Juhlistamme jääkäreiden 60-vuotista taivalta Sodankylässä lauantaina 10. elokuuta 2024.

”Otatte 3.Jääkärikomppanian ja menette varuskunnaksi Sodankylään valmistelemaan elokuussa tapahtuvaa pataljoonan tuloa. Koulutatte ja suoritatte tulovalmisteluja rakennuspuolen apuna. Vääpeliksi tulee ylikersantti Heimo Nurkka ja ajoneuvoksi yksi Unimog peräkärryineen. Lähtö tapahtuu huomenna heti 1.Divisioonan paraatikatselmuksen jälkeen Rovaniemeltä” 
Tällaisen vastuullisen tehtävän antoi va-vänrikki Esko Hirviniemelle Pohjanmaan Jääkäripataljoonan pataljoonaupseeri majuri Veikko Salmi Ristilammella kesäkuun kolmantena päivänä vuonna 1964 silloisen 1.Divisioonan ampumaleirin ja sotaharjoituksen päätöstunnelmissa.

Jääkärit 60 vuotta Sodankylässä juhlallisuudet aloitetaan Sodankylässä lauantaina 10. elokuuta kunnioittamalla sankarivainajien muistoa. Laskemme seppeleen klo 9.30 Sankarivainajien muistomerkille Sodankylän vanhalla hautausmaalla.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Pohjois-Suomen maanpuolustuspiiri järjestää Jääkäriprikaatin Killan perinnepyörämarssin 7.–10.8.2024 reitillä Vaasa–Lohtaja–Oulu–Rovaniemi–Sodankylä. Marssiosastoa johtaa entinen Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Hannu Aikio. Perinnepyörämarssille osallistuu noin 30 Jääkäriprikaatin Killan jäsentä ja 16 varusmiestä Jääkäriprikaatista. 

1. Marssipäivä keskiviikkona 7.8.2024, Lintuvuori–Lohtajan ampuma-alue, noin 167,2 km.
2. Marssipäivä torstaina 8.8.2024, Lohtajan ampuma-alue–Oulun Hiukkavaara, noin 200,5 km.
3. Marssipäivä perjantaina 9.8.2024, Oulun Hiukkavaara–Rovaniemen Someroharju noin 223,8 km. 
4. Marssipäivä lauantaina 10.8.2024, Rovaniemen Someroharju–Sodankylä, noin 130 km.

Perinnepyörämarssi saapuu Sodankylään 10.8., marssiosastoon liittyy Lapin jääkäripataljoonan 2.Jääkärikomppania. Yhdistetty marssiosasto suorittaa ohimarssin Sodankylän keskustan läpi. Marssiosaston vastaanottavat Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Kimmo Kinnunen ja Sodankylän kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen Sodankylän kunnantalon kohdalla klo 10.00. Ohimarssiosastoa komentaa Lapin jääkäripataljoonan komentaja, everstiluutnantti Juha Hollanti.

Jääkärien 60 vuotisen taipaleen kunniaksi nimetään Pittiövaaran Hirviäkuruun Jääkärimännikkö-palsta. Nimeämistilaisuuteen osallistuvat edustajat Jääkäriprikaatista, Metsähallituksesta ja Jääkäriprikaatin Killasta. 

Juhlapäivä päättyy kutsuvieraille järjestettyyn iltajuhlaan.

Sodankylän kunnan pääkirjastossa on mahdollista tutustua digitaaliseen valokuvanäyttelyyn ”Jääkärit nyt ja jääkärit ennen” 5.–16.8.2024. 

Lauantaina 10.8. järjestetään Sodankylässä myös Jääkäriprikaatin sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuus. Lisätietoja tiedotteessa: Jääkäriprikaatin sotilasvala ja sotilasvakuutus Sodankylässä 10.8.2024
 
Tervetuloa seuraamaan seppeleenlaskutilaisuutta ja vastaanottamaan ohimarssia Jäämerentiellä!

Jääkäriprikaatin Killan perinnepyörämarssia voi seurata Jääkäriprikaatin sosiaalisen median kanavilla x.com/JaakariPR ja facebook.com/JaakariPR aihetunnisteella #perinnepyörämarssi

Everstiluutnantti evp Esko Hirviniemen artikkeli Etupyörässä 2014: 

Va-vänrikkinä varuskunnan va-päällikkönä Sodankylässä kesällä 1964

"Otatte 3. Jääkärikomppanian ja menette varuskunnaksi Sodankylään valmistelemaan elokuussa tapahtuvaa pataljoonan tuloa. Koulutatte ja suoritatte tulovalmisteluja rakennuspuolen apuna. Vääpeliksi tulee ylikersantti Heimo Nurkka ja ajoneuvoksi yksi Unimog peräkärryineen. Lähtö tapahtuu huomenna heti 1. Divisioonan paraatikatselmuksen jälkeen Rovaniemeltä.” 
Tällaisen vastuullisen tehtävän minulle, va-vänrikille, antoi Pohjanmaan Jääkäripataljoonan pataljoonaupseeri majuri Veikko Salmi Ristilammella kesäkuun kolmantena päivänä vuonna 1964 silloisen 1. Divisioonan ampumaleirin ja sotaharjoituksen päätöstunnelmissa. 

