Varusmiespalvelusta on 2/21 saapumiserällä takana jo lähes yhdeksän kuukautta. Aliupseerien johtajakoulutuksesta on kulunut kohta pari kuukautta ja reserviupseerikurssi Haminassa tuli päätökseensä 13.2.2022. Upseerikokelaat saapuvatkin täyttä vauhtia kulkevaan johtajakauden junaan. Jokaisen varusmiehen johtamistaidot ovat päässet koetukselle.

Lyhyestä virsi kaunis. Johtaminen on siis tiivistettynä yhteistyötä. Ennen johtajakoulutuksia yksilöillä oli jokaisella oma käsityksensä hyvästä johtamisesta. Toisilla saattoi olla käytännön osaamista siviilistä, toiset ymmärsivät teorian. Olemme kuitenkin varusmiespalveluksessa samassa veneessä. Ja vaikka laivan miehistö tarvitsee kapteenin toimiakseen systemaattisesti, ei kaikki ole johtajan varassa. 

Johtajaksi kahta polkua

Aliupseerikurssin (AUK) kesto on 12 viikkoa ja se pitää sisällään paljon johtajille suunniteltuja oppitunteja, taistelu- ja ampumaharjoituksia sekä sulkeisia. Kurssin aikana johdimme pitkälti toisiamme, jotta harjaantuminen johtamiseen käy luontevasti. Jo alussa tuli selväksi, että johtaja ei voi rutinoitua suorittamaan vain yhtä tehtävää, vaan jokaisen piti pystyä toimimaan ja johtamaan, mitä tahansa ryhmää. Oppitunneilla käytiin läpi syvänjohtamisen mallia, millaista on olla hyvä johtaja, erilaisia johtaja tyyppejä sekä käskynantoja. Tietenkin johtamista oli tullut seurattua vierestä, sillä olimmehan mekin joskus alokkaita, mutta alkuun käskyjen muodostaminen sekä käskeminen tuntui hyvin hämmentävältä.

Viikko ennen alokkaiden saapumista johtajat keskittyvät työnjakoon ja tulevaan johtajakauteen.

Alikersantit ovat heitä, jotka saavat ensimmäisenä kosketuspinnan uuden saapumiserän orientaatioon. AUK:n loppua kohden oli vertaisissa huomattavissa paljon henkistä kehitystä. Ehkä raskaat fyysiset kokeet olivat herättäneet taistelijoita todellisuuteen. Viikko ennen alokkaita keskittyminen painottui työnjakoon kasarmiolosuhteissa ja tulevaan johtajakauteen. Olimme niin valmiita, kuin vain pystyimme. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka edellisen saapumiserän, meidän johtajien, kotiutumisen jälkeen ”homma” olikin meillä hanskassa. Roolien vaihtumisen sekä alokkaiden saapumisen jälkeen, johtaminen tuntui erilaiselta, luontevalta.  

Reserviupseerikurssi (RUK) puolestaan kestää 14 viikkoa ja siinä on paljon samaa, kuin aliupseerikurssilla. Reserviupseerien ja aliupseerien koulutus on valtaosin yhtenevä johtamis- ja kouluttamistaidon osalta. Aliupseerit ovat ryhmänjohtajia, mutta RUK:sta saapuvat upseerikokelaat toimivat joukkueenjohtajina. He syventyvät kaikkeen vielä enemmän, siksi koulutus on pidempi. Heidän opintonsa sisältävät enemmän teoriaa.
 

Kasvaminen johtajaksi vie aikaa

Innostus, oppiminen, luottamus ja arvostus, ovat syväjohtamisen kulmakivet. Neljä jopa vitaalia sanaa, joiden avulla pysymme oikeilla jäljillä. Näiden sisäistämisen jälkeen pääsee johtajuuden lisäksi elämässäkin jo pitkälle. Oppimisesta on ymmärrettävä, että jokainen yksilö oppii eri tavalla. On esimerkiksi visuaalisia, auditiivisia sekä kinesteettisiä oppijoita. Johtamiskykyä ja sen kehittymistä voidaan tarkastella yksittäisten osaamisten kautta, mutta johtajan ammatillinen identiteetti muuttuu kasvuprosessin myötä, joka vaatii aikaa.

