Juuri päättyneen ilmapuolustusharjoituksen päänäyttämö on jo 70-vuotias
Ilmatorjuntajoukkojen käyttämä ampumaleirialue Karjalan Kannaksella Muurilassa jäi sotien jälkeen rajan taakse. Ilma-ammuntoja jatkettiin Santahaminassa, mutta ahtaus sekä ilma- ja meriliikenne pakottivat etsimään uutta aluetta muualta. Lohtajan Vattajanniemi osoittautui ihanteelliseksi ilmatorjuntajoukkojen näkökulmasta. Ensimmäinen ilmatorjuntaleiri päästiin järjestämään syksyllä 1952.
Valtakunnallisen ilmapuolustusharjoituksen 2/22 esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Teemu Kilpeläisen laatima katsaus Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueeseen ja sen historiaan esitettiin valtakunnallisen ilmapuolustusharjoituksen 2/22 päätöstilaisuudessa.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Lohtajan harjoitusalue perustettiin vuonna 1952. Alueella on mielenkiintoinen ja monitahoinen historia. Lohtajan Vattajanniemellä on ainoa harjoitusalue Suomessa, jossa voidaan suorittaa kovapanosammunnat kaikilla ilmatorjuntajärjestelmillä mukaan lukien meri- ja ilmavoimien ilma-ammunnat merialueella.
Jotta ymmärtäisimme paremmin harjoitusalueen nykytilan ja merkityksen, kerron aluksi muutaman mielenkiintoisen faktan:
- Alueen hoidosta ja valvonnasta vastaa Panssariprikaati.
- Pääosa alueesta kuuluu EU:n Natura 2000 dyyniluontotyyppien suojelualueisiin.
- Harjoitusalueella toimii kuusi Puolustusvoimien ja kaksi Puolustuskiinteistöjen työntekijää.
- Vuosittainen harjoitusalueen ylläpitoraha on 80 000 euroa.
- Majoituspaikkoja on 300 henkilölle.
- Alueella varastoidaan mm. ajoneuvoja, maalilaitteita ja muuta ampumaharjoituksiin liittyvää materiaalia sekä ilmatorjunnan tykkikalustoa.
- Alueella on polttoaineen jakeluasema.
- Harjoitusvuorokausia alueella on vuodessa keskimäärin 160, joista ammuntoja on 50-80 vuorokautta.
- Harjoituksia järjestäviä joukkoja ovat mm. Ilmasotakoulu, Ilmavoimien esikunta, Panssariprikaati, Utin jääkäriprikaati, Maasotakoulu sekä Järjestelmäkeskus. Lisäksi Lohtajalla harjoittelee Maanpuolustuskoulutus ja PATRIA.
- Valtakunnallisissa ilmapuolustusharjoituksissa osallistuvaa henkilöstöä on yli 20 eri hallintoyksiköstä tai vastaavasta.
- Valtakunnalliseen ilmapuolustusharjoitukseen 2/22 osallistui noin 1200 henkilöä.
Palaan seuraavaksi ajassa taaksepäin. Olemme kulkeneet pitkän matkan siitä, kun ilmapuolustustykistön ja samalla suomalaisen ilmatorjuntataktiikan kehitys alkoi vasta itsenäistyneessä Suomessa vuosina 1919-1920.
Ilmatorjuntajoukkojen käyttämä ampumaleirialue Karjalan Kannaksella Muurilassa jäi sotien jälkeen rajan taakse. Ilma-ammuntoja jatkettiin Santahaminassa Helsingin edustalla, mutta tilan ahtaus sekä ilma- ja meriliikenne pakottivat etsimään uutta aluetta muualta Suomesta.
Lohtajan Vattajanniemi osoittautui ihanteelliseksi alueeksi ilmatorjuntajoukkojen näkökulmasta. Laivareitti kulkee etäällä rannasta sen mataluuden takia, eikä lentoreittejä kulje alueen kautta. Rannikolla ei ole saaria, joten vaara-alueen meri- ja ilmatilan valvonta tähystämällä ja tutkien avulla on helppoa.
Suomen valtio lunasti leirialueen maapohjan, joten ensimmäinen ilmatorjuntaleiri päästiin järjestämään Lohtajan leirialueella tasan 70-vuotta sitten syksyllä 1952.
Ensimmäisellä leirillä perus- ja taisteluammunnat
Ensimmäinen ampumaleiri järjestettiin täällä Lohtajalla 8.-19.9.1952 ilmatorjuntatykistön komentajan eversti Niilo Tuompon johdolla. Leirin vahvuus sen alkaessa oli 55 upseeria, 89 aliupseeria, 11 naista ja 683 varusmiestä. Ammunnat suoritettiin vuoden 1952 alussa kokeilukäyttöön otetun ampumaohjelmiston mukaisesti. Ohjelmistossa ammunnat jaettiin perus- ja taisteluammuntoihin.
Perusammuntojen luonteeseen kuului suoritusten yksityiskohtainen tarkkailu ja valvonta sekä ammunnan jälkeen tapahtuva arvostelu. Ammuntoja suoritettiin ohjelmiston mukaan sekä apuaseella että täyskaliiperisina. Ilma-ammuntojen lisäksi ohjelmistoon kuului myös pinta-ammuntoja.
