Yhtä en vaihtaisi – inttikaverit!
Utin jääkärirykmentistä kotiutuu juhannuksen alla 137 sotilasta, nuorta miestä tai naista.
Maavoimien erikoisjoukkona Utin jääkärirykmentin varusmiesvahvuus ei ole suuri. Rykmentti kätkee kuitenkin sisäänsä monipuolista varusmieskoulutusta, mikä näkyy myös varusmiesten kantamissa bareteissa. Punainen baretti kuuluu itseoikeutetusti laskuvarjojääkäreille, sinistä barettia kantavat helikopteriapumekaanikot ja vihreä baretti on käytössä rykmentin muilla varusmiehillä.
Punabaretti luottaa inttikaveriin vaikka henkensä
Upseerikokelas Alexander Heinonen Kauniaisista on yksi juhannuksen alla kotiutuvista laskuvarjojääkäreistä. Hän odottaa kotiutumistaan hyvillä mielin, mutta myös haikeana. Menneen vuoden aikana Heinonen palvelustovereineen on jakanut kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä lujan lenkin maavoimien erikoisjoukkokoulutuksen saaneiden varusmiesten - tai kohta reserviläisten - ketjuun.
- Meillä on ollut todella tiivis porukka. Olen ollut inttikavereiden kanssa nyt vuoden ja tunnen osan heistä paremmin kuin ne kaverit, joihin olen tutustunut jo kymmenen vuotta sitten. Pystyn luottamaan näihin ihmisiin täydellisesti, jopa oman henkeni, summaa Alexander Heinonen tuntojaan.
Heinosen mukaan suurin syy kovalle yhteishengelle on se, että varusmiespalveluksen aikana on koettu yhteistä kurjuutta. Tiukkoina hetkinä on aina löytynyt joku, joka tsemppaa muita ja auttaa eteenpäin.
- Varusmiespalvelus on antanut minulle sellaisia kokemuksia, joita ei rahalla saa. Olen kasvanut henkisesti ja oppinut ymmärtämään enemmän itsestäni sekä muista ihmisistä. Täällä olen rikkonut omia rajojani ja asettanut sen jälkeen uusia, sanoo upseerikokelas Heinonen.
Laskuvarjojääkärikoulutuksessa on Heinosen mukaan ollut erityisen hienoa sen monipuolisuus. Luppoaikaa ei ole juurikaan ollut, eteenpäin on menty kovaa vauhtia ja uusia asioita on opittu lähes joka päivä. Palveluksen alkuvaiheeseen sijoittunut hyppykoulutus ja ensimmäiset laskuvarjohypyt ovat edelleen kirkkaina upseerikokelaan muistissa.
- Ei voi oikein kuvaillakaan miten hienoa se oli, kun kaiken sen työn jälkeen pääsi hyppäämään koneesta. Se on jäänyt suurimpana mieleen, toteaa Alexander Heinonen.
Upseerikokelas Heinonen sanoo olleensa aina maanpuolustustahtoinen ja hän aikoo ylläpitää ja kehittää sotilaallisia taitojaan myös reservissä. Ensin ovat kuitenkin vuorossa kesäloma ja työpaikan etsiminen. Ammatti mikromekaanikon ja kellosepän alaa neljä vuotta opiskelleella Heinosella onkin jo valmiina.
- Aion osallistua aktiivisesti Laskuvarjojääkärikillan toimintaan sekä suorittaa myös Maanpuolustuskoulutuksen kursseja. Varusmiespalvelus on opettanut katsomaan kansainvälisiä kriisejä tarkemmin ja eri näkökulmasta. Olen harkinnut hakeutua jossain vaiheessa kriisinhallintatehtäviin, kertoo Heinonen.
Ennen kotiutumista Laskuvarjojääkärikomppanian varusmiehet keskittyvät vielä yhteen tärkeään asiaan, kurssijuhlansa järjestämiseen. Lauantaina laskuvarjojääkärit seuralaisineen juhlistavat hienon vuoden päättymistä yhdessä kouluttajiensa ja yksikön johdon kanssa.
- Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ihan hauska lähteä reserviin, toteaa Alexander Heinonen tyytyväisenä.
Sotilastaitoja ja ystäviä
Utin jääkärirykmentin Tukikomppaniassa palvelevat ne varusmiehet, jotka on koulutettu erilaista erityisosaamista vaativiin tukitehtäviin. Komppaniasta ensi viikolla kotiutuvien joukossa on myös lappeenrantalainen jääkäri Vili Kuusisto.
