Intohimo löytyi vasta reservissä
Elokuun 12.–14. järjestetty SYKSYROVA22 oli Lapin aluetoimiston johtama vapaaehtoinen harjoitus Rovajärven ampumakenttäalueella, Heinuvaaran tukeutumisalueella. Harjoitukseen oli kutsuttu lappilaisia reserviläisiä ja sen tarkoitus oli rekrytoida henkilöstöä mukaan paikallisjoukkojen toimintaan sekä kehittää reservin osaamista.
Teksti: Esa Keskinen
Kuvat: Ville Vaarala
ROVA22-harjoituksen Alfa-joukkueen johtaja vänrikki Jari Marjalan tunnistaa oitis kokeneeksi kertaajaksi varustuksen ja särmän olemuksen ansiosta.
– Olen tällainen vanhempi villoittaja, joka on käynyt niin sanotun aikuisrukin. Palvelin aikanaan Lapin Rajassa. Siihen aikaan 11 kuukautta oli pisin setti ja kessuna kotiuduin.
Marjala on aloittanut aktiivisen maanpuolustusharrastuksen vuonna 2016 ja valmistunut RUK:n kurssilta vuonna 2020. Varusmiespalveluksen jälkeen maanpuolustusasiat jäivät kuitenkin vuosikausiksi taka-alalle.
– Yhdet pitkät treenit oli heti tuoreeltaan 1996 ja sen jälkeen olikin vähän hiljaisempaa.
Marjala kertoo suhtautuneensa epäilevästi vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.
– Ehkä minä näin liian raflaavia henkilöitä ja se esti lähtemästä mukaan. Minulla oli ikäväkseni virheellinen kuva siitä touhusta.
Hän oli kuitenkin ollut aina kiinnostunut maanpuolustuksellisista asioista.
– Se on ollut hyvin tärkeää, mutta sellaiset muutamat ihmiskontaktit pystyvät tekemään sen, että joku ei sitten katsokaan, että on turvallista lähtee. Se homma vaikutti aikanaan rumasti sanottuna kotitarvenatseilulta. Ihan pitäjänmestaruustason touhulta.
Vuonna 2016 Marjala sai kertauskutsun, sillä hänen sijoituksensa kaukopartiomiehenä oli purkautunut.
– Silloin oli ensimmäiset pitkät treenit ja näin miten tämä toiminta oli muuttunut. Aivan täydellisen suuri ero! Että reserviläinenkin on kultakimpale, äärettömän tärkeä.
Harjoituksessa Marjala tapasi tärkeän hahmon. Marjala oli laitettu vääpelin tehtävään, josta hän ei “tiennyt mitään”.
– Minua auttoi toisen komppanian päällikkö, Pikkarainen. Hän oli juuri sellainen vastakohta aikaisemmille. Pikkarainen oli silloin kapteeni ja nykyään, yllätys yllätys, majuri.
Pikkarainen oli henkilö, joka sai Marjalan uskaltautumaan MPK:n kurssille.
– Nuori sukupolvi kouluttajakaartia on tuonut mukaan sen kulttuurin muutoksen. Jos ajatellaan, että kantahenkilökuntaa on sellainen 14 000 ja meitä reserviläisiä on yhteensä 900 000 (sijoitettuja hieman alle 300 000). Keitä me silloin olemme? Meitä tavallisia kavereita.
Asenne, viestintä ja käytös ovat Marjalan mielestä ensisijaisen tärkeitä puheenaiheita alalla edelleen.
– Meidän pitää käyttäytyä sillä lailla, että me viestimme tästä sen, mitä tämä oikeasti on: tähdellistä tekemistä. Päätehtävä näissä harjoitteluissa on puolustuskyvyn lisääminen ja ylläpito. Se on olennaista ja siksi meidän pitää saada mahdollisimman monta sielua näihin hommiin.
– Sanotaan nyt vaikka, että tuolla on noin 10 000 esimerkiksi minun kaltaisiani, vielä aivan hyvässä vedossa olevia, ihan hyviä poikia, jotka tuntevat, että he eivät kuulu mihinkään. Se on valtava resurssi. He ovat koulutettuja fiksuja ihmisiä, jotka pitävät itsestään huolta, jotta ovat toimintakykyisiä.
Nykyään Marjala viettää oman arvionsa mukaan noin 70 päivää vuodesta “erilaisissa askareissa” maanpuolustustoiminnassa.
Rova-22 harjoitus oli Marjalan mielestä onnistunut.
– Tämä vaikutti siltä, että maailmantilanne on vakavoittanut ihmisiä. He, jotka lähtivät omaa aikaansa viettämään tänne, vaikuttaa siltä, että nämä ihmiset ovat tositarkoituksella liikkeellä.
Marjala toteaa, että vapaaehtoisen kertauskutsun tai kertauskäskyn kolahtaminen postilaatikkoon on “valtavan kiitollinen asia”.
– Ehkä se on meidän jossain kulttuurimuistissa. Inttikokemus on niin tärkeä osa meidän elämää.
Vänrikki Jari Marjala toimi Rova22-harjoituksessa Alfa-joukkueen johtajana. Marjala on kokenut kertaaja, joka tietää miten reserviläisjoukkuetta johdetaan.
– On tärkeää, että jokaiselle jää kertausharjoituksesta hyvä maku suuhun. Mielestäni turhalla räyhäämisellä ja simputtamisella ei ole tilaa tämän hetken maailmassa.
