Hyppää sisältöön

Joulu ratsuväessä vuonna 1925

Maasotakoulu
Julkaisuajankohta 21.12.2021 9.56
Tiedote
Mustavalkoinen, historiallinen kuva, jossa sotilaita ratsuineen tauolla lumisessa maisemassa.

Minkälainen oli ratsuväen joulu vuonna 1925? Museomestari Jani Loijas on koonnut kuvia ja tietoa arkistoista ratsuväen joulunvietosta. Loijaksen kirjoittamassa artikkelissa voit lukea Lappeenrannassa kanta-aliupseerina toimineen Bruno Toivosen haastattelusta poimittuja kommentteja ja katsoa kuvia.

Nuori mies nimeltään Bruno Toivonen aloitti varusmiespalveluksensa Ratsuväkiprikaatissa Lappeenrannassa vuonna 1925. Ratsuväki luettiin tuolloin erikoisaselajiksi, jossa palvelusaika oli 15 kuukautta tavanomaisen vuoden sijasta. Kalenterivuoden aikana Rakuunamäellä aloitti neljä saapumiserää uusia asevelvollisia. Toivoselle ratsuväestä tuli elämäntapa ja ammatti, sillä varusmiespalveluksen jälkeen hänestä tehtiin varuskunnan kanta-aliupseeri.

Jouluvalmistelut tarkoittivat tupien ja muiden tilojen siivoamista, vuodevaatteiden tuulettamista sekä tilojen koristelua jouluisasti. Luksusta olivat varusvarastosta saadut puhtaat lakanat. Sen jälkeen sisään kannettiin rykmentin hankkima joulukuusi. 

Koitti jouluaatto.

- Hevosen rehustamisen jälkeen oli jouluaattoillallisen aika. Rykmentin ruokalassa mukana oli koko henkilökunta. Pastorin saarnan ja jouluvirsien jälkeen päästiin pääasiaan eli ruokailuun, Bruno Toivonen sanoo.

- Jos ruoka oli hieman heikko normaalioloissa, niin ei siitä ainakaan nyt voinut valittaa. Huolto oli tehnyt kaiken mahdollisen. Pöydässä oli kaikki normaalit jouluherkut kinkusta lipeäkalaan ja riisipuuroon saakka. Pojista paras oli kuitenkin naiminen eli rusinasoppa. Oli varmasti hyvää, kun oli tuon nimenkin saanut! Kyllä oli monen pojan vatsa kovilla, Toivonen kertoo.


Kuvassa ratsuväkeä jouluaterialla sotilaskodissa vuonna 1925. Kuva: E.G. Lehtinen. Etelä-Karjalan museo, ratsuväkikokoelma Finna-palvelussa.

Puolustuslaitos ei tuohon aikaan pystynyt tarjoamaan kovin kummoisia aterioita, joten nälkä oli varusmiehen ainainen kaveri ja runsas jouluateria monelle varmasti vuoden kohokohtia. Bruno Toivonen muisteli muutamaa vuotta myöhemmin sattunutta tapausta:

- Tässä sopinee kertoa tositapahtuma jouluaattona 1927 sattuneesta tapauksesta. Silloin eräs alokas söi itsensä kuoliaaksi. Oli syönyt vatsansa niin täyteen, että kun joku poismenon tungoksessa painoi häntä pöydän kulmaa vasten niin mahalaukku repesi. Alokas jouduttiin viemään kiireesti Viipurin sotilassairaalaan, mutta häntä ei leikkauksesta huolimatta voitu enää pelastaa.

Toivosen ensimmäinen joulu Rakuunamäellä jatkui kuitenkin iloisemmissa merkeissä.

- Rykmentin ruokalasta tuotiin illan kuluessa ämpäreillä kahvia ja pullia. Jokaiselle jaettiin pieni lahjapussi, joka sisälsi jouluomenan, karamelleja, joulutortun ja piparkakkuja. Pussit oli hankittu rykmentin kenttäkaupan tuotoilla. Joulupäivän aamuna kävimme joulukirkossa Lappeen kirkossa. Meidän jumalanpalvelus oli normaalin siviilien joulukirkon jälkeen. 
 

Kuvassa sotilaita Lappeen Marian kirkossa 1930-luvulla. Kuva: Pekka Salakka. Etelä-Karjalan museo, kuva-arkisto Finna-palvelussa.

 

Onnekkaimmat pääsivät joulunviettoon vuonna 1925 läheistensä luo lomalappu kädessään. Kaikille ei tätä etuoikeutta suotu, sillä jouluksi varuskunnan aitojen ulkopuolelle päästettiin vain ulaanit eli palveluksensa loppupuolella olevat asevelvolliset. Lomalle lähdettiin luurankotakissa ja hurmahousuissa sekä hyvin kiillotetuissa saappaissa, joissa kilisivät kannukset. Bruno Toivosen joulu kului sen sijaan Rakuunamäellä ja kasarmin hierarkiassa korkeammalla olevat ulaanit työllistivät uusia alokkaita.

- Alokkaat joutuivat kiillottamaan joululomalle lähtevien ulaanien saappaat, kannukset ja miekat. Saappaat kiillotettiin toki alokkaiden omalla plankilla. Ulaanien vaatteet piti harjata. Jouluaattona alokkailla oli normaali palvelus tallipalveluksineen ja tietysti ratsastusta. Heti ruokailun jälkeen alkoi jouluvalmistelut, Bruno Toivonen kertoo.

Kuvassa ratsuväkeä talviharjoituksen tauolla vuonna 1925. Kuva: E.G. Lehtinen. Etelä-Karjalan museo, ratsuväkikokoelma Finna-palvelussa.

Bruno Toivonen osallistui toiseen maailmansotaan Hämeen Ratsurykmentin vääpelinä. Hän selvisi sotavuosista hengissä. Toivonen harrasti valokuvaamista nuoresta iästä lähtien ja hänen ottamiinsa kuviin tallentui usein ratsuväen elämää sodan ja rauhan vuosina. Toivosen kuvakokoelma on lahjoitettu Lappeenrannan museoille. Bruno Toivonen oli myös merkittävä informantti, kun Lappeenrannan museot aloitti vuonna 1973 avatun Ratsuväkimuseon myötä ratsuväkihistorian perinteenkeruun. Bruno Toivosen joulumuistelukset perustuvat hänen antamaansa haastatteluun, joka on tallennettu Etelä-Karjalan museon äänitearkistoon.

Bruno Toivonen menehtyi 1980-luvulla.

Kuvassa Bruno Toivonen istuu Itä-Lemetin kenraalimotista sotasaaliiksi saadun vihollispanssarivaunun päällä talvisodassa 29.2.1940. Kuva: Etelä-Karjalan museo, ratsuväkikokoelma Finna-palvelussa.

Kuvassa hernerokan jako alkamassa Hämeen ratsurykmentin talvisotaharjoituksessa vuonna 1930. Kuva: Bruno Toivonen. Etelä-Karjalan museo, ratsuväkikokoelma Finna-palvelussa.

 

Artikkelin on kirjoittanut ja kuvat koonnut museomestari Jani Loijas. Hän kokosi Lappeenrannan linnoituksessa olevan uusitun Ratsuväkimuseon näyttelyn. Loijas toimii nykyään Rajamuseon museomestarina Imatralla.

Joukko-osasto Lappeenranta