Toimin tuossa harjoituksessa keltaisen puolen, majuri Uuno Tarkin komentaman ja Kainuun prikaatin muodostaman vahvennetun pataljoonan 4. Komppanian päällikkönä. Komppanian muodostamisesta vastasi Pohjanmaan Jääkäripataljoonamme. Tulenjohtopäällikkönä uurasti vänrikki Kauko Kunnari, jonka tapasin myöhemmin syksyllä 1964 Santahaminassa samalla kadettikurssilla n:o 51. Komppaniamme peittosi heti alkukahinoissa Pohjan Prikaatin muodostaman sinisen pataljoonan kärjen ripeyden ja harjoittelun ansiosta. Kesti vain neljä minuuttia käskystä, kun majoittuneena ollut komppaniamme eteni jo jääkärikärkenä.

Kenraaliluutnantti Tauno Kopra, tuolloinen 1. Divisioonan komentaja, tarkasti joukot Rovaniemen torilla seuraavana päivänä 4.6.1964. Ilma oli suorastaan kuuma, ehkä 25–30 astetta. Heti katselmuksen jälkeen komensin 3. Jääkärikomppanian pyörille ja lähdimme ajamaan kohti Sodankylää. 

Vikajärven tienhaaran jälkeen pidimme tauon ja söimme edellisen päivän kesäkeittoa, jota vääpelimme tarjosi lämpöastioista. Ajettuamme tämän jälkeen muutaman kilometrin, meihin kaikkiin iski ankara ripuli. Jouduimme pysähtymään ja lannoittamaan metsää monta kertaa. Samalla voimat vähenivät ja matkavauhti hiipui, vaikka vääpeli syöttikin meille suolatabletteja veden kera. Loppumatkalla syötiin vain vanikkaa ja juotiin teetä. Kun vihdoin illalla yhdeksän jälkeen lähestyttiin uutta varuskuntaa vesitornin vieritse, oli ensimmäinen vastaantulija humalainen mies, jonka naamataulu oli murjottu ja verinen. Tuolloin tuli mieleen, että millaisia vastaantulijoita mahtoivat kokea Lapin sodan aikaiset Jääkäripataljoona 1:n soturit lähestyessään Sodankylää 20.10.1944? Silloinkin 3. Jääkärikomppania oli kärkenä. 

Kapea soratie johti raviradan ohi asuntoalueen sivuitse, joka näytti lähes valmiilta, edelleen matalan kasarmi 1:n luo. Ikkunoiden alla oli lähes metrin lumikerros, vaikka maa muuten oli lähes paljas ja ilma lämmin. Sotilaskoti ja pari seuraavaa kasarmia olivat rakenteilla. Majoittumisen jälkeen ensimmäinen tehtävä oli vartioinnin järjestäminen. 

Laitoimme ylikersantti Nurkan kanssa vartiomiehen varustettuna konepistoolilla ja kovilla patruunoilla asuntoalueen tienhaaran toiselle puolelle. 
Yhteysvälineeksi vedettiin puhelinkaapeli, jonka molemmissa päissä oli kenttäpuhelin. Salamaniskujen varalle upotettiin kaapeli jyrkkiä mutkia tehden maahan muutaman metrin matkalle vartiomiehestä lähtien. Näin selvittiin ilman haavereita pari kuukautta muun pataljoonan tuloon saakka.

Seuraavana päivänä kävimme Nurkan kanssa ilmoittautumassa kunnassa, seurakunnassa, paloasemalla sekä Puolustusministeriön rakennustoimistossa ja sovimme alustavasti yhteistyöstä sekä vastuualueista. Sopimukset olivat suullisia.

Varusmiehille annettiin taistelukoulutusta aamupäivisin lähimaatossa Jeesiön ratsutien varressa. Sääski- ja mäkäräisaikana harjoiteltiin ilman taukoja ja lopuksi huilattiin sisällä kasarmilla. Tuolloin ei ollut enää pikiöljyä, eikä vielä keksitty parempiakaan konsteja. Iltapäivin varusmiehet kaivoivat kaapeliojia, auttoivat rakennustöissä ja siivosivat aluetta. 

Ampumaratojen kunnostusta Jeesiöjoen takana johti ylikersantti Jussi Kallioniemi, joka tuli varuskuntaan 12 hevosen kanssa pari viikkoa myöhemmin. Joen ylitys ruuhilla monta kertaa päivässä oli työlästä voimakkaan virtauksen vuoksi. Eräänä yönä kova ukkossade oli pudottanut 300 metrin radan lähes valmiin taulujen numerorakennelman suojavallilta alas. Tarkkana sotilaana Kallionimi laski klubiaskin takakanteen menetettyjen työtuntien määrän ja hinnan. Näissä rakennustöissä käytettiin hyttyssuojana pään yli vedettyä kesäpuseroa m 36, johon jäi tähystysaukko ja kädet suojattiin nahkarukkasilla. 