Jääkäri Kuusiston mukaan 165 vuorokauden varusmiespalvelusaika on mennyt varsin nopeasti. Kotiutumisen jälkeen kirjurin tehtävässä toiminutta miestä odottaa kotona pino kirjoja. Tähtäimessä ovat kauppatieteellisen pääsykokeet ensi vuonna.
- Päällimmäisenä ja positiivisena asiana varusmiespalveluksesta on jäänyt mieleen komppanian varusmiesten keskuudessa oleva hieno yhteishenki. Lähellä asuvien kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä myös jatkossa, mutta kauempaa olevien kanssa ei välttämättä näe niin usein, sanoo Vili Kuusisto.
Varusmiespalveluksen annin mies tiivistää kahteen: opitut sotilastaidot ja hyvät ystävät. Asevelvollisuudesta Kuusistolla on selkeä mielipide.
- Varusmiespalvelus on jokaisen siihen kykenevän velvollisuus. Mielestäni kaikkeen pitää varautua ja olla valmis puolustamaan tätä maata, toteaa jääkäri Kuusisto.
Utti yllätti positiivisesti
Helikopteriapumekaanikkona varusmiespalveluksensa suorittanut upseerikokelas Aapo Kerkkonen Jämsästä hymyilee aarnikotkan koristamassa sinisessä baretissa. Kerkkosen tunnelmat varusmiespalveluksen päättymisestä ovat ristiriitaisia.
- Minulla on toisaalta hyvä tunne, koska takana on pitkä ja osittain myös rankka vuosi. Toisaalta taas loppusodan jälkeen tajusi, että tämähän loppuu nyt ihan oikeasti. Koska olen tykännyt olla intissä, ovat tunnelmat vähän haikeat, sanoo upseerikokelas Kerkkonen.
Aapo Kerkkonen aloitti varusmiespalveluksensa viime vuoden heinäkuussa Ilmavoimien lentoteknisellä aliupseerikurssilla Tikkakoskella, mistä hän jatkoi Ilmavoimien reserviupseerikurssille. Tammikuun viimeisellä viikolla miehen tie kulki helikopteriapumekaanikoksi Uttiin.
- Utin jääkärirykmentti ei ollut itselläni ensimmäinen toive lentoteknisen aliupseerikurssin aikana. Jos olisin etukäteen tiennyt minkälainen paikka tämä on, niin ihan varmasti olisin hakenut Uttiin ensimmäisenä, hehkuttaa Kerkkonen nykyistä palveluspaikkaansa.
Upseerikokelas Kerkkonen on harkinnut hakeutumista töihin Utin jääkärirykmentin Helikopteripataljoonaan. Hakeutuminen Kadettikoulun lentotekniselle linjalle on myös Kerkkosen mietintälistalla.
- Lapissa maaliskuussa järjestetyssä Northern Griffin –harjoituksessa tuli ensimmäisen kerran tunne, että tämä on niin siistiä, että voisi jäädä Puolustusvoimiin töihin. Nyt taas loppusodan jälkeen olen alkanut miettimään vakavammin, että hakisin töihin Helikopteripataljoonaan. Viimeisessä harjoituksessa kouluttajilta saamani palaute tehtävien suunnittelusta ja koko johtamistoiminnasta oli niin hyvää, että olin kyllä erittäin tyytyväinen suoritukseeni, kertoo Kerkkonen.
Varusmiespalvelus on ollut Aapo Kerkkosen mielestä kaiken kaikkiaan mukavaa aikaa ja se on antanut hänelle paljon hyviä ystäviä – miehiä ja naisia.
- On vaan vahvistunut se ajatus, että on hieno asia saada suorittaa varusmiespalvelus ja puolustaa tätä maata, sanoo upseerikokelas Kerkkonen.
Hyvänä muistutuksena varusmiespalveluksen aloittaville nuorille on Kerkkosen toteamus siitä, että loppujen lopuksi kaikki on kiinni omasta asenteesta.
Torstaina 15. kesäkuuta Aapo Kerkkonen suuntaa monien muiden tavoin reserviin. Varusmiespalveluksen osalta voi todeta, että ”ohi on”, asevelvollisuus kuitenkin jatkuu vielä pitkään. Ensimmäisen kertausharjoituskutsun Kerkkonen arveleekin kolahtavan postilaatikkoon jo tämän vuoden puolella – eikä ole siitä ollenkaan harmissaan.
