Mainilan taistelu 80 vuotta 10.6.2024
Vietimme Mainilan taistelun 80 v muistopäivää valmiusyksikön valmiudenvaihtotilaisuuden yhteydessä Sodankylän varuskunnassa 10.6.2024.
Mainilan taistelun muistopuhe
Tämä käyty pataljoonamme urhea taistelu liittyy Neuvostoliiton suurhyökkäykseen, joka alkoi 9.6.1944. Hyökkäys oli todellakin suurhyökkäys, jonka massiivista voimaa ei ollut nähty maailman historiassa kuin Stalingradin verisissä taisteluissa. Massiivisuutta kuvaa puna-armeijan käyttämä voima Kannaksella: kaikkiaan 450 000 sotilasta, yli 10 tuhatta tykkiä ja kranaatinheitintä, 800 panssarivaunua ja lähes 2000 lentokonetta. Näillä joukoilla oli vain yksi annettu tavoite ’’murskata suomen armeija ja nopeasti’’ olihan kilpajuoksu Berliiniin jo aloitettu muutamaa päivää aikaisemmin, kun liittoutuneet olivat nousseet maihin Normandiassa. Puna-armeijan hyökkäyksen alettua koko vuorokauden kestävällä tulivalmistelulla oli suomen armeijalla joukkojen kärjessä puolustusasemissa vain yksi rykmentti, joka käsitti noin 3000 taistelijaa. Tämä joukko ihme kyllä kesti murtumatta ensimmäisen vuorokauden kestävän tulihelvetin ja siihen kytketyt hyökkäykset, jotka saatiin vielä torjuttua. Toista vuorokautta ei rykmentti enää kestänyt vaan puna-armeijan 36 jalkaväkipataljoonaa ja 12 panssaripataljoonaa mursivat järkyttävällä ylivoimallaan suomalaisen rykmentin kolmen pataljoonan puolustuslinjat.
Tällöin 10.6. eli tasan 80 vuotta sitten pataljoonamme, joka silloin kantoi nimeä Jääkäripataljoona 1, oli sijoitettuna Kannaksen armeijan reserviksi, sai tehtäväkseen nyt hyökätä puna-armeijaa vastaan ja tukkia syntynyt murto.
Pataljoonamme, joka käsitti noin 600 uljasta ja pitkän sodan karaisemaa jääkäriä, Lähti vastahyökkäykseen polkupyörin rajun ilmauhan alaisena tietämättä puna-armeijan todellista hyökkäysvoimaa. Pataljoonamme reitti kulki ohi Joutselän patsaan ja tästä hetken kuluttua jo jalkautui pyöriltä pataljoonamme Rajajoella, jossa oli rauhan vuosina pataljoonamme väelle annettu maineikas rajakaste ja siinä mainittu motto ’’päin ryssiä ain, se on tahtomme vain’’ oli todellakin nyt taas toteutumassa. Nyt oli selvää, ettei jalkaväkirykmentti 1 ollut kestänyt paikallaan vaan se irtautui sekasorron vallassa, joten Pataljoonamme oli nyt yksin kärjessä. Sen edetty jalan Mainilan kylän pelloille tuli selväksi vastustajan todellinen voima: 70 taistelupanssarivaunua, puna-armeijan valiosotilaat kansillaan tuli tiellä vastaan. Pataljoonallamme ei ollut mukana panssarintorjunta aseita ja miinatkin olivat jääneet taakse jumiin irtautuneiden joukkojen ruuhkaan.
Taisteltava kuitenkin oli, ei jääkärin moraali muuta vaihtoehtoa tiennytkään. Taistelua käytiin siis konepistoolein panssareita vastaan. Tästä huolimatta erityisesti taistelussa tien vasemmalla puolen yksin taistellut 1.Komppania, päällikkönsä kapteeni Eino Laihialan johdolla, sai pidettyä puna-armeijaa yli 6 tuntia aloillaan Mainilan kylässä. Vaunun kansilla olevaa miehistöä ’’ammuttiin enkeleiksi’’ kuten ykkösen taistelijat asian sanoivat. Tämän kuuden tunnin aikana oli muut alueella olevat joukot saatu järjestettyä puolustukseen Joutselän patsaan maastoon, johon Pataljoonamme myös hallitusti itsensä puolustusasemiin taisteli. Tällöin saatiin käyttöön jo panssarintorjuntaankin tarvittavat välineet. Kriittinen vaihe oli saatu nyt hallintaan ja tämän teki vain ja ainoastaan pataljoonamme vahva moneen kertaan koulittu taisteluhenki, kuri ja järjestys.
Mainilan taistelussa 10.6.1944 kaatui JP1:stä 21 jääkäriä.
