Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko
Maavoimat

Panssarikoulu kehittää taktiikan opetusta simulaattoriavusteisten sotapelien avulla

Maasotakoulu 5.10.2020 16.19
Tiedote
Sotilas käyttää panssarivaunusimulaattoria, maastopukuinen henkilö selin tietokoneen ääressä kuulokkeet korvilla, tietokoneruudulla panssarivaunu.

Panssarikoulun simulaattoriavusteinen taktiikan opetus palkittiin Puolustusvoimien vuoden koulutustekona syksyllä 2020. Palkintoja jaettiin yhteensä kolme, joista yhden siis sai Panssarikoulun korkeakoulu- ja täydennyskoulutusosaston johtaja, majuri Ilja Varha erityisesti taktiikan opetuksen kehittämisestä ja simuloinnin liittämisestä siihen. Tässä artikkelissa hän yhdessä Panssarikoulun johtaja, everstiluutnantti Tommi Marttisen kanssa kirjoittaa simulaattoreiden käytöstä sotapeleissä ja taktiikan opetuksessa.

Korkeakoulu- ja täydennyskoulutusosasto sai tehtäväkseen kehittää Panssarikoulussa annettavaa taktiikan opetusta syksyllä 2019. Perinteiset kartta- ja käskynantoharjoitukset, maastotarkastelut ja maastossa tapahtuvat johtamisharjoitteet olivat toki yhä hyviä ja toimivia opetusmenetelmiä, eikä niistä luovuttaisi nytkään, mutta tavoitteena oli päästä pintaa syvemmälle taktiikan opetuksessa laadittavien päätösten ja suunnitelmien toimeenpanoon. Eli "saada taktiset merkit liikkumaan" piirtämisen jälkeen.

Taktiikan opetuksen haasteita

Koulutus 2020-ohjelma painottaa nykyaikaisten opetusmenetelmien käyttöä. Yksi näistä on simulointi ja simulaattoreiden käyttö. Taktiikan opetuksessa käyttöön otettiin virtuaalisimulaattori. Virtuaalisimulaattoreiden avulla on mahdollista toteuttaa toistoharjoittelua, äksiisiä, kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuus tarkoittaa tässä tapauksessa niin ajankäytön tehokkuutta, kuin panssarikoulutuksessa korostuvaa kaluston käytön tehokkuutta.

Opetusmenetelmiä ja koulutusvälineitä valittaessa tulee opetustavoitteiden olla määrittävänä tekijänä. Simulaattoreitakin voi käyttää "väärin", ilman vaikutusta koulutettavien oppimistuloksiin. Parhaimmillaan simulaattorit ovat silloin, kun niiden avulla mahdollistetaan jotain, mikä on koulutuksen kannalta tärkeää, mutta ilman simulaattoreita toteuttamattomissa. Esimerkkejä panssarikoulutuksessa ei tarvitse kaukaa hakea. Ampujien ja vaunuryhmien ampumakoulutuksessa simulaattorit ovat olleet tehokkaassa käytössä jo pitkään. Simulaattoreiden käytöllä mahdollistetaan ampuminen ilman ampumatarvikekiintiöiden rajoitteita ja kaluston kulumista.

 
 

Tietenkään pelkkä simulaattoreiden käyttö ei riitä, vaan koulutus tulee aina saattaa loppuun ampumaharjoituksissa, oikeilla asejärjestelmillä ja ampumatarvikkeilla. Yksikään simulaattori ei vielä tänä päivänäkään simuloi ampumatarvikkeiden ja panssarivaunusta ja sen miehistöstä koostuvan asejärjestelmän käsittelyä oikeissa maasto- ja sääolosuhteissa riittävän todenmukaisesti.

Taktiikan koulutuksen osalta tilanne on astetta haastavampi. Taktiikassa yhdistyy niin suunnittelu kuin suunnitelmien toimeenpano. Ensin mainittu ei muodosta haasteita perinteisillä opetusmenetelmillä, mutta toimeenpano sisältää myös joukkojen johtamisen taistelussa. Esimerkiksi kadettien taktiikan koulutuksessa pääpaino on komppanian taistelutekniikassa. Kadetteja on kahdeksan ja jokaisen pitäisi näin ollen päästä suunnittelemaan ja johtamaan komppanian taistelua.

Keskenään kadetit saisivat liikkeelle kaksi taistelupanssarivaunua. Niillä ei vielä komppanian taistelutekniikkaa harjoittele. Toisaalta koulutuksessa olevan panssarivaunukomppanian kuittaaminen kadettien johtamisharjoitukseen olisi vääryys kaikkia kohtaan, ei vähiten kalustoa. Niinpä kadetit tarvitsevan jonkun tavan harjoitella komppanian johtamista ilman oikeaa joukkoa ja kalustoa. Maisteriopiskelijoille ja kantahenkilökunnan täydennyskoulutustilaisuuksiin taasen tarvitaan koko mekanisoitu taisteluosasto.

