Hyppää sisältöön

Ei siitä, missä aita on matalin

Utin jääkärirykmentti
Julkaisuajankohta 6.5.2022 14.09
Uutinen
Harjoituksessa kaksi sotilasta auttaa haavoittunutta toveriaan. Kaveria ei jätetä!

Sotilasura kiinnosti minua jo nuorena. Ryhdyin pohtimaan asiaa tarkemmin lukioaikana ja tutkin ahkerasti Puolustusvoimien materiaaleja ja verkkosivuja.

Ensimmäinen askel oli miettiä mitä haluaisin varusmiespalvelukseni aikana tehdä ja missä haluaisin sen suorittaa. Monista hyvistä vaihtoehdoista nousi yksi ylitse muiden, päätin hakea erikoisjoukkohaussa Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkärikomppaniaan. Myös jatkosuunnitelmat olivat selvät. Lukemani perusteella Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssi vaikutti kiinnostavalta ja sen jälkeen upseerin ura hyvältä vaihtoehdolta ammatiksi. Nämä tavoitteet mielessäni odotin lukion loppumista.

Niin siinä sitten kävi, että eräänä lämpimänä kesäpäivänä aloitin varusmiespalvelukseni Laskuvarjojääkärikomppaniassa. Koulutuksessa tahti oli kova heti alusta alkaen ja opittavaa oli paljon. Laskuvarjojääkärikomppanian kouluttajat ovat erittäin ammattitaitoisia, mikä motivoi meitä varusmiehiä tekemään parhaamme ja ylittämään itsemme. 

Sotilaat metsässä mukanaan isot rinkat ja rynnäkkökiväärit.

Kovaa, mutta reilua koulutusta

Pääsykokeissa testattiin niitä ominaisuuksia, joita tarvitaan myös erikoisjoukkokoulutuksen aikana. Utin jääkärirykmentissä annettava erikoisjoukkokoulutus on kovaa ja vaativaa, mutta aina reilua ja tarkoituksenmukaista. Ei tarvitse olla huippu-urheilija tai henkisesti superihminen pärjätäkseen erikoisjoukoissa. Hyväkuntoinen ja maalaisjärkeä omaava suomalainen nuori pärjää varsin hyvin niin pääsykokeissa kuin palveluksessakin. 

Monipuolinen, vuoden kestävä koulutus antoi hyvät perusteet toimia erilaisissa vaativissa tehtävissä. Varusmiespalveluksen aikana oli toki hetkiä, jolloin mietin koko touhun järkevyyttä. Vaikka synkkinä, pimeinä ja sateisina öinä oli kurjaa, niin tuntui kuitenkin siltä, että haluan tehdä näitä asioita tulevaisuudessakin.

Pääsin varusmiehenä johtamaan paljon muita varusmiehiä ja pikkuhiljaa aloin oppia tuntemaan itseäni johtajana, eli huomaisin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jotta voi kasvaa johtajana, ja sotilaana muutenkin, on uskallettava mennä omalle epämukavuusalueelle. Virheitäkin tekemällä voi kehittyä.  Nämä oivallukset ovat kantaneet hedelmää myös myöhemmässä elämässä.

Kaksi sotilasta tähtää rynnäkkökivääreillä rakennuksen kulmalla.

Erikoisjoukkokurssin eväillä eteenpäin

Kun varusmiespalvelusta oli takana yli puolet, hain suunnitelmieni mukaisesti Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille. Erikoisjoukkokurssin koulutuksesta oli rakennettu järkevä ja nousujohteinen kokonaisuus. Kurssin aikana pääsin syventämään varusmiehenä opittuja tietoja ja taitoja, mutta opin myös paljon uutta. Erikoisjoukkokurssin työyhteisö oli erittäin tiivis ja joka aamu oli mukava tulla töihin. Erinomainen yhteishenki auttoi jaksamaan tehtävissä, jotka olivat välillä erittäin haastavia ja vaativia.

Seuraavan kevään yhteishaussa hain ja pääsin Kadettikouluun. Sotatieteiden kandidaatin opinnot alkoivat Santahaminassa syksyllä. Kontrasti erikoisjoukkokurssin ja Kadettikoulun arjen välillä oli iso ja sopeutumien uuteen arkeen otti aikansa. Päästyäni vauhtiin Kadettikoulussa, aloin ymmärtämään kuinka paljon hyötyä minulle oli Utin jääkärirykmentissä annetusta koulutuksesta. Tietojen, taitojen ja asenteiden näkökulmasta minulla oli hyvät lähtökohdat pärjätä koulussa, mikä myös näkyi suoriutumisessa. 

Johtaja ymmärtää alaistensa arvon

Johtaminen varusmiesten erikoisjoukkoyksikössä oli johtamisen muodoista yksi haastavimmista - vertaisjohtamista.  Uskon omien johtajaominaisuuksieni hioutuneen juurikin vertaisjohtamisen myötä, jossa alaisten piilevät voimavarat ovat nähtävillä parhaasta perspektiivistä.

Johtajana olen ihmisläheinen ja rauhallinen. Haluan olla alaisilleni oikeudenmukainen ja rehellinen. Johtajana minun ei tarvitse olla paras kaikissa asioissa, vaan minun pitää kyetä käyttämään ja yhdistämään alaisteni tiedot ja taidot tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi. Henkilöstö on kuitenkin käytettävissä olevista resursseista kaikkein tärkein, joten alaisista kannattaa huolehtia.

Näistä hyvistä lähtökohdista on hyvä jatkaa uralla eteenpäin. Valmistuin upseeriksi parisen vuotta sitten enkä ole vielä päivääkään katunut valintojani. 


- Artikkelin kirjoittaja toimii varusmieskouluttajana Utin jääkärirykmentissä


Lisätietoja:

Utti, Kouvola
´