Hyppää sisältöön

"Samalta viivalta" Palveluksessa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti

Jääkäriprikaati
Julkaisuajankohta 8.1.2021 9.33
Uutinen
Kuvituskuva

"Voisinpa kerrankin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, ilman ennakkoluuloja ja -asenteita, ilman menneisyyden tuomaa painolastia tai epäonnistumisia ja onnistumisia, jotka minua elämässäni leimaavat." Joskus, etenkin niiden epäonnistumisten hetkillä, saatamme tietoisesti tai tiedostamatta toivoa tällaista uutta alkua, mahdollisuutta luoda elämämme uudestaan ja kuitenkin sillä tiedolla ja taidolla, jotka jo omaamme elämänkokemuksen myötä. Armeija on niitä harvoja paikkoja, joissa tämä on itseasiassa mahdollista ja on vain itsestä kiinni, kuinka tähän annettuun mahdollisuuteen tarttuu. Kun kaikki ovet ovat avoimet ja tarvittavat keinot tarjolla, ratkaisee oma rohkeus ja tahto sen, millaiseksi palvelusaika muotoutuu.

Kun alokas tulee palvelukseen, hän aloittaa uudessa yhteisössään ja elämäntilanteessaan täysin alusta: se, mitä takana jo on, ei vaikuta tulevaisuuteen täällä, kuin ainoastaan omassa asenteessa.

Varusteita jaetaan alokkaille.

Prosessi alkaa siitä, että ihmisestä kirjaimellisesti riisutaan kaikki ulkoiset merkit hänen minuuden ilmentymisestään ja asemastaan: vaatteet, korut, hiukset, meikit. Ja tilalle saadaan tämänkin kevään ja kesän kuuminta muotia olevat m05 -kuosit sekä mustat maiharit. Yksilöstä muotoutuu alokas, alokkaasta myöhemmin sotilas. Ja hänellä on kaikki samat edellytykset ja mahdollisuudet kuin muillakin tehdä valintoja, kehittyä ja tulla palkituksi. Hänen sukupuolensa, ikänsä, vakaumuksensa tai alkuperänsä eivät vaikuta siihen kohteluun, jota hän osakseen saa.

Alokkaat oppitunnilla.

On vain urbaani legenda, silkka tornari, että armeijassa jaettaisi ns. tyttöpisteitä tai muita huojennuksia. Kuten eräs yli vuosikymmenen kouluttajana töitä tehnyt sotilas sen kiteyttää: Kaikki me olemme sotilaita, kun vedämme nämä vermeet ylle. Tällöin myös samat kriteerit on täytettävä. Täällä rajat ovat kaikille samat ja niissä ratkaisee kunto ja taito, ei sukupuoli tai asema yhteiskunnassa. Ja uskallan väittää, että se antaa rohkeutta yrittää myös jotain sellaista, mitä ei siviilimaailmassa välttämättä uskaltaisi edes kokeilla. Koska saatamme ajatella "enhän minä siihen kykene". Kyllä kykenet! Et vain ole uskaltanut heittäytyä tarpeeksi kauas pois omalta mukavuusalueeltasi, mikä taas armeijassa on arkipäivää. Onneksi. Sillä vasta silloinhan me kehitymme ja löydämme ne todelliset voimavaramme.

Alokkaita oppitunnilla.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat syystäkin olennainen osa armeijan käytäntöjä, eivätkä vähiten sen takia, että ne edistävät hyvää yhteishenkeä. Armeija ei ole yksilösuoritus ja ilman yhteistyötä, kannustamista ja toistemme arvostamista, kukapa täällä jaksaisi hajoamatta? Taistelijan mieli pysyy vahvana, kun ympäristö, jossa hän toimii, on turvallinen. Ja se toteutuu parhaiten tasa-arvoisen yhteisön kautta, jossa kenenkään ei tarvitse epäillä asemaansa tai pelätä sitä, riittävätkö hänen voimansa. Toimintakykyinen joukko on yhtä vahva kuin sen voimattomin yksilö. En sano heikko, sillä sellaisia en täällä työssäni näe. Näen vahvoja yksilöitä, jotka yrittävät ja tekevät parhaansa. Ja kaikkein ne voimakkaimmat myöntävät, milloin tarvitsevat toisten tukea. Se onnistuu, koska he luottavat tovereihinsa. Kaveria ei jätetä, tänäkään päivänä. 

Jääkäriprikatin sotilaspastori Camilla Kempas
 

Rovaniemi Sodankylä Työ ja koulutus
´