IPH222 on Lohtajan veteraani Uurtimon viimeinen harjoitus

Teknikkokapteeni Lauri Uurtimo on työskennellyt Puolustusvoimissa yli 30 vuotta. Lohtajalla hän oli ensimmäisen kerran varusmiehenä tammikuussa 1981. Vaikka hän muistaa kyseisen talven varsin hyytävänä, inttikokemus aseseppäaliupseerina sytytti ammattiuralle johtaneen kipinän.

Nuoren aseseppäaliupseerin Lauri Uurtimon tulevaisuuden suunnitelmat saivat varusmiespalvelusaikana uuden suunnan. Kun intti oli käyty, hän hakeutui opiskelemaan tekniikan alalle. 

-    Armeijan jälkeen kävin tekun eli olen koneteknikko koulutukseltani, kertoo Uurtimo. Kun sitten aikanaan tuli Puolustusvoimille työpaikka auki, hain sitä ja sille tielle jäin.

Ensimmäinen pesti oli aseteknikon tehtävä Ilmatorjuntakoulussa, joka tuolloin vuonna 1989 oli vielä pääesikunnan alainen. Sitä johti ilmatorjunnan tarkastaja. 

-    Sitten Helsingin ilmatorjuntarykmentistä siirtyi rykmentin aseteknikko eläkkeelle ja minua kysyttiin seuraajaksi siihen tehtävään, muistelee Uurtimo uransa alkuvaiheita. Siitä se lähti. 

”Tunnollinen ja mukava panssariäijä. Ainahan hän on täällä ollut”
”Pitkän linjan puurtaja. Tehnyt täällä todella hyvää työtä. Vaatimaton.”
”Hänen kanssaan on aina kaikki järjestynyt. Homma toimii.”

Muun muassa näin Ilmapuolustusharjoituksen työkaverit yli joukko-osasto- ja puolustushaararajojen kuvailevat Lauri Uurtimoa. Palaute lämmittää kovasti pitkän linjan ammattilasta.  

-    Tuntuu huikealta kuulla, ja hieman tässä hämmentyy ja herkistyykin, myöntää Uurtimo. Täytyy ottaa tämä nöyränä vastaan. 

Puolustusvoimissa työvuosia on kertynyt kaikkiaan 32. 

Maanpuolustustahtoa ja jatkuvaa kehittämistä

Uurtimolla lienee hallussaan epävirallinen ilmapuolustusharjoituksien sotilashenkilöiden ennätysluku, sillä hän on ollut mukana harjoituksessa vuodesta -91 alkaen. 

-    Tämähän oli silloin alussa ilmatorjunnan ampumaleiri, ja taisteluvaihe oli sen lopussa, täsmentää Uurtimo. Aika pitkälti kuitenkin sama systeemi, mutta silloin ammuttiin tuossa tykkipihalla. 

Harjoituskonsepti on Uurtimon mukaan mennyt oikeaan suuntaa, ja päivät Lohtajalla menevät nopeasti, kun koko ajan riittää mielekästä tekemistä. 

-    Nyt tämä tuntuu kunnon sotaharjoitukselta, painottaa Uurtimo.  Ja harjoitus kehittyy edelleen koko ajan. Tykkään älyttömästi olla tässä harjoituksessa mukana.

Lauri Uurtimolla on kova luottamus siihen, että puolustusvoimissa osataan tehdä oikeita asioita ja ollaan oikealla asialla. 

-    Olen aina luottanut meidän ilmatorjuntaosaamiseen. Olemme pitkään olleet ihan maailman kärkikastissa, arvioi Uurtimo. Jo 90-luvulla ammusilmatorjunnassa hankittiin sellaista kalustoa mikä on numero yksi maailmassa.

Kantavaksi voimakseen työelämässä Uurtimo mainitsee muun muassa monipuoliset työtehtävät. Sekä tekniikka että mekaniikka jaksavat kiinnostaa edelleenkin.  Tärkeintä on kuitenkin ollut halu tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä.

-    Olen tällainen maanpuolustushenkinen kaveri, hän luonnehtii itseään. 

Eläkkeelle siirtyvällä herrasmiehellä on antaa hyvä vinkki heille, joiden mielestä työ tuntuu joskus puuduttavalta. 

-    Pitää vain osata etsiä positiivisia näkökulmia, että miksi tätä tehdään. Oma asenne on ollut aina sellainen, että kun näen mitä pitää tehdä, niin teen sen. Semmoinen minä olen.

Sekä sotaharjoituksissa että arkityössä on yksi asia mikä ei ole vuosien aikana muuttunut. Aina mennään turvallisuus edellä. Vaikka omat pesti on tehty taistelumateriaalin parissa, Uurtimon mukaan työ on sujunut poikkeuksetta turvallisesti.

-    Kun malttaa mielensä ja keskittyy siihen mitä on tekemässä, työ on turvallista. Kaikki sormetkin ovat vielä jäljellä.

Työkalut pysyvät käsissä ja auttamisen halu on kova

Jatkossa Uurtimoa ei ilmapuolustusharjoituksissa nähdä. Kun IPH 2/22 päättyy torstaina 24. marraskuuta, hänellä on jäljellä ainoastaan kolme työpäivää.  Maanantaiaamuna klo 8.15 hän ilmoittautuu Panssariprikaatin komentajalle ja tiistaina on aika luovuttaa ”kurkkusalaatit” varastolle. Viimeisenä työpäivänään hän aikoo käydä työpaikalla juomassa aamukahvin, ja omien sanojensa mukaan nostaa sen jälkeen kytkintä. 

Uuteen arkeen tulevalla eläkeläisellä on selvät suunnitelmat. Joulukuu on pyhitetty lomalle, mutta jo vuoden alusta on tarkoitus aloittaa hyväntekeväisyystöiden parissa, vaikka jossakin kädentaitoja vaativissa korjaustöissä.  

-    Työkalut pysyvät vielä käsissä, niin sellaisiin hommiin voisi mennä, kaavailee Uurtimo. Toinen vaihtoehto on tehdä vapaaehtoistyötä Lahja ja Veikko Hurstin avustusjärjestössä.

Kokonaan kotiin jääminen ei ole tekevälle miehelle edes vaihtoehto. Aivan täyttä päivää Uurtimo ei kuitenkaan aio enää tehdä. 2-3 päivää viikosta hyväntekeväisyyshommissa riittäisi, ja tarjoaisi sopivasti sosiaalista toimintaa.

-    Olen oman palkkatyöni tehnyt, pääsen eläkkeelle ja tulen sillä toimeen, summaa Uurtimo. Nyt haluaisin auttaa vähän muita, niin kauan kuin jaksan. Ja sitten tietysti vietän mahdollisimman paljon aikaa mökillä.

Teksti: Laura Kaipainen