Uratarinoita Maasotakoululta:
Luutnantti Antti Vanhatalo toimii kouluttajana

Siikaisista kotoisin oleva Antti Vanhatalo on tuore maasotakoululainen ja luutnantti. Hän aloitti syksyllä 2022 Jääkärikomppaniassa Haminassa kouluttajana valmistuttuaan Kadettikoulusta tiedustelulinjalta. Hän kertoo työstään ja siitä, kuinka polku vei sotilaaksi.

Kun Vanhatalo vuonna 2016 aloitti varusmiespalveluksen, aikomuksena ei omien sanojen mukaan ”todellakaan ollut jäädä Puolustusvoimiin töihin”. Itse asiassa mielikuva Puolustusvoimista työnantajana oli aika hämärä, eikä hän tuntenut juuri ketään, joka olisi ollut organisaatiossa töissä. 
– En ole sotilassuvusta, mutta olen saanut perinteitä kunnioittavan kasvatuksen, joten inttiin lähdettiin tietysti suoriutumaan hyvin. Tavoitteena oli, että kotiudun vähintään samanarvoisena kuin velipoika, eli vänrikkinä.  Työ Puolustusvoimissa ei ollut käynyt mielessäkään, ja kun esimerkiksi Santahaminassa kävimme reserviupseerikurssilla tutustumassa Kadettikouluun, totesin, ettei tämä paikka ole minua varten. Se vaikutti suljetulta ympäristöltä, joka ei kiinnostanut. 

Keväällä 2017 kuitenkin varusmiespalveluksen harjoitusrupeamien aikana häneltä jäi hakupaperit yliopistoon laittamatta, vaikka opettajakoulutus olikin ollut haaveissa. Toisekseen hän oli huomannut, että toisten varusmiesten kouluttaminen tuntui luontevalta ja palkitsevalta, ja yhtymäpintaa opettajan työhön löytyi.

– Tiesin, että töitä ja turvaverkkoa ilman opiskelupaikkaa joka tapauksessa löytyy, sillä kotona meillä oli maatila. Talven muuttuessa kevääksi ja varusmiespalveluksen lähentyessä loppuaan minulle tarjottiin kuitenkin paikkaa sopimussotilaana, jonka otin vastaan. Sen puolen vuoden aikana minut saatiin suostuteltua hakemaan kadettikouluun ja kriisinhallintatehtäviin, sekä sain vielä väliaikaisen aliupseerin viran. Samaan aikaan aukesi paikat sitten sekä Kadikseen että kriha-tehtäviin Libanoniin. Jälkimmäisen päätin suorittaa ensin päästäkseni tekemään reserviläisenä ryhmänjohtajan tehtävää, eli sitä mihin minut oli koulutettukin. 

Mikä ihme sai sitten nuoren miehen pään kääntymään ja suuntaamaankin ajatukset Puolustusvoimien urapolulle?

– Työ Puolustusvoimissa tuntui itselle helpolta verrattuna siihen, mihin olin kasvanut ja tottunut maatilalla: siellä työt seurasivat aina kotiin ja meni aina kellon ympäri. Se, että normaalisti minulla on nyt viikonloput vapaata, ja työt loppuvat yleensä neljältä, on minulle luksusta. Myöskään sotaharjoituksessa oleminen pitkine päivineen ei tunnu kummoiselta, koska se on minulle ”normaali”. Myös se, että kaiken perustuessa annettuun vastuuseen ja niistä hyvin suoriutumiseen, kannusti menemään eteenpäin. Tämä on ollut koko ajan sellainen itseään ruokkiva kierre.

Mitä tehtäviisi kuuluu nyt ja millaisia ominaisuuksia tässä ihmiseltä vaaditaan?

– Olen nyt joukkueenjohtajana, ja siinä vaaditaan kykyä hallita isoja kokonaisuuksia ja muuttuvia tilanteita sekä tietyssä määrin suunnitelmallisuutta – ja isossa määrin sitä, että suunnitelmat ei toteudu, mutta tavoitteisiin pitää päästä niitä soveltamalla. 

Miltä työ Puolustusvoimissa ja Maasotakoulussa tuntuu?

– Kokonaisuutena Maasotakoulu oli minulle iso mahdollisuus: halusin alun perin palveluspaikkavalintoja tehdessä kouluttamaan ru-kurssin puolelle kaikista motivoituneimpia ja innokkaimpia varusmiehiä. Palvellessani jotu-yksikön puolella pääsen kuitenkin näkemään joukkotuotannon vaatimukset ja haasteet, josta on minulle hyötyä jatkossa. Halutessani minulla on tästä mahdollisuuksia hakea kurssin puolelle ja vaikka Maasotakoulun osaamiskeskuksiin. Täällä on aika monta ovea auki, joissa pääsee kehittämään koulutusta isommassa määrin verrattuna esimerkiksi siihen, jos olisin lähtenyt perusyksikköön muualle Suomeen. 

Vanhatalo on viihtynyt Maasotakoulussa ja mukavaa on ollut heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Työyhteisö on ottanut nuoren luutnantin avoimesti vastaan. 

– Olen päässyt hyvään suuntaan menevän junan kyytiin, jossa minulla on hyvä paikka opetella kokeneemmilta kouluttajilta miten hommat kannattaa tehdä, ja sen jälkeen lähteä viemään asioita itse haluamaani suuntaan ja omannäköiseksi.

Myös tulevaisuudessa maisterikurssin jälkeen hän näkee Maasotakoulun potentiaalisena palveluspaikkana.

– Haluaisin jatkaa kouluttamis/opettamispuolta, vaikkapa Maasotakoulun tiedustelusektorilla. Kadettien tai peruskurssin kouluttaminen olisi jossain vaiheessa mielenkiintoista, hän päättää. 

Terveiset heille, jotka pohtivat vielä sitä, mikä heistä tulee isona: Jos on sellainen ihminen, että nauttii toisten ihmisten kanssa tekemisestä, ja siitä, että pääsee vaikuttamaan siihen, millaisessa ympäristössä työskentelee, on Puolustusvoimat palkitseva paikka. Ura Puolustusvoimissa ei ole sitova yksiurainen vaihtoehto, vaan täällä on paljon eri reittejä erilaisiin suuntiin.

Kiinnostuitko Puolustuvoimista työnantajana? Esimerkiksi meillä Maasotakoulussa työskentelee lähes 600 ammattilaista, niin sotilaita kuin siviileitä, viidellä eri paikkakunnalla. Löydä oma tehtäväsi sivulta Avoimet tehtävät - Puolustusvoimat.