Vaasaan Pohjanmaan Jääkäripataljoonan esikuntaan soitettiin joka toinen päivä tai sieltä soitti meille pataljoonaupseeri majuri Veikko Salmi, huoltopäällikkö majuri Ahti Lähtevänoja sekä useimmiten esikuntavääpeli sotilasmestari Tauno Määttänen. Laadimme ja lähetimme myös oman 3.JK:n viikkopalvelusohjelman Vaasaan viikoittain.

Kohta alkoi meidän huoleksemme tulemaan iltaisin muuttokuormia Vaasasta. Kuorman mukana tai etukäteen tuli toivomus asunnon tyypistä (kerros- tai rivitalo) ja koosta. Yhdessä ylikersantti Nurkan kanssa määrittelimme sitten asunnon ja johdimme kuormien purkamisia vuoroöin. Tilannetta helpotti vääpeli Eeli Simeliuksen tulo pian meidän jälkeemme. Hänen päätyönään oli Sotilaskodin takana sijaitsevassa parakkikylässä toimivan ruokalan ja muiden huoltopaikkojen johtaminen ja hoitaminen.

Lauantaiaamuisin polkaistiin Jeesiön lenkki ja harjoiteltiin samalla jääkärikärjen toimintaa. Iltapäivisin siivottiin ja käytiin parakkikylän saunassa, jonka vesihanasta sai aina lievän sähköiskun, mutta ilmeisesti se oli samalla hierontaa. 

Kerran viikossa järjestettiin iltahartaus, jonka piti aluksi kirkkoherra Salonius tyttärensä kanssa. Myös Sodankylän kirkossa käytiin koko komppanian voimin pari kertaa. Heinäkuun alussa palvelukseen ilmoittautui sotilaspastori Ilpo Sirkka, joka kertoi olevansa sotainvalidi, mutta täysissä voimin silloin. 
Hänellä oli jääkärin kauluslaatat ja hän sanoi olevansa jääkärisotilaspastori. Hän hoitikin sitten tehtäviään antaumuksella. Hänellä oli luja usko ja luottamus; usein kuulimme ”kyllä Herra varjelee”. 

Kesällä 1964 lomat varusmiehille olivat tiukassa, koska matka Rovaniemelle oli jo 134 km ja vain vähäinen osa 3.JK:n miehistä oli kotoisin Lapista. Rangaistukset olivat harvinaisia ja ne sovitettiin yleensä työllä. Eräs jääkäri sai kuitenkin pitkän rangaistuksen kiljun valmistamisesta. Varuskunnan putkat oli suunniteltu Sotilaskodin alakertaan, mutta ne eivät olleet vielä valmiit. Niinpä jääkärin piti aluksi rakentaa itselleen sinne sovituskoppi, joka kylläkin oli lähes valmis.

Varuskunta-alueella kävi runsaasti vieraita ja muita uteliaita katsomassa uusinta suurta varuskuntatyömaata. Panssariprikaatin komentaja kenraalimajuri Olli Korhonen suositteli minulle pikaista menoa Kadettikouluun paikalla näkyvän kaaoksen keskeltä. Tilanne helpottui heinäkuussa, kun 3.JK:n päälliköksi saapui luutnantti Juhani Åkerman ja vääpeliksi vääpeli Aarne Meronen. He olivat riuskoja ja tiukkoja sotilaita. Niinpä me pääsimme ylikersantti Heimo Nurkan kanssa keskittymään koulutus- ja huoltotehtäviin. Nurkka oli saanut lääkintäkoulutuksen ja hän hoiti esimerkillisesti niitäkin tehtäviä, kunnes ylivääpeli Urho Pöyry ja vääpeli Reino Kaski saapuivat. 

Pohjanmaan Jääkäripataljoona pyöräili Sodankylään 2.8.1964

Ajoin 2.8.1964 Askan kylään 3.JK:n mukana ottamaan vastaan muuta pataljoonaa, joka oli pyöräillyt monta vuorokautta Vaasasta. Askasta koko Pohjanmaan Jääkäripataljoona siirtyi pyörin uuteen varuskuntaan. Sodankylän kirkolla ohimarssin ottivat vastaan pataljoonan komentaja everstiluutnantti Paavo Junttila, kunnanhallituksen puheenjohtaja Vilho Kiuru ja pataljoonan huoltopäällikkö majuri Ahti Lähtevänoja. Muutaman päivän kuluttua järjestettiin varuskunnassa paraatikatselmus, jossa oli mukana Vaasasta tullut henkilöstö mm. luutnantti Matti Närhi ja kersantti Raimo Kitunen meidän komppaniastamme.

Vänrikki-kesä oli avartava ja kasvattava kokemus monessakin asiassa. Sodankylän ja varuskunnan sijainti keskellä Lappia sekä pitkät etäisyydet mietityttävät vieläkin. Silloinen pataljoona komentaja everstiluutnantti Paavo Junttila tuli toukokuussa 1964 Ristilammelle ampumaleirille. Hän oli juuri käynyt Pääesikunnassa ja keskustellut etäisyyksistä. Puhuttelussa hän esitti meille kysymyksen, johon vastasi itse. ”Mikä Suomelle tärkeä paikkakunta on yhtä kaukana Helsingistä kuin Sodankylä – se on Moskova!