On tärkeä innostaa esimerkiksi päämäärällä ja sitä edeltävillä etapeilla, jotta motivaatio säilyy. Meille jokaiselle on tärkeää tuntea luottamusta esimieheen. Sen luominen on ensimmäisiä haasteita johtajakaudella, joita alikersantti kohtaa. On hienoa nähdä, kuinka jokainen johtaja on omaan alokastupaansa saanut jonkunlaisen luotettavan yhteyden. Sen ansiosta pystymme toimimaan joukkona niin maasto- kuin kasarmiolosuhteissa. Kaiken kuitenkin sitoo yhteen arvostus. Jokaisen työpanos merkitsee, eikä kukaan tahdo ilman arvostusta olla osana joukkoa. Ketään ei voida pinnallisesti luokitella ilman todellista persoonan tuntemusta, sillä näytämme M05 maastopuvuissa päällepäin samalta eikä vastaavaa tilannetta siviilissä saa. Sen tuoma dynamiikka antaa täysin uuden näkökulman johtajuuteen armeijassa. Kaiken tämän sisäistäminen ja käytäntöön ottaminen ei tapahdu hetkessä.
 

Korona-aika voi hyödyttää johtajaa

Siinä missä on huonoa, on myös hyvää. Ylimääräiset haasteet ovat tehneet johtajana olemisesta hieman erilaista. Vallitsevan koronatilanteen vuoksi järjestelyt ovat muuttunut moneen otteeseen suuntaan jos toiseen. Kentällä sekä kasarmeilla täytyy huolehtia hygieniasta ja turvaväleistä huomattavasti enemmän. kuin ennen. Jos yksi todetaan koronapositiiviseksi, se vaikuttaa heti ympärillä oleviin ja altistuneet on eristettävä. Johtajien on tällöin löydettävä tapoja organisoida ja pitää huoli, että tämä onnistuu. Karanteenissa olevien koulutustakin on pyrittävä ylläpitämään esimerkiksi sähköisellä opiskelualustalla. Näihin toimiin AUK tai RUK ei suoranaisesti anna eväitä, mutta soveltaminen kuuluu johtajakoulutukseen, joten korona-aika on johtajalle oiva soveltamisen ja innovaation näytönpaikka. 

Todellisuuden näkökulmia

Alikersantti Anniina Paananen on toiminut ryhmänjohtajana Porin prikaatin Esikuntakomppaniassa, Säkylässä. Paanaselle johtaminen sekä organisointi oli jo ennestään hyvinkin tuttua, sillä hän toimii siviilissä lukion opettajana. Ennen johtajakoulutusta hän pelkäsi, että ottaa liian opettajamaisen otteen johtamiseen, mutta kokee päässeen pois tästä ajatuksesta. Johtajakoulutusta hän pitää suurena hyötynä jatkolle.

- Hyödyn johtajakoulutuksesta varmasti ammatissani. Pystyn hahmottamaan aiempaa isompia kokonaisuuksia. Alaisiin luottaminen täällä tulee heijastumaan opiskelijoiden luottamiseen paremmin. Johtajana olen kehittynyt tehtävien delegoinnissa, sillä yksin ei tarvitse täällä tehdä ja vertaisiin voi tukeutua. Kehittyminen johtajana näkyy siinä, että otan paremmin palautetta vastaan ja ymmärrän, ettei sitä tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Kehitämme johtajantaitoja, eikä ketään mollata ihmisenä. Johtajaksi kasvaminen tarkoittaa, että kukaan ei ole synnynnäinen johtaja, vaan jokaisella on kehitettävää. On kuunneltava ja sisäistettävä ylempää tulleet ohjeet, jotta omat alaiset pystyvät toimimaan niiden mukaan. Se on minusta hyvää johtamista. 

Upseerikokelas Liisa Lehtiö puolestaan on palvellut Haminassa reserviupseerikurssilla 14 viikkoa. Hän palaa takaisin Säkylään joukkueenjohtajaksi Sotilaspoliisikomppaniaan. Lehtiö kokee suurta ylpeyttä suorituksestaan, sillä hänen isänsä sekä isoisänsä ovat molemmat käyneet RUK:n. Siviilissä hänen johtajakokemukset ovat enimmäkseen olleet vuorovaikutuksellisia ja demokraattisia. RUK kuitenkin opetti, että joukkueenjohtajana on uskottava omaan päätökseen ja saatava alaiset uskomaan siihen. 

