Hyppää sisältöön

Jääkäriprikaatin komentajan eversti Sami-Antti Takamaan puhe Jääkäriprikaatin 42. vuosipäivänä

Jääkäriprikaati
Julkaisuajankohta 1.10.2021 10.35
Puhe
Kuvituskuva

Arki 1.10.2021 on kovin toisenlainen kuin se oli kaksi vuotta sitten pitäessäni ensimmäistä vuosipäiväpuhetta ja nyt pidän viimeistäni. Tammikuun 29. päivänä vuonna 2020 Suomen ensimmäinen koronavirustapaus varmistui, kun kiinalaisella Wuhanista kotoisin olevalta henkilöllä todettiin koronavirustartunta Ivalossa. Tilanne paheni Suomessakin kohtuullisen nopeasti ja on todettava, että olimme ainakin täällä Lapissa edellä mainitusta syystä ja jo jonkin verran valmistautuneita tulevaan.

Puolustusvoimissa annettiin torstaina 12.3.2020 käsky siirtyä "koronatilaan", joka käsitti muun muassa käskyn kohortoida varusmieskoulutus kolmeen erilliseen osastoon, joissa yksi osasto olisi viikon maastossa, toisen viikon kasarmilla ja kolmannen viikon lomalla. Myöhemmin aika pidennettiin kahteen viikkoon per jakso. Tämä tarkoitti sitä, että koko Jääkäriprikaatin mukaan luettuina teidän kumppanien, toiminta täytyi järjestellä totaalisesti uudestaan. Allekirjoitin käytännössä uuden varusmiesten koulutuksen läpivientisuunnitelman kaikkine pikku detaljeineen lauantaina 14.3. eli kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun olimme saaneet käskyn. Ja ensimmäiset varusmiehet lähtivät samana päivänä kahden viikon lomajaksolle. Pidän suoritusta kiitettävänä sekä oman väen, mutta myös teidän kumppaneiden osalta.

Edellä kertomani tapahtuma, jos mikään on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Siinä kaikki puhalsivat yhteen hiileen, koko yhteisö Sotilaslääketieteenkeskuksen terveysasemat, Leijona Cateringin varuskuntaravintolat, Sotilaskodit,  Millogin korjaamot, nykyisen Puolustuskiinteistöjen edeltäjät sekä luonnollisesti myös oma väki. Käytännössä viikkojen työ tehtiin kahdessa vuorokaudessa ja hyvin pitkälle samankaltaisella suunnitelmalla toimimme edelleen. 

Vaikutuksia oli myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vetämiin harjoituksiin, joita jouduttiin perumaan sekä Jääkäriprikaatin kolmen killan kanssa käytävään yhteistoimintaan. Samoin yhteistyö Sodankylän kunnan ja Rovaniemen kaupungin kanssa on jäänyt täysin muutamien niin sanottujen rutiinitapahtumien asteelle. Vaikka jotain uuttakin olemme saaneet luotua. Tiedostamme, että sosiaalista velkaa on syntynyt, mutta samalla toivon, että se ei purkaudu lumivalliefektin tavoin, vaan hallitusti. Tämän toiveen heitän ilmaan varsinkin etelästä tänne Lappiin suuntautuville tarkastusmatkoille, jotka jostain syystä kasautuvat keväthankien ja ruskan aikaan. 

Olemme kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että pian olisi aika palata normaaliin. Vaikka olemme nykysysteemiin aika lailla jo tottuneetkin, niin eihän tämä normaalia missään tapauksessa ole. Prikaatissa on muun muassa jo muutama kouluttajaikäluokka, jotka eivät ole normaalia koulutusrytmiä päässeet vielä edes kokemaan. On helppo ennustaa, että koronan jälkeinen aika ei tule olemaan paluuta vanhaan normaaliin, vaan uuteen normaaliin. Jää nähtäväksi millainen tuo uusi normaali sitten on.

Siirrytään koronasta sujuvasti 42. vuotiaaseen Jääkäriprikaatiin ja sen toimintaan nykypäivänä. Prikaati on kovassa iskussa. Näkemys on tietysti subjektiivinen, mutta kyllä sen ovat todenneet niin Puolustusministeri, Puolustusvoimain komentaja kuin Maavoimienkin komentaja, puhumattakaan erilaisista tarkastusdelegaatioista tai muista tarkastuksista, joista osa erittäin arvovaltaisia ulkomaisten armeijoiden johtohenkilöstöä, mainittakoon esimerkkeinä esimerkiksi Amerikan Yhdysvaltojen Euroopan ja Afrikan joukkojen komentaja sekä Iso-Britannian Maavoimien komentajaa vastaava kenraali. Tästä kiitos kuuluu yksittäisille ammattitaitoisille ja motivoituneille henkilöille, jotka tekevät asioita yhdessä kuin myös prikaatin yhteistyötahoille. Ne nuoremmat kouluttajat tai uudet työntekijät, joiden ammattitaito ei ole vielä huipussa korvaavat puutteen innostuksella ja hyvällä asenteella. Tätä enempää ei komentajaakaan voi omalta henkilöstöltään vaatia. Sama henki ja tarmokkuus on aistittavissa myös teidän kumppanien tekemisessä. Annatte meille mahdollisuuden keskittyä ydintehtäväämme valmiuden ylläpitoon, jota myös varusmiesten koulutuskin loppujen lopuksi on.

