Rynnäkkökivääri 7.62 RK 62

Käyttö

  • Jalkaväkijoukkojen perusase
  • Kaikkien taistelijoiden henkilökohtainen ase

Ominaisuudet

  • Kaasurekyyliperiaatteella toimiva sarjatuliase, jolla vaihdinta käyttäen voidaan ampua joko kerta- tai sarjatulta
  • Reikätähtäimet päiväkäyttöön ja tritiumampulleilla varustetut avotähtäimet hämäräkäyttöön
  • 762 RK 62 VV malliin voidaan liittää valonvahvistin tai optinen tähtäin
  • Kaliiperi 7.62 x 39
  • Pituus: 94 cm
  • Paino: ase ilman lipasta 3,5 kg, lipas 0,8 kg täynnä (30 patr)
  • Tulinopeus kertatulella: 20-30 tähdättyä laukausta minuutissa
  • Tulinopeus sarjatulella: teoreettinen 700 ls/min, lippaan vaihdot mukaan lukien 120-180 ls/min
  • Luodin lähtönopeus: 715 m/s
  • Tehokas ampumaetäisyys 300 m asti
  • Valmistusmaa Suomi

Rynnäkkökivääri on taistelijan perusase

Rynnäkkökivääri on jokaisen taistelijan perusase. Se on käytössä eri versioina lähes kaikkien maiden armeijoissa. Siirtyminen kertalaukauksia ampuvasta kivääristä täysautomaattisen rynnäkkökiväärin käyttöön on moninkertaistanut jalkaväen tulivoiman. Pääosa käytössämme olevista rynnäkkökivääreistä on valmistettu kotimaassa. Kiinasta ja Saksasta 1990-luvun alussa ostettujen erien jälkeen kaikki sodan ajan puolustusvoimien sotilaat voidaan varustaa rynnäkkökiväärein. Uusimmat mallit ovat entistä monikäyttöisempiä. Niillä voidaan ampua muun muassa kiväärikranaatteja.

Kaikki alkoi Sturmgewehristä

Tiettävästi maailman ensimmäinen rynnäkkökivääri kehitettiin Saksassa vuosina 1942-43. Ase tunnettiin nimellä Sturmgewehr, joka on ollut lähtökohtana myös venäläisen suunnittelijansa nimeä kantavalle Kalashnikov-rynnäkkökiväärille. Kalashnikov erilaisine muunnoksineen, versioineen ja kopioineen on käytössä kymmenien maiden armeijoissa. Aseiden kokonaismäärä maailmassa lienee kymmeniä miljoonia.

Suomalaisen rynnäkkökiväärin kehittäminen alkoi 1950-luvulla. Mallia pyrittiin hakemaan useista maista, mutta tärkein esikuva on Suomessakin ollut Kalashnikov. Ensimmäiset sarjat valmistuivat Valmet Oy:n Tourulan tehtaalta vuonna 1960. Ase hyväksyttiin puolustusvoimien käyttöön vuonna 1962. Valmet Oy:n lisäksi rynnäkkökivääriä on Suomessa valmistanut Sako Oy. Aseeseen on 30 vuoden aikana tehty pieniä muutoksia. Parannuksia on tehty muun muassa aseen perään, kädensuojukseen, kädensijaan ja tähtäimiin. Perusrakenne, ominaisuudet ja ulkonäkö ovat säilyneet lähes muuttumattomina.

Rynnäkkökivääri on tehokas ase alle 300 metrin ampumaetäisyyksillä. Luoti läpäisee hyvin myös sirpalesuojaliivin ja komposiittikypärän. Sen sijaan panssarinläpäisykyky on nykyisillä luodeilla heikohko.

Kertalaukaus- ja puoliautomaattikivääri ovat säilyttäneet asemansa tarkkuuskivääreinä. Etutuella ja kiväärikaukoputkella varustettuna 7,62 millimetrin tarkkuuskiväärin suurin tehokas ampumaetäisyys on 600-800 metriä. 8.6 millimetrin tarkkuuskiväärin suurin tehokas ampumaetäisyys on 1200 - 1400 metriä.

Uusi suomalainen versio

Perinteisen 7,62 mm:n kaliiperin rinnalle on otettu käyttöön kaliiperiltaan 5,56 (NATO) ja 5,45 mm:n (Venäjä) rynnäkkökiväärejä. Pienempään kaliiperiin siirtymisellä on lisätty luodin lähtönopeutta ja samalla pienennetty sotilaan kantamusta. Luodin suuremmalla nopeudella saavutetaan muun muassa parempi läpäisy lyhyillä etäisyyksillä, laakeampi lentorata ja pitempi tehokas ampumaetäisyys. Toisaalta noin 50 prosenttia kevyempi luoti menettää herkemmin vakavuutensa. Tästä on selvää haittaa esimerkiksi risukossa ja metsämaastossa ammuttaessa.

Tarve parantaa rynnäkkökiväärin ampumaominaisuuksia ja lisätä aseen tulivoimaa käynnisti uuden version kehittämisen 1980-luvun lopulla myös Suomessa. Tavoitteena oli kehittää aseesta entistä tasapainoisempi ja monikäyttöisempi. Kokonaan uuden aseen kehittämiseen ei ryhdytty. Perusrakenne ja kaliiperi päätettiin pitää samana kuin rynnäkkökivääri 62:ssa. Tärkeä uudistus on aseen rekyylin pienentäminen. Piipun suussa on suujarru, joka vähentää ampujan olkapäähän kohdistuvaa iskua. Uusi ase, 7.62 rynnäkkökivääri 95 TP, käyttäytyy sarjatulella entistä rauhallisemmin. Kiväärikranaattien ampumismahdollisuus on yksi uuden aseen perusvaatimuksista. Kranaatti asetetaan aseen piipun suuhun ja se saa toimintaenergiansa ruutikaasuista. Yleisimin käytettyjä ovat sirpalekranaatit. Myös panssaria läpäisevien ontelokranaattien, sekä valo- ja savukranaattien käyttö on mahdollista. Kiväärikranaattien suurin ampumaetäisyys on 300-400 metriä. Sirpalekranaattien tehokas vaikutussäde on 10-20 metriä ja ontelokranaattien panssarinläpäisykyky jopa 10- 20 senttimetriä.

Rynnäkkökivääri 95 TP:n perä voidaan taittaa sivulle. Uusittu kädensuojus parantaa ampujan otetta. Tarkkuutta parantavat myös aseen latauskoneiston suojakannen vahvistaminen ja tuennan parantaminen. Tähtäimien säätämistä on helpotettu. Kohdistussäädöt on siirretty uudessa mallissa kokonaan etutähtäimeen. Takatähtäimessä on pikasäätö kahdelle matkalle. Lisäksi tähtäimessä on yöasento.

Rynnäkkökivääri 95 TP:ssä on kiinnitysmahdollisuus pimeätähtäimen (valonvahvistimen) tai muun optisentähtäimen (punapistetähtäin, kiväärikaukoputki) kiinnittämistä varten. Kranaatti-istukkaan (suujarru/liekinsammutin) voidaan kiinnittää äänenvaimennin. Nämä lisävarusteet on tarkoitettu lähinnä erikoisjoukkojen käyttöön. Tällä uudella rynnäkkökiväärimallilla parannetaan erikoisjoukkojen ja tärkeimpien jalkaväkijoukkojen tulivoimaa.