Kaveria ei jätetä

Kyky pelastaa taistelu- tai työtoveri, lähimmäinen, kaikissa olosuhteissa ei ole yksin sotilastaito, vaan myös tärkeä kansalaistaito.

Kaakko 19 -harjoituksessa testataan, harjoitellaan ja koulutetaan myös puolustusvoimien logistista osaamista. Sen yksi keskeinen osa-alue on lääkintähuolto aina taistelukentän taistelijakohtaisesta ensiavusta ensihoitoon ja sairaalatasoiseen kenttälääkintään, jossa kyetään tarvittaessa myös vaikeasti vammautuneiden taistelijoiden henkeä pelastavaan kirurgiaan vaativissa oloissa.

Muiden logistiikan - huollon - osa-alueiden tavoin myös lääkintä käy sotaa normaalioloissakin. Joukot on ruokittava, ajoneuvot tankattava ja niin taistelijat kuin sotavarustuskin tarvittaessa myös korjattava.

Hätätilanteessa kaiken ratkaisevat ensimmäiset minuutit haavoittumisen tai onnettomuuden tapahduttua. On osattava toimia heti ja oikein.

Kuvitteellisessa harjoitustilanteessa Karjalan prikaatin Itä-Suomen viestipataljoonan 2. viestikomppanian taistelija haavoittuu. Alikersantti Viinikaisen nopeasta ensiavusta huolimatta oikeasta kädestä läpiammuttu ja rintaansa ampumahaavan saanut viestimies Kärkkäinen vaipuu nopeasti tiedottomaksi. Kärkkäisen taistelutoveri Terminiello evakuoi yhdessä ryhmänjohtajan ja Hyytiäisen kanssa haavoittuneen läheiselle ensihoitopaikalle, jossa hän saa ensihoidon, luokituksen ja hoidon kuljetuskuntoon alikersantti Kytömäen osaavalla johdolla.

Temppu on asevelvollisilla hanskassa, kouluttaja ei huohota niskaan vaan antaa taistelijoiden tehdä työnsä. Lopuksi hän antaa tiiviin, välittömän ja rakentavan palautteen.

Taisteluensiapu kuuluu jokaisen varusmiehen koulutukseen. Se antaa heille valmiuksia kohdata tilanteita jatkossa niin reservissä kuin siviilielämän arjen turvana.

Teksti ja kuvat: kapt (res) Jaakko Puuperä