Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko
Maavoimat

Vääpelistä sotatieteiden maisteriksi kolmessa vuodessa

Maavoimien esikunta 25.8.2020 16.50
Uutinen
kuvassa vääpeli Jani Mäkinen seisoo ulkona opinnäytetyö kädessään

Vääpeli Jani Mäkinen toimii Maavoimien esikunnassa turvallisuusvalvonta-aliupseerina. Perjantaina 7.8.2020 hän valmistui sotatieteiden maisteriksi. 37-vuotias aliupseeri on opiskellut työnsä ohessa ensin vuodesta 2012 Laurea-ammattikorkeakoulussa turvallisuusalaa ja vuodesta 2017 Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden maisteriksi viranomaisyhteistyön koulutusohjelmassa. Nyt pitkä opiskelurupeama on takanapäin.

– Vaikka tämä onkin sotatieteiden maisterin tutkinto, ei se suoraan takaa virkaa Puolustusvoimissa. Se on normaali yliopistotutkinto ja työnhaku on itsestä kiinni, sanoo Mäkinen.

Viranomaisyhteistyön koulutusohjelmassa Sotatieteiden maisteriopinnot kestävät kaksi vuotta ja tutkintoon voi hakeutua alemman korkeakoulututkinnon suorittanut. Viranomaisyhteistyön tutkintoon kuuluu myös 8 viikkoa kestävä asiantuntijuutta syventävä harjoittelu, joka on käytännönläheistä.

– Minulla opinnot kestivät kolme vuotta, koska kävin töissä samaan aikaan. Tutkinto on aika teoriapainotteinen, ja me siviiliopiskelijat opiskelimme samaan aikaan ja samoja asioita upseeriopiskelijoiden kanssa. Heille toki koulutukseen sisältyi sotilasammatillisia opintoja, joita meillä muilla ei ollut, Mäkinen toteaa. 

Opiskelu on aikaa vievää, etenkin kun työskentelee samaan aikaan.

– Onnekseni teen vuorotyötä, ja minulla oli sen vuoksi enemmän vapaapäiviä, kuin jos tekisin normaalia kahdeksan tunnin työpäivää. Vapaapäivät vietin pääsääntöisesti opintojen parissa ja pidempiä opiskelujaksoja varten käytin myös vuosilomaa, Mäkinen kertoo. 

Perhe ja työyhteisö opintojen tukena

Tiivistä tahtia helpotti perheen ja työkavereiden tuki. Mäkinen koki hyväksi myös MPKK:n etukäteen asettaman valmistumispäivän. 

– Oli helpompi suunnitella opiskeluita, kun tiesi milloin opintojen pitäisi olla maalissa. Kotona minun opiskeluni on ollut ihan normaali juttu. Aamupalapöydässä lapset saattoivat kysellä, että menetkö töihin vai kouluun. Sinänsä hauskaa on se, että kun oma opiskelu-urani näin lähes nelikymppisenä loppuu, niin vanhemmalla lapsella se on vasta alussa, Mäkinen kertoo naurahtaen.

Mäkistä helpotti myös hakemusta tehdessä se, että hän ei pitänyt mahdollisuuksiaan päästä Maanpuolustuskorkeakouluun suurina. Hän pyrki kouluun tosissaan, mutta ei kuitenkaan hampaat irvessä.

– Kyseinen tutkinto on kuitenkin aika suosittu ja samaan aikaan minun kanssani haki kymmeniä muita, joista vain kuusi otettiin sisään. En siis pitänyt sisäänpääsyä todennäköisenä. Se tietysti motivoi, kun olikin valittujen joukossa, Mäkinen kertoo hakuprosessista.

Työkaverit auttoivat opiskelijaa muun muassa gradun kanssa ja olivat kiinnostuneita opiskelujen etenemisestä. 

– Kirjoitin gradun otsikolla: Maavoimien AKV/AKT-kyvykkyyden kehittäminen Suomen muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä (AKV/AKT=Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen). Tähän sain haastateltua alan asiantuntijoita työpaikalla ja se helpotti gradun tekoa. Esimieheltä sain myös opiskeluun tukea esimerkiksi siten, että tein syksyllä 2019 70-prosenttista työaikaa. Se oli todella hyvä opintojen kannalta. Puhuin myös töissä paljon opinnoistani, joten ei sitä olisi edes kehdannut luovuttaa, Mäkinen sanoo pilke silmäkulmassa.

Puolustusvoimissa kannustetaan opiskelemaan

Vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen ei ole helppoa, haluaa Mäkinen rohkaista, että se on mahdollista myös Puolustusvoimien leivissä, kunhan motivaatio on korkealla. Tosin silloin täytyy hyväksyä se, että opinnot tapahtuvat omalla ajalla.

– Kai minua voi pitää jonkinlaisena esimerkkinä siitä, että työn ja opiskelun voi yhdistää, ja Puolustusvoimissa siihen kannustetaan. Eniten kaikki on kiinni motivaatiosta ja omasta tahdosta. Itsellä ei ollut missään vaiheessa motivaatiopulaa ja tavoite oli koko ajan selvillä, toteaa Mäkinen. 

Mäkinen koki opiskelun aikuisiällä erilaiseksi nuoruusaikaan verrattuna.

– Kyllä opiskelun otti oikeastaan kuin toisena työnä. Opettaja oli pomo ja koulutehtävät olivat työprojekteja. Kun opettaja antoi tehtävän ja aikataulun, niin asia oli selvä. Oikeana päivänä hommat olivat tehtynä ja työ palautettuna. Aikuisempana myös palautteen osasi ottaa paremmin, kuin nuorempana. Jos palaute ei ollut hyvä, niin sitten seuraavaan parannettiin. Ei se ollut niin haudanvakavaa, Mäkinen kertoo.