Hoppa till innehåll

Kun sotilaspalokunnat harjoittelevat, peto on irti

Armén
Julkaisuajankohta 25.11.2020 15.21
Uutinen
Kuva jossa onnettomuuden uhria viedään paareilla.
Pelastusryhmien harjoituksissa varusmiehet ovat toimineet maalimiehinä. Ryhmä auttaa kolaroidusta ajoneuvosta ulos loukkaantunutta näyttelevää maalimiestä.

Puolustusvoimien pelastustoimintaharjoitus, eli PVPETO 20 -harjoitus on Puolustusvoimien pelastustoimen kattavin koulutustapahtuma. Tänä vuonna sotilaspalokuntien henkilökuntaa kokoontuu harjoittelemaan ensimmäistä kertaa Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen, eli MVH 20:een Rovajärvellä.

Maavoimien vaikuttamisharjoitus MVH 20 kokoaa eri joukko-osastojen varusmiehiä, reserviläisiä ja henkilökuntaa Rovajärven harjoitusalueelle Lappiin. Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä koostuvat pelastusryhmät ovat tärkeässä roolissa harjoituksen turvallisessa toteutuksessa. Harjoittelun ohella pelastusjoukot ovat jatkuvassa valmiudessa ja käytettävissä onnettomuuden sattuessa harjoitus- ja lähialueilla. PVPETO 20 -harjoitusta johtaa Maasotakoulun pelastuspäällikkö Jukka Hämäläinen.

– Harjoitukseen osallistuu Puolustusvoimien pelastushenkilöstöä kaikista puolustushaaroista sekä Logistiikkalaitoksesta, jolloin opitaan toimimaan muiden kuin oman henkilöstön kanssa sekä yhtenäistetään toimintatapamalleja ja opitaan käyttämään toistemme kalustoa paremmin, Hämäläinen sanoo.


Osa harjoituksista toteutetaan yhteistoiminnassa sotilaspoliisien ja lääkinnän kanssa, koska onnettomuustilanteissa toimimme yhdessä. Tällöin on tärkeää tuntea toisen toimintatavat ja johtosuhteet”, Hämäläinen kertoo.

Uusia teemoja ja vanhan kertausta

Tämän vuoden harjoituksen pääteemoina ovat suojelutiedustelu, tieliikenneonnettomuudet (raideliikenne ja raskaan kaluston onnettomuudet), myrskytuhojen raivaus, öljyvahinkojen torjunta ja savusukellustoiminta.

– Myrskytuhojen raivauksen opetusta ei ole aikaisemmin annettu Puolustusvoimissa pelastushenkilöstölle. Lisääntyneet myrskytuhot ovat koskeneet myös Puolustusvoimien kohteita ja osaamisessa on tunnistettu osaamisvajetta kyseisellä osa-alueella. Niinpä se oli luonnollinen valinta tähän harjoitukseen parantaaksemme pelastushenkilöstön osaamista, PVPETO 20 -harjoituksen johtaja Hämäläinen sanoo.

– Meillä eri harjoituksiin kalustoa siirretään junilla. Varsinkin lastaus ja purkaminen aiheuttavat riskejä, joihin meidän tulee myös varautua, Hämäläinen jatkaa.


Pelastusryhmä saapui harjoituspaikalle aamuhämärissä. Onnettomuuden uhrien roolia näyttelevät varusmiehet istuivat jo ajoneuvoissa.

– Öljyvahinkojen torjunta valikoitui tähän harjoitukseen materiaalin uusimishakkeen myötä. Harjoituksessa koulutetaan uuden materiaalin käyttöä sekä erilaisilla demonstraatioilla havainnollistetaan eri materiaalien ominaisuuksia öljyn imeyttämisessä ja sen käyttäytymisessä erilaisilla pinnoilla.

Yhdistämisellä tehokkuutta

PVPETO-harjoituksen liittämisellä osaksi suurta sotaharjoitusta, eli Maavoimien vaikuttamisharjoitusta, saadaan muodostettua normaalia vahvemmat pelastustoimen resurssit.

– Näin kyetään vastaamaan myös paremmin niihin riskeihin, joita isoissa harjoituksissa muodostuu. Tällöin pystytään paremmin tukemaan harjoituksen turvallisuus- ja varotoimintaa, Hämäläinen toteaa.

PVPETO-harjoituksen pelastusorganisaatiolla tuetaan myös alueellista pelastustoimea Lapissa ja kasvatetaan harjoituksen aikana harjoitusalueen läheisyydessä pelastusvalmiutta, jos oma varo- ja turvallisuustoiminta sen mahdollistaa.

– Esimerkiksi autamme tieliikenneonnettomuuksissa tiellä 82, pelastuspäällikkö Hämäläinen sanoo.

Kouluttajana Jääkäriprikaatin pelastusmestari

Jääkäriprikaatin pelastusmestarin, ylivääpeli Toni Huhtamellan ensimmäinen PVPETO-harjoitus oli jo vuonna 2012. Nyt ylivääpelillä on harjoituksia takanaan jo seitsemän, joista kahdessa hän on toiminut kouluttajan roolissa.

Kuva jossa raskas ajoneuvo on ajanut henkilöauton päälle.
Huhtamella on ollut innokas palokuntatoiminnan harrastaja jo vuodesta 1992.

Huhtamellan mukaan pelastushenkilöstön läsnäolo on harjoitukselle elinehto.

