Lapin jääkäripataljoona 100 vuotta - katse eteenpäin

Otin Lapin jääkäripataljoonan johtooni 1.8.2020. Ensimmäiset kolme kuukautta uudessa ja mielenkiintoisessa tehtävässä ovat kuluneet nopeasti. Komentajan tehtävässä yhdistyy ihmisten ja asioiden johtaminen tavalla, jolla se ei monessa muussa tehtävässä tapahdu. Tehtäväkirjo on moninainen ja vastuut laajat. Uusiin asioihin törmää lähes päivittäin – osin siksikin, että tämä on sotilasurani ensimmäinen kerta, kun palvelen Pohjois-Suomessa.

Työurani on aiemmin kuljettanut minua Karjalan prikaatissa, Reserviupseerikoulussa, Maanpuolustuskorkeakoulussa (sekä Kadettikoulussa, että Taktiikan laitoksella), Afganistanissa, Porin prikaatissa, Pääesikunnassa sekä viimeisimpänä EU:n Sotilasesikunnassa Brysselissä. Nykyisestä tehtävästäni aion ottaa irti kaiken mahdollisen kokemuksen, mutta myös nauttia koko sydämelläni ainutkertaisesta ja ainutlaatuisesta tilaisuudesta kehittää itseäni sekä sotilaana, että ihmisenä.

Vuosi 2020 on ollut puolustusvoimissa ja myös Lapin jääkäripataljoonassa erilainen ja haastava. Koulutus jouduttiin pandemian vastatoimena suunnittelemaan ja rytmittämään uudelleen erittäin nopeassa aikataulussa. Samaan aikaan valmiutta on ylläpidetty vaaditulla tasolla. Tämä on ollut raskasta sekä palkatulle henkilöstöllemme, että asepalvelusta suorittaville sotilaillemme. 

Palkatun henkilöstön osalta kaikki henkilöstönkäyttösuunnitelmat menivät uusiksi ja sillä on ollut vaikutusta moniin ihmisiin ja monien perheiden suunnitelmiin. Työajat ovat venyneet ja lepoajat jääneet lyhyiksi varsinkin tilanteissa, jolloin oma yksikkö on ollut maasto-olosuhteissa koko kolmiviikkoisjakson ajan. Ero aiempaan on se, että nyt maastossa ollaan myös viikonloput. Perheet ovat olleet kovilla. Maastovaiheen vastapainona tuleva helpompi kolmiviikkoisjakso, jolloin varusmiehet ovat olleet vapautettuna muusta palveluksessa (VMP) ei varsinaisesti helpota asiaa, sillä vaikka siinä todennäköisesti ehtiikin pitämään tasoitusvapaita, niitä ei perheen muiden jäsenten töiden ja koulujen takia voi pitää yhdessä perheen kanssa. Myös monia henkilöstön jatkokoulutuksia on peruttu tai siirretty ja se on saattanut vaikuttaa yksilöiden urasuunnitelmiin.
Asepalvelusta suorittaville 2+2+2 -rytmitys on raskas, vaikka vapaapäiviä itseasiassa onkin merkittävästi enemmän kuin normaalissa palvelusaikarytmissä. Neljän viikon yhtämittainen palvelus ilman vapaita tuntuu lohduttoman pitkältä, kun seuraava vapaa ei edes näy kuukauden läpiviennissä.  Myös kahden viikon VMP-jakso on yllättäen osoittautunut haastavaksi: kotiolosuhteisiin tottuu, vuorokausirytmi muuttuu ja palvelusasiat unohtuvat. Kun lopulta koittaa taas palvelukseen palaamisen hetki, tunnelmat ovat kuin asepalvelusta ensikerran aloittaessa, kaikki tuntuu uudelta ja oudolta, moni asia on unohtunut ja seuraava vapaa on vasta pitkältä tuntuvan kuukauden päästä. Kun tämä yhdistetään pimeneviin iltoihin ja normaalia merkittävästi rajoitetumpaan vapaa-aikaan kasarmipalveluksessa, en ihmettele yhtään, että suupielet ovat joskus vähän alaspäinkin. Nuoret jääkärimme ovat kuitenkin suoriutuneet tästä haasteesta. Se osoittaa konkreettisesti usein mainittavan korkean maanpuolustustahdon olemassaolon. Kovia sotilaita, ihan jokainen.