Erityisesti haluan tilaisuuden harvinaisuuden johdosta nostaa esille Napapiiri Jukola suunnistustapahtuman, missä Jääkäriprikaati oli pääyhteistyökumppani. Tilaisuuden järjestelyt saivat pelkästään kehuja eikä edes kauneusvirheitä havaittu. Kirsikkana kakun päällä oli Jääkäriprikaatin suunnistusjoukkueen erinomainen sijoitus pääosin pimeässä juostussa kisassa. Joukkueen lähtönumeron ollessa 603 saapui joukkueen ankkuri maaliin sijaluvulla 256. Nousua siis 347 sijaa. Uskomaton suoritus ja antaa hyvät lähtöasetelmat seuraavaan Jukolaan. Hauskoja sattumiakin joukkueen suoritukseen mahtui, kuten esimerkiksi se, että viimehetken yhden joukkueen jäsenen poisjäänti korvattiin varusmiehellä, joka sattui kuulumaan varusmiesosastoon, joka juuri oli pystyttänyt 377 telttaa ja esitteli kisakeskuksessa Puolustusvoimien kalustoa. Soturin isä ja äiti toivat pikavauhtia pojan suunnistusvermeet Mäntyvaaraan ja itse suoritus oli kolminkertaiselle Jukolan kävijälle positiivinen, kuten siis myös koko joukkueelle.

Käytän omassa toiminnassani paljon termejä Pohjoisen Puolustaja ja mottoamme Pohjoinen Pitää. Ne eivät ole pelkkiä fraaseja. Pohjoisen alueen merkitys on vuoden 2014 jälkeen korostunut merkittävästi. Kriisien ennalta-arvaamattomuus, ennakkovaroitusajan lyhentyminen sekä alentunut kyky voimankäyttöön merkitsevät sitä, että ME olemme niitä henkilöitä, jotka tarvittaessa ottavat vastaan ensimmäisen iskun ja ME vastaamme siihen tarvittaessa. Jääkäriprikaatin valmiuteen luotetaan, yhteenvetona Pohjoisen pitää Pitää. Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taistelut vuonna 1939 osoittivat heti talvisodan alussa, että kysymys ei ole varusteista, vaan kysymys on tahdosta, tahdosta puolustaa sitä mikä meille on kallista. Sen tahdon aistin prikaatissa päivittäin.

Tuore Puolustusselonteko 2021 antaa vankan tuen ja mandaatin Jääkäriprikaatin toiminnalle täällä arktisella alueella. Arktinen alue on toinen nimetyistä pääsuunnista Itämeren lisäksi. Toimintaympäristöä kuvataan jännitteiseksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Selonteko vahvistaa Jääkäriprikaatin asemaa ja tuonee lähiaikoina tehtäväksi yhteisharjoitteluvastuun myös norjalaisten kanssa. Koulutuksemme on myös helposti mukautettavissa Puolustusselonteossa mainittujen paikallisjoukkojen tuottamiseen. Selonteko luotaa kehitystä aina vuosikymmenen loppuun saakka.

Valitettavasti tänäkään vuonna emme ole voineet järjestää tämän isompia henkilökuntaa koskevia prikaatillisia tapahtumia. Se on valitettavaa, mutta olosuhteista johtuvaa ja tämän edessä olen prikaatin komentajankin voimaton. Myönnän, että se käy vähän eteläpohjalaisen luontoni päälle. Tänään tilaisuuteen on kutsuttu pääosin nyt vuosipäivänä muistettavia sekä tärkeimpien yhteistyötahojen edustajia, valitettavasti kaikkia emme voineet kutsua, vaikka kaikki olisivat olleet sen arvoisia ja luonnollisestikaan kaikki kutsututkaan eivät päässeet paikalle itse tilaisuuteen. 

En tänä vuosipäivänä puhunut Jääkäriprikaatin historiasta ja menneisyydestä kovinkaan paljon. Arvostan sitä toki monestakin syystä, esimerkiksi siitä, että isoisäni on suorittanut varusmiespalveluksensa Terijoella 1937 Polkupyöräpataljoona 1:ssä - perinnejoukossamme. Haluan itse korostaa, että teemme kaikki Jääkäriprikaatin historiaa joka hetki. Yhtä tärkeä kuin historia on katsoa eteenpäin ja kehittyä. Jääkäriprikaatin historia ei ole Jääkäriprikaatin, vaan se on niiden ihmisten, jotka täällä ovat työskennelleet, työskentelevät tai tulevat työskentelemään.

Tapasin tiistaina yhden harvoista Sodankylässä vielä elossa olevista sotaveteraaneista, Kalle Sukuvaaran. Hän olisi ollut luonnollisesti tämän tilaisuuden itseoikeutettu kunniavieras, mutta yleisestä koronatilanteesta johtuen en voinut Kallea tilaisuuteen kutsua. Riski sairastua koronaan on minimaalinen, mutta se on olemassa. 
On hienoa, että te olette päässeet mukaan tähän tilaisuuteen. 42-vuotias Jääkäriprikaati porskuttaa hyvävoimaisena kohti tulevaisuutta, enkä näe näköpiirissä olevassa horisontissa yhtään karikkoa. Sanoisin jopa, että meitä kuunnellaan ja monet asiat ovat meidän käsissämme, meidän täytyy vain olla itse aktiivisia ja painaa päälle aivan kuten Pelkosenniemellä veteraanit tekivät 1939.

Toivotan kaikille hyvää Jääkäriprikaatin vuosipäivää ja menestystä!
Pohjoinen Pitää!

Jääkäriprikaatin komentaja
Eversti Sami-Antti Takamaa
 

Paraatit ja juhlat
´