Lempeä vaativuus johtamisen ilmentymänä

Olet varmasti tavannut hyviä esimiehiä ja johtajia. Ja sitten olet tavannut niitä vähemmän hyviä johtajia. Mikä erottaa hyvän ja vähemmän hyvän johtajan? Lue aiheesta artikkeli, jonka on kirjoittanut eversti Vesa Laitonen.

Perinteisesti johtaminen voidaan karkeasti jakaa kahteen: ihmisten ja asioiden johtamiseen. Johtaja voi olla loistava asioiden johtaja, mutta samalla ei osaa toimia luontevasti ihmisten kanssa.

Tällainen johtaja saattaa esimiehensä silmissä olla kuitenkin erinomaisin. Viivan alle jää tulosta, vaikka henkilöstö kärsii ja uupuu. Toisaalta johtaja voi olla hyvä alaisten silmissä, mukava mies tai nainen, mutta kun lastu ei lennä ja tulosta ei synny. Entä jos saisi yhdistettyä hyvän johtajan ominaisuudet siten, että henkilöstö viihtyy ja tulosta syntyy?

Syväjohtamisesta lempeään vaativuuteen?

Puolustusvoimissa on johtamisessa käytetty syväjohtamista paradigmana eli yleisesti hyväksyttynä oppina jo viime vuosituhannelta alkaen. Maasotakoululla on viime aikoina vilahdellut johtamisesta keskusteltaessa käsite ”lempeä vaativuus”. Pilkottaessa osiin tuossa sanaparissa "lempeä" selvästi viittaa ihmisten johtamiseen. Sen sijaan "vaativuus" voidaan liittää sekä ihmisten johtamiseen, että asioiden johtamiseen.

Johtaja voi vaatia alaiseltaan tiettyä tapaa toimia, käyttäytyä ja määräaikojen noudattamista. Vaatia voi myös asioiden sujumista ja esimerkiksi tuotteiden tasoa, tehokkuutta ja tuottavuutta. 

Lempeän vaativuuden johtajan on myös vaadittava itseltään, hänen tulee mahdollistaa alaistensa onnistuminen työssään. Sanaparia analysoitaessa vaaka kallistuu kuitenkin ihmisten johtamisen puoleen. 

Lempeys voi olla luottamusta

Mitä tuo lempeys voisi sitten juuri tässä yhteydessä tarkoittaa? Sen voisi tulkita esimerkiksi johtajan luottamuksesi alaista kohtaan. Luottamuksen rakentamisessa tärkeää on ennustettavuus, ymmärrettävyys ja avoimuus.

Se on kykyä olla ihminen ihmisten edessä ilman arvomerkkien tuomaa suojaa ja auktoriteettia. Rohkeutta luottaa itseensä niin paljon, että luottaa alaisiinsakin.

Se on kykyä kohdata alaiset yksilöinä ja kykyä tuntea ja osoittaa empatiaa, joka auttaa asettumaan toisen asemaan ja tekemään ihmisestä yhteistyökykyisemmän.  Se on kykyä hyväksyä ihmisten erilaisuus, erilaiset tarpeet ja erilaiset työskentelymenetelmät sekä luovatkin ratkaisumallit, jokainen ihminen haluaa tulla kohdelluksi yksilönä. Se on kykyä esittää omat vaatimukset ja tahtotilat uskottavasti perustellen, mutta luoden samalla ilmapiiri, että tästä selvitään yhdessä. Kun ihmiselle antaa vastuuta, hän toimii ollakseen luottamuksen arvoinen.

Kuvassa varusmiehiä Haminassa.

"Johtajan ei tarvitse olla kalakaveri"

Tämä on siis pitkälti sama asia kuin syväjohtamisen luottamuksen rakentaminen ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Alaisen pitää saada tunne, että juuri hän on tärkeä osa kokonaisuutta ja tehtävän toteuttamista sekä tuntea itsensä arvostetuksi. Johtajan ei tarvitse olla kalakaveri, mutta hänen tulee olla niin sanotusti hyvä ihminen.

Alaisten huomioiminen on esimiestaitoihin kuuluvaa osaamista. Silloin kun alaiset luottavat esimieheensä, pelkkä kiitos voi tuntua arvokkaalta palkitsemiselta. 