Toimintaa ja tuloksia

Syksyn aikana saatiin kaikesta huolimatta paljon aikaan. Yksiköt ovat toteuttaneet ampuma- ja taisteluharjoituksia koulutusvaatimusten mukaisesti ja kyenneet jatkamaan Koulutus 2020:n implementointia osaksi päivittäistä toimintaamme. Yhtenä uutuutena mainittakoon uudet sisäampumasimulaattorit, joita jo nyt hyödynnetään ampumakoulutuksessa. Pataljoonan toimintaa on tarkastanut puolustusvoimain komentaja, maavoimien komentaja, maavoimien esikuntapäällikkö, jalkaväen tarkastaja ja pioneeritarkasta. Palaute on ollut yksinomaan kannustavaa ja rakentavaa. Olemme oikealla tiellä.

Elokuussa toimeenpantiin Jääkäriprikaatin ensimmäinen panssarivaunukomppanian kertausharjoitus, josta kerättiin valtavasti oppia mekanisoidun joukon toiminnasta pohjoisen olosuhteissa niin omien kuin vastustajan kannalta. Paikallispuolustusharjoituksessa pääsimme operoimaan Rovaniemen lentokentällä, joka oli myös opettava kokemus. Alkutalven kohokohdaksi on muodostumassa perinteinen Puukko-taisteluharjoitus, jossa kesän saapumiserän joukkotuotettavat joukot ja reserviläisyksiköt taistelevat osana taisteluosastoa – toki koronarajoitteet huomioiden ja eri osastot erillään edelleen pitäen.

Katse eteenpäin

Meillä on nyt mahdollisuus itsemme kehittämiseen yhä notkeammaksi ja ennakointikykyisemmäksi organisaatioksi. Vuoden 2021 toimintaa suunniteltaessa kuluvan vuoden opit pyritään ottamaan täysimääräisesti käyttöön ja olen vakuuttunut siitä, että niin koulutustulokset kuin myös henkilöstön jaksaminen tulevat paranemaan. Koronarajoitteet eivät ole meille enää pelkkä uhka, vaan mahdollisuus – olemme päässeet virtaviivaistamaan toimintaamme ja karsimaan kitkaa aiheuttavia tekijöitä. Tuloksena on entistäkin osaavampia ja periksi antamattomampia pohjoisen puolustajia.

Vuosi 2021 on Lapin jääkäripataljoonan juhlavuosi. Perinnejoukkomme, Polkupyöräpataljoona 1 perustettiin 20.4.1921 ja sen perillisenä Lapin jääkäripataljoona juhlii satavuotista taivaltaan joukkoyksikkönä tulevan kevään aikana. Se, miten 100-vuotisjuhla toteutetaan, riippuu koronarajoitteista. Tavalla tai toisella tämä tulee kuitenkin tapahtumaan, sillä jos me emme itse ole ylpeitä perinteistämme, ei niistä kukaan muukaan välitä.

Lapin jääkäripataljoonan komentaja
Everstiluutnantti Mikko Kuokka

Lapin jääkäripataljoonan perinnepäivä on maaliskuun 11. päivä, joka on Joutselän taistelun 11.3.1555 muistopäivä.

Lapin jääkäripataljoona 100 vuotta

• Lapin jääkäripataljoona perustettiin itsenäisen Suomen kolmanneksi vanhimpana joukko-osastona 20.4.1921, kun lakkautettavan Käkisalmen läänin Rykmentin I Pataljoonasta muodostettiin Polkupyöräpataljoona 1.
• Joukko-osaston nimi muuttui 16.5.1936 Jääkäripataljoona 1:ksi. 
• Talvisodan jälkeen pataljoona sijoitettiin Lappeenrantaan.
• Jatkosodan päätteeksi pataljoona sijoitettiin Tornioon.
• Sotatoimien päätyttyä pataljoona siirrettiin Vaasaan 27.4.1945 ja nimi muuttui Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi  27.11.1956. 
• Sodankylään siirto tapahtui 2.8.1964 ja nimi muuttui Lapin Jääkäripataljoonaksi  1.7.1966. 
• Joukko-osasto liitettiin Jääkäriprikaatin joukkoyksiköksi 1.10.1979.