Stronger Together

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Osin tästä syystä Jääkäriprikaatin kesä on ollut voimakkaan kansainvälinen. Näkyvin elementti on ollut Yhdysvaltojen 101. maahanlaskudivisioonan yhden komppanian yhteisharjoittelu Jääkäriprikaatin kanssa heinä- ja elokuun ajan. Kyseessä ei ole mikä tahansa rivijoukko, vaan yksi Yhdysvaltojen tunnetummista divisioonista. Divisioonan perinteet yltävät toiseen maailmansotaan, jossa se toimi mm. kärkijoukkona Normandian maihinnousussa kesällä 1944. Divisioonan kutsumanimi - Screaming Eagles - kuvaakin sen roolia maahanlaskujoukkona.

Puolustusministeri Kaikkonen teki päätöksen kansainvälisen harjoitustoiminnan lisäämisestä 27.5.2022. Jääkäriprikaatille kyseinen päätös tarkoitti kiivaan suunnittelun käynnistämistä. Suunnittelun aikajänne oli perin erilainen mihin kansainvälisessä harjoitustoiminnassa on totuttu. Perustilanteessa suuren kansainvälisen harjoituksen suunnittelu kestää yhdestä kahteen vuoteen. Nyt suunnitteluaikaa oli käytettävissä reilu kuukausi. Suunnittelukoneemme suoriutui tehtävästä kuitenkin mainiosti. 

Toimeenpanovaihe käynnistyi heinäkuun alussa, kun Yhdysvaltojen jalkaväkikomppanian kärkiosasto saapui Jääkäriprikaatiin. Alkuvaiheessa toimintaa leimasi käytännön asiat kuten henkilöstön ja materiaalin vastaanotto sekä taloksi asettautuminen. Nopeasti pääsimme kuitenkin itse pääaiheeseen. Eli harjoittelemaan toimintaa yhdessä arktisissa olosuhteissa. Harjoittelu on pitänyt sisällään taistelukoulutusta, taisteluharjoituksia ja ammuntoja niin radalla kuin taisteluammunnoissakin. Kokemukset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Erityisen ilahduttavaa on ollut havaita, kuinka mainiosti asevelvollisemme, niin varusmiehet kuin reserviläiset, ovat suoriutuneet ammattisotilaiden rinnalla. 

Jääkäriprikaatina olemme saaneet kumppaneiltamme kiitosta harjoituskokonaisuuden läpiviennistä. Touhua ja yhdessä tekemistä on ollut varsin paljon. Kumppaniemme mukaan he ovat harjoitelleet kahdessa kuukaudessa saman verran kuin normaalisti puolessa vuodessa. Erityisesti ammuntojen runsas määrä on ollut mieleen.

Yhteistoiminta amerikkalaisten kanssa on ollut perin mutkatonta. Pieniä eroja toimintatavoissa ja käytännön toimenpiteitä vaativia asioita on ollut toki runsaasti. Mutta niin niitä monikansallisessa toiminnassa kuuluukin olla. Voitaneen kuitenkin todeta, että yhteinen harjoittelumme on osoittanut kykymme toimia yhdessä. Kaksi yhdessä toimeenpantua taisteluharjoitusta ja yksi ampumaharjoitus olkoon tästä konkreettisina esimerkkeinä. Henkilökohtaisesti pidän erityisen maininnan arvoisena yhdessä toteutettua komppanian hyökkäysharjoittelua kovin ampumatarvikkein. Kyseessä on vaativa suoritus jo pelkästään kansallisesti toteutettuna. 

Amerikkalaisille kokemus on varmasti ollut mieleenpainuva. Ensimmäisenä vastaan tuli Lapin yötön yö. Ei ole helppoa nukkua valoisassa, jos siihen ei ole tottunut. Arktinen ympäristö vaihtelevina keleineen ja poikkeuksellisine maastoineen ovat tarjonneet oppimiselämyksiä. Poterossa kaatosateessa vietetty yö, vain suojakangas sateensuojana, jää varmasti mieleen. Kertaakaan ei ole valituksen sanaa kuitenkaan kuulunut. Ammattimiehiä. 

Voisi ajatella, että pitkäkestoinen tukeutuminen Jääkäriprikaatin Sodankylän varuskuntaan voisi aikaa myöden käydä puuduttavaksi. Tästä syystä näimme tärkeäksi perehdyttää kumppaneitamme Suomeen hieman laajemmin. Järjestimme kumppaneillemme mahdollisuuden tutustua Lapin luontoon mm. huiputtaa Pallastunturin korkein huippu Taivaskero, tutustuimme paikalliseen porotilaan, vierailimme Napapiirillä ja tutustuimme sotahistoriaan. Unohtaa ei pidä myöskään saunomista. Järjestelyt saivat kiitosta. Erityisenä nostona mainittakoon US joukon johtoon kuuluneen sotilaan toteamus: "Tutustuminen paikalliseen yhteiskuntaan on osoittanut Suomen olevan puolustamisen arvoinen. Pahimman sattuessa tämä sitouttaa meidät tukemaan Suomen puolustusta rintarinnan." 

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Nyt elokuun lopussa olemme vaiheessa, jossa kumppanimme valmistautuu siirtymään seuraavaan asemapaikkaansa. Ensimmäiset kontit ovat jo lähteneet ja henkilöstön pääosa poistuu kuluvan viikon aikana. 

Erityismaininnan ansaitsee Jääkäriprikaatin henkilöstö. Vaikka kulunut harjoituskokonaisuus on ollut ehkä näkyvin osa niistä toimenpiteistä, joilla Jääkäriprikaati on reagoinut poikkeukselliseen maailmantilanteeseen, ei se suinkaan ole ainoa. Taustalla on monia muitakin asioita käynnissä, jotka kaikki vaativat oman työpanoksensa. Kaikesta työkuormasta huolimatta olemme selvinneet Jääkäriprikaatina mainiosti!  

Mitä tästä kokonaisuudesta jäi käteen? Erinomainen kokemus kaikin puolin ja oppia sekä omille sotilaillemme ja kumppaneillemme. Uskallan väittää, että olemme osoittaneet kykymme toimia #together arktisissa olosuhteissa. Ei pidä myöskään väheksyä kaikkia niitä oppeja, joita olemme isännän roolissa saaneet. Näitä oppeja tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan yhä useammin. Sen verran voimakkaan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena Jääkäriprikaati ja pohjoinen operaatioalue on tänä päivänä.

Henkilökohtaisella tasolla saadut kokemukset voisi tiivistää yhteen virkkeeseen - usko omaan tekemiseen ja arvostus Yhdysvaltojen asevoimiin kasvoivat.

Stronger Together

Jääkäriprikaatin koulutuspäällikkö
Everstiluutnantti Oskari Paavola