Lempeän vaativuuden johtaja vaikuttaa työyhteisönsä tulevaisuuteen kertomalla siitä positiivisesti ja täynnä mahdollisuuksia. Lempeän vaativuuden taidot omaava johtaja asettaa tavoitteet korkealle, se tuottaa alaiselle ongelman, joka alaisen täytyy ratkaista.

Kun luottamus esimieheen on kunnossa, alainen hakee luovasti ja kiivaasti ratkaisua ongelmaan ja sen löydettyään saavuttaa tavoitteet. Tarvittaessa esimiehen on tuettava ja kannustettava tässä ongelman ratkaisussa. Lempeän vaativa johtaja käyttää harvoin pakkoa, vaikka sekin sotilasyhteisössä on joskus tarpeen. Silloinkin johtaja lieventää pakon aiheuttamaa mielipahaa alaisissaan kuuntelemalla heidän kantansa. 

Kuvassa PV:n komentaja keskustelee sotilaiden kanssa maastossa.

Tahto on sotilasjohtajan perusenergiaa ja se synnyttää uutta virtaa tehtävien toteuttamiseen. Vaativuus ilmenee sotilaallisten perusasioiden noudattamisena. Tehtävät täytetään, määräaikoja noudatetaan ja laadusta pidetään kiinni. Mikäli näissä ei onnistuta, lempeän vaativuuden hallitseva johtaja antaa palautteen, jonka jyrkkyys etenee lineaarisesti kohoten.

Hyvä esimies ei koskaan "kilahda"

Esimiehen käytöksen negatiivisen palautteen antamisessa on oltava ennakoitavissa, se helpottaa myös alaisen sopeutumista saamaansa palautteeseen oikeudenmukaisuuteen. Eli esimies ei missään olosuhteissa ”kilahda” raivosta.

Normaalioloissa tapahtuu harvoin oikeasti vaarallisia virheitä. Virheet on nähtävä mahdollisuuksina oppimiseen, tehtävän toteuttamisen päätteeksi työntekijä kokee joko onnistumista tai oppimista, joskus molempia.

Kun ihminen tekee virheitä, hän oppii nopeammin. Tämä edellyttää virheiden havaitsemista ja niiden analysointia sekä tarvittaessa johtajan ohjaavaa toimintaa. Palaute on keino auttaa työntekijöitä selviämään työssään aikaisempaa paremmin. Lempeästi vaativa johtaja antaessa negatiivista palautetta auttaa samalla työntekijän alkuun tilanteen parantamisessa. 

Tunneäly ei ole tunteille vallan antamista

Teen johtopäätöksen, että lempeän vaativuuden johtajalla korostuu keskimääräistä enemmän nykyisin johtamistaidollisessa keskustelussa ilmaantuva tunneäly johtamistoiminnassaan. Tunteiden huomioiminen ei tarkoita jatkuvaa tunteiden näyttämistä. 

Edellä esitetyt ajatukset eivät ole pelkästään teoriaa, vaan yhä arkipäiväisempi osa johtamistaidollista koulutusta Maasotakoulussa.

Teksti: Eversti Vesa Laitonen, Maasotakoulun Koulutuskeskuksen johtaja (kesään 2021 asti).
Kuvat: Maasotakoulu  ja Puolustusvoimat / Thomas Litchfield / Taistelukamera

Kuvassa Maasotakoulun Koulutuskeskuksen silloinen johtaja Vesa Laitonen (keskellä) esittelee joukkojaan sotaharjoituksessa vuonna 2019 Maavoimien komentajalle ja Puolustusvoimain komentajalle.

Maasotakoulun Koulutuskeskus on yksi joukkoyksikkö, johon kuuluvat muun muassa eri aselajikoulut: Jalkaväkikoulu, Panssarikoulu, Pioneerikoulu, Tykistökoulu ja Viestikoulu. Muita Maasotakoulun joukkoyksikköjä ovat Reserviupseerikoulu ja Maavoimien tutkimuskeskus.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Maasotakoulun joukko-osastolehdessä eli Maasoturissa numerossa 1/2021, joka ilmestyi 4.6.2021.