Taisteluammunnoille oli luonteenomaista, että toiminta tapahtui todellisuutta vastaavan tilanteen puitteissa, jossa toimiva henkilöstö joutui tekemään taktisia ja teknisiä ratkaisuja. Taisteluammuntoja ei siis standardisoitu mihinkään vakioammuntoihin. Leirin ajan toimi kaksi hinauskonetta ja yksi maalikone. Sen aikana lennettiin kaikkiaan noin 38 ammunta- ja harjoittelulentotuntia.
Ensimmäisellä leirillä järjestettiin myös kilpailutoimintaa ilmatorjuntapataljoonan maastokilpailun muodossa. Kunkin pataljoonan tehtävänä oli ryhmittyä odotusasemaan ja siirtyä siitä suojaamaan vahvennetun pataljoonan puolustusryhmitystä. Tähän vaiheeseen sisältyi lentorynnäkön torjunta. Lopuksi piti siirtyä suora-ammuntatehtävään ja ampua kovilla ampumatarvikkeilla kiinteään maaliin. Muina ensimmäisen leirin tapahtumina mainittakoon:
- Silloisen Puolustusvoimain komentajan jalkaväen kenraali A. Sihvon alueeseen tutustumiskäynti.
- Ilmatorjuntakoulun 22. upseerikurssin päätöstilaisuus.
- Sunnuntainen Lohtajan kirkossa pidetty jumalanpalvelus ja sankarihautausmaalla käynti ohimarsseineen.
- Leirin päätöspäivänä reilun tuhannen paikkakuntalaisten vierailu harjoitusalueella.
Keskeinen alue ja harjoitus ilmapuolustukselle
Lohtajan harjoitusalueella ja täällä järjestetyillä harjoituksilla on ollut vuosikymmenten saatossa aivan keskeinen merkitys Suomen ilmatorjunnan ja ilmapuolustuksen kehittämisessä. Harjoitusalue on mahdollistanut ja mahdollistaa tulenkäytön- ja taistelunjohtamisen harjoittelun, ilmatorjunnan taistelutekniikan ja -taktiikan kehittämisen sekä tietysti ilma-ammunnat kaikilla suomalaisilla ilmatorjuntajärjestelmillä.
Eteenpäin katsottaessa voidaan todeta, että Suomen tuleva NATO-jäsenyys tulee vaikuttamaan myös Lohtajan ilmapuolustusharjoituksiin esimerkiksi kansainvälisten joukkojen osallistumisen myötä.
Saamme olla tyytyväisiä, että Suomen ilmatorjunta-aselaji kehittyy, seuraa aikaansa ja meillä on Lohtajan harjoitusalue käytettävissämme.
Lohtajan harjoitusaluetta tarvitaan myös tulevaisuudessa
Lopuksi muutama ote historiasta kahdesta eri näkökulmasta. Kyseessä ovat katsaukset jatkosodan kesän 1944 ratkaisutaisteluiden ajalta.
Suomalaiset laskivat, että neuvostolentäjät suorittivat Aunuksen kannaksen suunnassa jatkosodassa kesäkuussa 1944 yli 500 lentoa lähes 3 000:lla koneella sekä Karjalan kannaksella yhteensä lähes 20 000 lentoa, enimmillään yli 1 500 sotalentoa päivässä. Päivittäin neuvostoilmavoimille aiheutetut tappiot pudotuksina olivat noin 0,5-2 % koko havaitusta konemäärästä.
Karjalan kannaksen suunnalla toiminut Neuvostojoukkojen 13. Ilma-armeija ilmoitti esikunnan katsauksessaan kesäkuulta 1944 konetappioikseen yhteensä 160 konetta.
13. Ilma-armeijan esikunnan katsauksesta heinäkuulta 1944 voi päätellä suomalaisten joukkojen onnistuneista siirroista Itä-Karjalasta Karjalan kannakselle sekä sen, että ilmatorjunnan toiminnasta oli apua neuvostojoukkojen hyökkäyksen pysäyttämisessä: "Kesäkuun loppupäivinä vihollinen sai joukkonsa vedetyiksi Karjalan kannaksella puolustuslinjalle, joka nojautui Viipurin pohjois- ja koillispuolisiin järviin sekä edelleen Vuokseen Laatokalle asti siten, että etelä rannalle Äyräpään luoteispuolelle jäi sillanpää. Myös vereksiä joukkoja paikalle siirtänyt vihollinen pysäytti taajoin vastahyökkäyksin ja kaikkien asejärjestelmien tulta käyttäen meidän joukkojemme etenemisen Kouvolan suuntaan, ja niiden yritykset murtaa vihollisen vastarinta päättyivät epäonnistumiseen.”
Mitä me nykyajan ilmapuolustajat voimme oppia lukemastani jatkosodan ilmatorjunnan katsauksesta? Ainakin sen, että vaikka meillä olisi henkilöstöä ja välineistöä, tarvitsemme myös monipuolisen harjoitusalueen, jossa ilmatorjuntajoukot voivat harjoitella.
Vain pitkäjänteisellä harjoittelulla voimme päästä tavoitteeseemme, eli suorituskykyiseen ja tehokkaaseen ilmatorjunta- ja ilmapuolustusjärjestelmään. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme myös tulevina vuosikymmeninä Lohtajan harjoitusaluettamme.
Valtakunnallisen ilmapuolustusharjoituksen esikuntapäällikkö
everstiluutnantti Teemu Kilpeläinen
Valtakunnallinen ilmapuolustusharjoitus 2/22 järjestettiin Lohtajan Vattajanniemellä 15.-24.11.2022.
