Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko
Maavoimat

100 vuotta reserviupseerikoulutusta – kurkistus Reserviupseerikoulutus 100 vuotta maalla, merellä ja ilmassa -juhlateoksen sisältöön

Maasotakoulu 9.10.2020 12.33
Tiedote
Reserviupseerikoulutus maalla, merellä ja ilmassa 100 -juhlakirjan kansi

RUK:n juhlakirjoja on toimitettu 10 vuoden välein vuodesta 1960 lähtien. Systemaattisesti ilmestynyttä sarjaa ennen julkaistiin välirauhan aikana vuonna 1941 lisäksi RUK:n ensimmäinen 50 kurssin kronikka. Kesäkuussa 2020 julkaistussa järjestykseltään seitsemännessä juhlakirjassa käsitellään reserviupseerikoulutusta Reserviupseerikoulussa, Merisotakoulussa ja Ilmasotakoulussa. Aselajikoulut ovat myös vahvasti esillä. Juhlakirja on omistettu Suomen nuorisolle.

Reserviupseerikoulutusta on annettu taakse jääneen vuosisadan aikana noin 30 joukko-osastossa ainakin 18 eri paikkakunnalla. Perinteet lähtevät itsenäisyytemme alusta - joulukuusta 1917 - Vimpelin sotakoulusta. Yksi erikoisimmista koulutuspaikoista on ollut purjekoululaiva Suomen
Joutsen pitkillä purjehduksillaan. Niinisalo puolestaan oli merkittävä koulutuskeskus sotien
aikana. Kirja kertoo myös opiskelua tukevasta oppilaskuntatoiminnasta.

Maan itsenäistyttyä reserviupseerikoulutusta annettiin vuodesta 1920 vuoteen 1930 vain Haminassa. Ensin 1920 reserviupseerikursseilla ja vuodesta 1923 alkaen Reserviupseerikoulussa. Samoissa tiloissa oli toiminut vuoteen 1903 Keisarillinen Suomen Kadettikoulu, muutamankin Suomen itsenäisyyden alun asevoimissa palvelleen upseerin, kuten myöhemmän Suomen marsalkan Carl Gustaf Mannerheimin, opinahjo.

Tänään, sata vuotta myöhemmin, Reserviupseerikoulu on yhä Haminassa. Mutta upseereita koulutetaan reserviin myös kuudessa muussa paikassa. Heitä koulutetaan Merisotakoulussa Suomenlinnassa ja Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Lisäksi upseerikokelaita valmistuu Logistiikkakoulusta Riihimäeltä, Urheilukoulusta Santahaminasta, Panssarikoulusta Parolannummelta, Viestikoulusta Riihimäeltä ja Laskuvarjojääkärikoulusta Utista.

Koulutus on iso ja monitahoinen kokonaisuus. Tässä kirjassa keskitymme nimenomaan reserviupseerikursseihin eri puolilla Suomea. Reservin upseerien jatko- ja täydennyskoulutus joukko-osastoissa, sotakouluissa ja kertausharjoituksissa jää kirjan ulkopuolelle. 100 vuoteen mahtuu valtava määrä erilaisia muutoksia ja kehityshankkeita, jotka ovat osaltaan heijastuneet reserviupseerikoulutuksen toteutukseen. Kirjoittajilla on ollut myös mahdollisuus esittää artikkeleissa omiakin mielipiteitä ja johtopäätöksiä.

Kirjan ensimmäinen luku: reserviupseerikoulutuksen alku ja juuret

Suomi - tarkemmin Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan alamainen, autonominen Suomen suuriruhtinaskunta - sai ensimmäisen kerran oman kansallisen sotaväkensä, kun Suomeen säädettiin vuonna 1878 asevelvollisuuslaki. Oman asevelvollisen sotaväen tarpeisiin piti kouluttaa myös reserviupseereita, joiden koulutus aloitettiin Haminan kadettikoulun kursseilla vuonna 1884.

Venäjän vallan aikana koulutetun reserviupseeriston vahvuus jäi pieneksi. Kansallinen sotaväki ja Kadettikoulu lakkautettiin osana sortotoimenpiteitä viime vuosisadan alussa. Osa itsenäisyysmiehistä aktivoitui ajamaan maan irrottamista Venäjästä. Samalla aktivistien mielissä syntyi tarve kouluttaa välttämättömälle vapaustaistelulle johtajat.

Reserviupseerikoulutuksemme juuret ovatkin kapinassa, jonka teki mahdolliseksi ensimmäinen maailmansota ja nuorten aktivistien palava tahto irrottaa maa vieraan vallan kahleista vaikka väkivalloin.  Reserviupseeristomme koulutuksen juuret löytyvät jääkärien "Pfadfindariumista” Saksan Holsteinista ja veljessotaan johtaneen itsenäisyyden ensimmäisen talven pikakurssista Pohjanmaan Vimpelissä.

Reserviupseerikoulun lipussa on alkukirjainten - RUK - ja ensimmäisen  kurssin alkamisvuoden 1920 lisäksi kirjaimet V. K. ja vuosiluku  1917. Ne tarkoittavat Vimpelin sotakoulua, jossa itsenäisen Suomen reserviupseerikoulutuksen on katsottu myöhemmin saaneen alkunsa.  Todellisuudessa reserviupseerikoulutuksen alun määrittely on  huomattavasti vaikeampaa. Mitä reserviupseerikoulutus on milloinkin ollut? Minkälaista koulutuksen pitäisi olla, että se voitaisiin yksiselitteisesti määrittää nimenomaan reserviupseerikoulutukseksi? Rajanveto sen välillä, mikä on ollut aktiiviupseeriuralle valmentavaa koulutusta ja mikä taas muuta päällystökoulutusta tai alipäällystökursseja ja yleistä sotilasopetusta, on vaikeaa ja ehkä jopa mahdotonta. Viime kädessä reserviupseerit ovat yleensä joutuneet tekemään upseerin työtä ja toisaalta usein myös aliupseerin ja esitaistelijan työtä. Kädet savessa. 

Ilman koulutettua päällystöä, upseereita ja reserviupseereita itsenäisyys olisi jäänyt haaveeksi.
 

Yllä olevat tekstit ovat otteita Reserviupseerikoulutus maalla, merellä ja ilmassa 100 vuotta -kirjan sivuilta 6-17.