Ensiluokkainen ja ainutlaatuinen kokemus, jonka luomat muistot eivät koskaan himmene

Jääkäriprikaati
Julkaisuajankohta 6.5.2025 11.09
Tyyppi:Uutinen

Lapin jääkäripataljoonan upseerikokelaat suorittivat perinteisen kokelasvaelluksen Käsivarren erämaan upeissa maisemissa 25.–27.4.2025.

Jääkäriprikaatin kokelasvaellus on jokavuotinen kansalliseen veteraanipäivään päättyvä matka Käsivarren erämaa-alueelle. Vaelluksen tavoitteena on muun muassa harjaannuttaa kokelaiden eränkäyntitaitoja puuttomalla alueella, kehittää fyysistä kuntoa ja kunnioittaa veteraanien perintöä kansallisen veteraanipäivän tilaisuudessa.

Tällä kertaa vaellukselle osallistuivat ainoastaan Lapin jääkäripataljoonan upseerikokelaat, sillä Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston upseerikokelaat olivat tärkeässä taisteluharjoituksessa. Rivivahvuuspuutteista huolimatta lähdimme ilomielin ja korkein odotuksin matkalle, kun aamukahdeksalta linja-auton renkaat suunnattiin kohti Käsivarren erämaata.

Matka kului nopeasti ja pian löysimme itsemme kimaltavien ja keväisten tunturien keskeltä, josta aloitimme hiihtomarssin heti lounaan jälkeen. Suksi luisti, aurinko paistoi ja pientä lepokitkaa lukuun ottamatta vaellus alkoi täydellisissä olosuhteissa. Pian keli kuitenkin muuttui myrskyiseksi ja näkyvyys heikkeni, jolloin tahti hidastui. Aurinko oli jo laskemassa, kun lopulta saavuimme Ailakkajärven rannalle ja aloitimme hiihtohinauksen muinaiselle Seitakivelle. Vaaran päällä oli majesteettisen kaunista, kun viimeiset auringonsäteet pirstaantuivat horisontin pilvien välistä edessä avautuvaan tunturimaisemaan. Hiihdimme Paihkasjärvelle ja perille päästyämme oli vihdoin aika levätä ja valmistautua tulevaan päivään.

Kun teltat oli aamulla purettu ja rinkat heitetty takaisin selkään, asetimme tavoitteeksi Saanatunturin. Edellispäivän vaihtelevat sääolosuhteet olivat yön aikana väistyneet ja tilalle oli tullut poutaista auringonpaistetta. Jatkoimme siirtymistä ja ennen pitkää saavuimme Saanajärven rannalle. Oli aika pidemmälle lounastauolle ja naamojen uudelleenrasvaukselle.

Lounaan jälkeen alkoi pitkä siirtymä kohti Saanatunturin huippua. Kiipeäminen oli raskasta: nyppylä toisensa jälkeen jatkoimme ylöspäin, odottaen huipun häämöttävän aina seuraavan ponnistuksen takana. Lopulta selvisimme päälle, jossa maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia, kun paljaita tuntureita erottui silmänkantamattomiin. Ylhäältä suoritimme hurjan laskun Saanan rinnettä takaisin alas Kilpisjärven rannalle, jossa joukkoa odotti 30 pakettia makkaraa, lämmin sauna ja hyvin ansaitut yöunet.

Saanan huiputus oli selvästi tehnyt tepposensa, kun aamulla väsyneet kokelaat ryömivät teltoistaan ulos. Lähdimme liikkeelle Kilpisjärveä pitkin kohti Kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Tänä vuonna kansallisen veteraanipäivän lipunnostoon osallistumisen lisäksi kokelaille oli annettu erikoistehtävä. Lapin sodan päättymisen 80-vuotispäivän kunniaksi kokelaiden tuli uudelleenluoda ikoninen kuva sodan päättäneistä sotilaista, jotka nostavat Suomen lipun rajapyykille merkiksi siitä, että viimeisetkin viholliset oli ajettu pois Suomen mailta. Ryhmä aseteltiin pikkutarkasti paikoilleen ja kuva saatiin valmiiksi juuri ennen tilaisuutta.

Tilaisuuden kanssa yhdenaikaisesti alkoi myös rankka lumisade koettelemaan joukkomme henkistä kestävyyttä vielä vaelluksemme viime hetkillä. Oli hienoa seisoa siinä vertaisten kesken edustamassa Jääkäriprikaatia kunniatapahtumassa lumimyrskyn keskellä. Keli oli hyinen, mutta yhteislaulut lämmittivät kaikkien sydämiä.

Kuin tilauksesta myrsky päättyi ja auringonpaiste alkoi heti tilaisuuden päätyttyä. Perinnekuva uudelleen toteutettuna, siniristilippu nostettuna ja taistelijoiden naamat päivettyneinä, palasimme hiihtohinauksella takaisin Kilpisjärven rantaan, entisen rajavartioaseman kupeeseen. Pikaisen lounaan jälkeen aloitimme paluumarssin linja-autolla kohti kotia, Sodankylän varuskuntaa. Tiiviissä kolmessa päivässä pääsimme ihailemaan Suomen maan parhaita antimia loistavassa seurassa ja mahtavissa sääolosuhteissa. Vaellus oli ensiluokkainen ja ainutlaatuinen kokemus, jonka luomat muistot eivät koskaan himmene.

Upseerikokelas Eero Hugg

Kuvat: Anne Torvinen (lipunnosto) ja Eero Hugg (muut kuvat)