eli "A-jakso" pitää sisällään yksittäisen taistelijan sotilaan perustaitojen opettamista. Tavallaan opetetaan "talon tavoilla" eläminen ja oleminen ensin ja vasta sitten aletaan opettaa sotilaan taitoja. 

Alku onkin syytä pitää hyvin yksinkertaisena, sillä aina johonkin uuteen vaiheeseen, kuten erityisesti palveluksen aloittamiseen, liittyy epävarmuutta ja uuden yhteisön normien opettelua. Uusia kasvoja tulee vastaan ensimmäisenä iltana niin palvelustovereina kuin kouluttajina. 

Palveluksen ensi viikkoina luodaan perusta toimimiselle osana joukkoa. Perussuorituksia hiotaan alkaen tervehtimisestä ja pukeutumisesta aina puhutteluun asti, kunnes ne osataan ja sitä voidaan alkaa vaatia. 

Kun yksilö osaa toimia osana uutta yhteisöään, voidaan alkaa opettaa muita vaativampia asiakokonaisuuksia. 

Varsinaiset sotataidot aloitetaan myös perusteista, niistä yksittäisen sotilaan taidoista, kuten esimerkiksi ampumisesta, telamiinan asentamisesta, eri tavoin liikkumisesta, miinaharavan käyttämisestä miinojen paikantamiseen, suojanaamarin käytöstä suojeluvaroituksessa tai tulipalon sammuttamisesta (joskus opetetut taidot lisäävät myös kansalaisturvallisuuttakin). 

Edellisen saapumiserän ryhmänjohtajat ja myöhemmin reserviupseerikurssin päättymisen myötä palaavat upseerikokelaat opettavat sekä vaativat omilta alaisiltaan ja tulevilta taistelutovereiltaan monia eri suorituksia. Vasta sen jälkeen aloitetaan ryhmän ja lopulta aina joukkueen toiminnan mahdollistavien yksittäisten sotilaiden tekemien suoritusten yhdistäminen kokonaissuorituksiksi.

Kun päiväharjoitusten aikana harjoitellut taidot on hiottu huippuunsa, on aika siirtyä maastoharjoituksiin. Sen sijaan että jatkettaisiin lyhyiden siirtymien päässä kasarmilta harjoittelua, otetaan toimintaan mukaan ennakolta luotu tilannekehys ja aletaan toimia joukkona. Kasarmiolosuhteet käyvät harvemmiksi ja toiminta siirtyy enemmän maastoon. 

Pyrkimyksenä luoda olosuhteet, jossa sota-ajan joukkoa voitaisiin joutua testaamaan omassa tehtävässään. Normaalien käskettyjen tehtävien lisäksi korostuu maastossa eläminen, oleminen ja myös oman toimintakyvyn ylläpitämisen tärkeys. 

Helmikuinen luonto Kainuussa tarjoaa kaikkea mahdollista auringosta paksuun pilvipeittoon ja rapeista pakkasista joskus harvoin myös läpitunkevaan vesisateeseenkin. Silloin nousee esiin opetetut taidot ja kyky niiden hyödyntämiseen kelissä kuin kelissä.

Kirjoittaja on Pohjan pioneeripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Olli-Pekka Paju.