Koulutusupseeri Jussi Keskitalo:
Ampumaharjoituksen neljä kulmakiveä

"Ammunnan johto- ja varohenkilöstön tulee aina myös kouluttaa johtamaansa joukkoa. Turvallisuuteen liittyvät tehtävät ovat kuitenkin tärkeysjärjestyksessä aina ensimmäisellä sijalla." Edellä olevat lauseet ovat Maavoimien varomääräyksen pääasiakirjasta. Näillä saatesanoilla on luontevaa aloittaa jalkaväen ampumaharjoituksen koulutusupseerin blogi.

Tässä ampumaharjoituksessa on neljä kulmakiveä, jotka ohjaavat kaikkea toimintaa:  
•    Turvallisuus
•    Koulutus
•    Toimeenpanokyky
•    Toimintakyky

Tarkastelen seuraavaksi näitä neljää kulmakiveä.

Turvallisuus. Ampumaharjoituksen johtajasta taisteluammunnassa ampuvaan yksittäiseen varusmieheen sitoo sama vastuu omasta ja muiden palvelusturvallisuudesta. Turvallisuuden ympärille kiteytyy kaikki toiminta eikä siitä tingitä piiruakaan.

Koulutus. Mitään suorituskykyä ei kyetä rakentamaan ilman koulutusta. Taisteluammunta on taisteluharjoitus kovin ampumatarvikkein, ja se toteutetaan harjoittelemalla. Taisteluammunnan johtajalla on vastuu luoda ampuvalle joukolle mahdollisimman realistinen tilanne ja tehtävä, joka on joukon aselajille/koulutushaaralle luonteva. Maalitoiminnan avulla kuvataan vastustajaa. Taisteluammunnan harjoitteluvaiheessa ampuvaa joukkoa kouluttamalla korjataan virheet, jotta ammunta voidaan toteuttaa turvallisesti. Oleellista ei ole se mitä osattiin ennen harjoitusta, vaan se miten onnistuimme koulutuksella kehittämään joukkojen suorituskykyä.

Toimeenpano. Me emme nyt suunnittele itseämme hengiltä, vaan nautimme kuukausien suunnittelun jälkeen toimeenpanosta. Ammunnoissa toimeenpannaan esimerkiksi ampumasuunnitelmaa (ampumakäskyt), joukkueenjohtajan hyökkäyskäskyä lähtöasemassa (tilanne, tehtävä, toteutus, tukeminen ja johtaminen, jonka perusteella joukkue toteuttaa hyökkäyksen) sekä annetaan palautetta ampuvalle joukolle kovapanosvaiheen jälkeen. Palautteen merkitystä ampuvalle joukolle ei voi korostaa liiaksi. Ampuva joukko reflektoi itse omaa suoritustaan – mikä meni hyvin ja missä on kehitettävää. Tulitoiminnan valvoja antaa oman palautteensa ampuvalle joukolle, jonka jälkeen ammunnan johtaja kokoaa kuulemansa ja näkemänsä havainnot ja kokoaa kaiken yhteen omassa loppupalautteessaan. Lopputuloksena ampuva joukko tietää mitä pitää kehittää seuraavaa ammuntaa varten ja mitkä ovat ylläpidettäviä taitoja, eli toisin sanoen missä onnistuttiin. Lyhyesti ja selkeästi, pitkää epistolaa ei jaksa kuunnella ajatuksella kukaan.

Toimintakyky. Lapin olosuhteet haastavat meidät kaikki alati vaihtuvilla (sää) olosuhteillaan, lämpötilan vaihdellessa nollasta reippaan pakkasen puolelle. Kouluttajilla ja ammunnan johtajilla on suuri vastuu kouluttaa (valvonta mukaan lukien) taistelijat siten, että joukon toimintakyky säilyy läpi pitkän harjoituksen ja eikä kenttäsairaalaan ovi käy tiuhaan. Hyviä toimintakykyä ylläpitäviä harjoituksia ovat edelleen reipas ja rehti jalkaväkikoulutus, sekä esimerkiksi taukojumppa rynnäkkökiväärit harteilla ja sotilaspaini. Jälkimmäinen on syytä suorittaa ilman rynnäkkökivääriä, ettei käy kuin allekirjoittaneelle varusmiespalveluksessa Jääkäriprikaatissa keväällä 1996. Tällöin poikamaisessa kisailussa, jota painiksikin voidaan kutsua, rynnäkkökiväärin piippu kolahti kunnolla otsaan ja vekkihän siitä tuli.

Tätä kirjoittaessa havaintoni taisteluammunnoista ovat varsin positiivisia ja alussa mainitun neljän kulmakiven mukaisia. Olen seurannut myös ilolla sitä, miten Jalkaväkikoulussa oppia ammentaneet ammunnanjohtajat ampumatyöryhmineen toteuttavat näitä käytännössä.
Lämpimät kiitokset ammuntojen johtajille ja ampumatyöryhmille hyvien ja kouluttavien ammuntojen johtamisesta. Haluan osoittaa myös kiitokset huolto- ja varo-organisaatiolle, jotka mahdollistavat tämänkin ampumaharjoituksen toteutuksen.

Jalkaväkiterveisin 
Jalkaväen ampumaharjoituksen koulutusupseeri
Majuri Jussi Keskitalo
Jalkaväkikoulu