- Reserviupseerikurssi on hyvin pitkälti teoriapainotteista. Siksi käytännönharjoituksista tuli otettua painetta, koska tahtoi tehdyn päätöksen sekä käskynannon onnistuvan kerralla. Laaja teoriaosaaminen oli kuitenkin hienoa maaston puolella, kun tiesi jo etukäteen, kuinka kuuluu ja kannattaa toimia. Johtajakoulutuksessa on päässyt tapaamaan erilaisia ihmisiä, joten kanssakäyminen erilaisten persoonien kanssa on kasvanut entisestään, joka jo itsessään on opettanut paljon henkisesti. Hektisyyteen sekä paineenalla päätöksien tekemiseen on alkanut tottumaan. Jos lähtee miettimään esimerkiksi loppusotaharjoitusta, siinä simuloidaan kriisitilannetta. Valmistaudumme yllättävien tilanteiden ilmaantumiseen, niihin sopeutumiseen ja kriittiseen reagointiin. Korona on tuonut meille kaikkea kolmea, sillä ikinä ei tiedä mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Siksi on ollut hyvä sellainen oikean elämän kokemus vastaaviin tehtäviin.

- Vaikka palaamme jäljessä kokelaina alikersanttien puoliksi kattamaan pöytään, en koe, että olemme eri arvoisia. Kyllä, alikersantit ovat nimikkeellisesti meidän alaisina, mutta kuulumme samaan saapumiserään ja ryhmänjohtajan panostus on yhtä tärkeää. Jos toimisimme sopimussotilaina samassa perusyksikössä palveluksen jälkeen, ei ole väliä onko kersantti vai vänrikki. Tekisimme kuitenkin pitkälti samoja asioita. 

Synnynnäinen osaaja?

’’Hän oli seppä syntyessään’’ sanotaan, mutta johtaminen ei tule geeneistä. Tämä käsitys pyritään oikaisemaan jo johtamiskoulutuksen alkuvaiheessa. Kasvu johtajaksi on palvelusaikanakin prosessi. Painotetaan, ettei kotiutuva varusmiesjohtaja ole valmis johtaja. Hänelle on vain tarjottu hyvät eväät jatkoa varten. Johtajaksi siis kehitytään, ei synnytä. Jotta voi toimia esimiesasemassa, täytyy ymmärtää itsensä johtamisesta ja itsetuntemuksesta. Muiden johtaminen vaatii sen, että osaa johtaa määrätietoisesti itseään ja voidakseen johtaa itseään, on tunnettava itsensä. ”En enää opeta ihmisjohtamista työpaikalla. Opetan ennen kaikkea itsensä johtamista” (Peter F. Drucker).

Kasvu johtajaksi on palvelusaikanakin prosessi, eikä kotiutuva varusmiesjohtaja ole valmis johtaja.

Kysyttäessä Kokelas Lehtiöltä onko johtaja synnynnäinen vai kasvanut, hän antoi uutta näkökulmaa teesiin.

- Koen, ettei kukaan ole synnynnäinen johtaja, mutta luonne voi ratkaista johtajuudessa. Ekstrovertti, joka on itsevarma ja ihmisläheinen persoona saattaa omata paremmat edellytykset johtajan tehtäviin verrattuna epäsosiaaliseen, epävarmaan ihmiseen, joka ei tule mielellään muiden kanssa toimeen. Johtajaksi ei siis synnytä, mutta luonne luo edellytyksiä esimerkilliseen toimintaan. 

Johtajakoulutuksessa alkaa elinikäinen kehittyminen ja kasvaminen johtajaksi. Puolustusvoimat on mahtava paikka varusmiesjohtajalle saada tuntemusta sekä kokemusta oikeiden alaisten johtamisesta ilman, että on työmaailmassa. Kaiken jälkeen voi sanoa, että henkinen kasvu on ollut huomattavaa itse kullakin. Kyseessä kun ei ole persoonan muuttamista vaan oikeiden asioiden hiomista. Myös aiempien taitojen harjaannuttamiselle annetaan erinomaisia eväitä. Pyrkimällä johtajakoulutukseen hyötyy tulevaisuutta ajatellen ja saa haastaa itsensä uudella tavalla. Vastaavaa johtajakoulutusta ei muualta saa.

Artikkelin on kirjoittanut Porin prikaatin viestintävarusmiehenä palveleva alikersantti Jere Paavilainen.