– Täällä Lapissa avunsaantiaika siviilipalokunnilta on varmasti vähintään 30 minuuttia, todennäköisesti enemmän. Jos Rovajärvellä sattuu jokin onnettomuus, Puolustusvoimien pelastajat ovat varmasti ensimmäisenä paikalla, kertoo Huhtamella.

Puolustusvoimien oman pelastus- ja lääkintähenkilökunnan läsnäolo on myös lakisääteinen vaatimus.

– Harjoitusalue on suuri ja sen vuoksi meillä on pakko olla omia auttajia paikalla, Huhtamella jatkaa.

Toimintaa, harjoittelua ja tiimityötä

Onnettomuustilanteita harjoitellessa ryhmänjohtajasta ja neljän-viiden hengen miehistöstä koostuva pelastusryhmä toimii itsenäisesti kouluttajan puuttumatta merkittävästi tehtävän kulkuun. Soveltavissa harjoituksissa ryhmä saa tehtävän ja alkaa suorittamaan sitä parhaansa mukaan ryhmänjohtajan johtamana. 

– Kouluttajan roolissa en tule vetämään harjoitteeseen osallistuvia hihasta ja ohjaamaan tarkalleen mitä tilanteessa tulisi tehdä. Saatan kyllä osallistua tilanteen vaatiessa harjoitukseen esimerkiksi esittämällä radion kautta vaikkapa poliisia, huomauttaa Huhtamella.

Punaiset ja vihreät autot samalla tiellä

Sotilaspalokunta toimii kuten normaali palokuntakin. Siviilipalokunnista poiketen sotilaspalokunnat vastaavat silti ensisijaisesti Puolustusvoimien toiminnan turvallisuudesta. Useimmiten Puolustusvoimien pelastajat ehtivät paikalle nopeimmin esimerkiksi varuskunta-alueiden läheisiin onnettomuustilanteisiin.

– Onnettomuuden sattuessa käytämme lähimmän yksikön periaatetta, eli paikalle saapuu se yksikkö, joka kykenee vastaamaan tilanteeseen parhaiten, kiteyttää Huhtamella.

Yhdessä siviilipalokuntien kanssa

Viranomaisyhteistyö on pelastuslaitosten palokuntien ja sotilaspalokuntien välillä tiivistä. Vaikka Puolustusvoimien pelastushenkilöstö onkin pääasiallinen toimija esimerkiksi sotaharjoituksissa, auttavat myös siviilipalokunnat tilanteen niin vaatiessa. 

– Teemme pelastuslaitosten kanssa yhteistyötä tavanomaisten pelastustehtävien, virka-avun ja yhteisten harjoitusten muodossa. Yhteistyömme siviilipelastajien kanssa on viikoittaista, Huhtamella toteaa.

Apu kulkee myös toiseen suuntaan.

– Sekä pelastuslaitoksen, että Puolustusvoimien resurssien rajallisuus korostuu erityisesti täällä pohjoisessa. Kumpikaan ei yksinään pysty selvittämään kaikkia onnettomuuksia. Apua täytyy olla saatavilla molemmin puolin, pelastusmestari huomauttaa.

Vertaispalaute on oppimista parhaimmillaan

Koulutus tuottaa hedelmää ja pelastusalan ammattilaiset selviytyvätkin mallikkaasti PVPETO20-harjoituksen tuomista haasteista. Huhtamellan mukaan on aina hienoa nähdä, miten taitavasti pelastusjoukot suoriutuvat tehtävistään.

– Porukka on innolla mukana ja kehitystä on selvästi muutaman päivän harjoittelun jälkeen tullut, kertoo Huhtamella tyytyväisenä.

Jokaisen koulutuksen päätteeksi kouluttaja antaa suullisen palautteen suorittavalle ryhmälle. Huhtamella kertoo, että vaikka kouluttajien rooli on harjoituksessa suuri, oppivat pelastajat kuitenkin parhaiten toisiltaan.

 – Kouluttaja voi antaa palautteellaan lähtösysäyksen, mutta kaikkein kattavimman palautteen pelastusryhmä saa itseltään. Kun paloauton ovi sulkeutuu ja paluumatka alkaa, ryhmän jäsenet oppivat toisiltaan kaikkein parhaiten, Huhtamella toteaa.


Paloiteltu auto viedään pois koulutuksen päätyttyä, jotta seuraava harjoitteleva ryhmä saa käsittelyynsä ehjän ajoneuvon.

Joka vuosi PVPETO:a vuodesta 2010

PVPETO-harjoituksia on järjestetty vuodesta 2010, jolloin harjoitus järjestettiin Merivoimissa Rannikkoprikaatissa.  PVPETO-harjoitukset järjestetään vuorovuosin eri puolustushaaroissa ja Logistiikkalaitoksen kohteissa ennalta käsketyn suunnitelman mukaisesti.

– Pystymme harjoittelemaan eri puolustushaarojen erikoistaitoa vaativia pelastustehtäviä  heidän kohteissaan. Eri vuosien harjoitusteemat on valikoitu pelastushenkilöstön suorituskykyvaatimusten perusteella sekä tunnistettujen tarpeiden kautta, PVPETO 20 -harjoituksen johtaja, pelastuspäällikkö Jukka Hämäläinen Maasotakoulusta sanoo.

– Ensi vuonna PVPETO-harjoitus järjestetään suunnittelun tämän hetkisen tiedon perusteella Logistiikkalaitoksen kohteessa ja yhtenä pääteemana on silloin ensivastetoiminta, Hämäläinen päättää.

´