”Inttiaika voi olla käänteentekevää” – lue Nooran ajatukset palveluksesta

Palveluksen aloittamispäivä ei varmasti unohdu. Oli helteinen maanantai viime heinäkuussa, kun jonotin satojen muiden alokkaiden kanssa tavaroita varusvarastolta Vekaranjärvellä. Tunnelma oli jännittynyt ja odottavainen. Vasta kun ylläni oli maastonvihreä palveluspuku, todella ymmärsin, että inttivuosi oli alkamassa.

Olen viestintävarusmies Noora Särkkä ja suoritan naisten vapaaehtoista asepalvelusta Maavoimien esikunnassa erityistehtävissä. Viestintävarusmiehenä olen päässyt harjoittelemaan niin valokuvausta kuin graafista suunnittelua sekä kehittämään itseäni kirjoittajana. Palveluksen ensimmäisinä päivinä minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, mitä tulevat kuukaudet tulisivat pitämään sisällään.

Aloittaessani vapaaehtoisen asepalveluksen en tiennyt, mitä haluan intissä tehdä. Olin ajatellut lääkintämiehen tehtävää, mutta olin avoin kaikelle. Sen tiesin, etten halunnut aliupseeri- tai reserviupseerikurssille. Kohtasin jo ennen palveluksen alkamista hämmennystä tähän liittyen. Monen mielestä oli omituista, että halusin suorittaa asepalveluksen, mutta en halunnut johtajakoulutusta. Yleinen oletus tuntui olevan, että kun kerran vapaaehtoisesti lähden inttiin, haluaisin mennä niin pitkälle kuin mahdollista ja palvella niin pitkään kuin mahdollista. Kohdallani tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, ja ulkopuolelta tuleva paine sai oloni välillä epävarmaksi.

Miksi hain palvelukseen, jos johtajakoulutus ei ollut tähtäimessä? Hakeminen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen oli monen vuoden pohdinnan tulos. Koin, että vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen olisi minulle oikea ratkaisu. Olin nähnyt usean miespuolisen ystäväni suorittavan asepalveluksen ja mieleeni nousi kysymys: jos hekin, miksen minäkin? Palvelus tarjosi mahdollisuuden viettää välivuotta opiskelusta, oppia uutta ja kokea jotain, mitä en missään muualla kokisi. Minulle tärkeää oli myös se, että saisin olla osa Puolustusvoimia ja tehdä tarvittaessa oman osani Suomen puolustuksessa. Palvelukseen hakemiseen ei siis tarvita sen suurempaa syytä kuin halu suorittaa asepalvelus. Sen takia minä hain ja lähdin inttiin.

En ole katunut hetkeäkään sitä, että lähdin. Olen saanut uusia ystäviä sekä oppinut ja kokenut paljon, juuri niin kuin toivoin. Kuultuani erityistehtävistä alokaskaudella alkoi myös oma paikkani intissä hahmottua. Viestintävarusmiehen tehtävä vaikutti juuri minulle sopivalta, sillä pääsisin siinä hyödyntämään omia vahvuuksiani. Tämä osoittautui todeksi, ja palvelusaika on ollut antoisaa juuri erityistehtävän takia. Palveluksen suorittamisen lisäksi saan viestinnän erityistehtävissä arvokasta osaamista, jota voin ja aion hyödyntää myös siviilielämässä.

On ollut päiviä, jolloin nämä “vapaaehtoiset aamut” ovat painaneet, mutta se kuuluu asiaan. Vaikka olen aamuni itse valinnut, odotan silti kotiutumista. Palveluksen aikana olen pystynyt pohtimaan omaa siviilielämääni ja sitä, mitä haluan palveluksen jälkeen tehdä. Tietyllä tapaa palvelus on vahvistanut omaa polkuani sekä näkemystä itsestäni. Vaikka intti tuntuu edelleen yhtä hienolta kuin heinäkuussa, odotan sitä, että pääsen kotiutumisen jälkeen toteuttamaan palveluksen aikana syntyneitä haaveita ja tulevaisuudensuunnitelmia.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus ei automaattisesti tarkoita vuoden kestävää nousujohteista johtajakoulutusta. On täysin ok hakea palvelukseen, vaikka ei tietäisi, miten sen haluaa suorittaa. Ei tarvitse olla huippu-urheilija tai osata ennestään kaikkea. Riittää, että motivaatio on kohdillaan, on valmis tekemään parhaansa sekä tietää, mihin on lähdössä. Oikealla asenteella pärjää palveluksessa pitkälle. Kannustan kaikkia, jotka ovat miettineet hakeutumista naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakemaan rohkeasti. Inttiaika voi olla käänteentekevää, ja parhaimmillaan palvelus antaa paljon, varsinkin uusia näkökulmia ja polkuja tulevaisuuteen. 

Viestintävarusmies Noora Särkkä on 19-vuotias ylioppilas Lappeenrannasta. Hän suorittaa naisten vapaaehtoista asepalvelusta Maavoimien esikunnassa Mikkelissä. Palveluksen jälkeen Nooralla on suunnitelmissa hakeutua opiskelemaan kirjoittamisen ja journalistiikan pariin.

Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 15.1. Lue lisää palveluksesta täältä.
 

Kuvat: viestintävarusmies Kasperi Heikkinen