Perinteinen menetelmä on esimerkiksi ajoneuvoin (tai ilman!) ja viestivälinein tapahtuva harjoitus, jossa jokainen kadetti toimii johtajana liikkuen ajoneuvoineen siellä, missä johtamispaikka milloinkin olisi. Hyvää harjoituksessa on oikea maasto, viestiliikenteen harjoittelu ja liikkeisiin tarvittavan ajan havainnollistaminen. Mutta kustannustehokas se ei ole, eikä koko joukon tarvitsema tila ja aika hahmotu, kun ajoneuvon ikkunasta kurkistelemalla ei näe siipikoneita hakemassa tuliasemia tai panssarijääkäreitä levittäytymässä metsäsaarekkeeseen. Myös vihollinen ja tulenkäyttö pitää kuvitella. Harjoitteen jälkeen kokonaisuuden hahmottaminen on haastavaa, sillä kaikkien johtamispaikkojen havainnointi reaaliajassa ei ole mahdollista, koska suomalainen maasto on siihen liian peitteistä.

Toinen hyvä perinteinen tapa on kartan tai maastolaatikon ääressä tapahtuva yksinkertainen sotapeli, "rock drill". Siinä jokainen näkee koko joukon liikeratoineen, mutta maaston käyttö ja joukkojen liike ja tilankäyttö vääristyvät, eikä johtamisympäristö vastaa sitä, mitä se panssarijoukkojen taistelussa on. Kokenut kouluttaja, jolla on riittävä kokemus oikeiden joukkojen johtamisesta ja toiminnasta edesauttaa huomattavasti, mutta vuosienkaan kokemuksen siirtäminen toisen ihmisen pään sisään ei onnistu pelkällä puheella. Opiskelijoiden pitää siis itse tekemällä ja harjoittelemalla tehdä oppimisen vaatimat havainnot ja näin kerryttää omaa kokemustaan.

Maastolaatikko 2.0

Virtuaalisimulaattorin avulla voidaan edellä mainitut harjoitustyypit yhdistää siten, että kuvatut haasteet ja puutteet on mahdollista selättää melko hyvin. Simuloitu maasto tarjoaa kolmiulotteisen maastolaatikon, jota voi simulaattorin työkaluin tarkastella reaaliajassa halutusta näkökulmasta. Koulutettavat taasen toimivat maastolaatikon sisällä, simuloidussa johtamisympäristössä simuloituja tai oikeita johtamisvälineitä käyttäen opetustavoitteiden niin vaatiessa. Simulaattorin avulla käytössä on täysi organisaatio ja simuloidut joukot käyvät taistelua maastolaatikon sisällä matemaattiseen taistelumalliin perustuen, sisältäen suora-ammunnan, epäsuoran tulen, ilmavihollisen, ja niin edelleen.

Simulaattoriavusteisen taktiikan harjoituksen tärkein osuus ei kuitenkaan ole varsinainen simulaattorissa tapahtuva taistelu ja sen johtaminen. Parhaat oppimistulokset saadaan yhdistämällä samaan harjoitukseen tehtävän vastaanottaminen, oikea maastontiedustelu ja maastotarkastelut, oman tehtävän suunnittelu, käskeminen, taistelun johtaminen (simulointi) ja jälkipuinti. Opetusmenetelmällisesti tämä on lähempänä perinteisiä kartta- ja käskynantoharjoituksia kuin pelkkää "simusotaa", jossa fokus usein karkaa taktiikasta voittamiseen.

Myös käytettävä simulaattorijärjestelmä tulee valita opetustavoitteiden mukaisesti. Puolustusvoimissa on tänä päivänä käytössä melkoisen laaja simulaattorirepertuaari. Perinteisen jaon mukaan simulaattorit ovat joko live-, virtuaali- tai konstruktiivisia simulaattoreita. Livesimulaattorit, kuten KASI, elävöittävät kaksipuoleista harjoittelua maastossa simulaattorijärjestelmän "tuomitessa" taistelussa syntyviä tappioita automaattisesti. Virtuaalisimulaattorissa koulutettava yleensä toimii omassa tehtävässään käyttäen simuloituja tai oikeita välineitä keinotekoisen, kolmiulotteisen simulaattorimaailman sisällä. Konstruktiivisessa simulaattorissa koulutettava taasen antaa käskyjä simulaattorimaailman ulkopuolelta simulaattorimaailmassa toimiville joukoille, käyttöliittymän ollessa yleensä karttaan perustuva ja joukkojen ryhmiä, joukkueita tai komppanioita yksittäisten taistelijoiden sijaan.

Panssarikoulun simulaattoriavusteisessa taktiikan koulutuksessa käytetään Steel Beasts Professional -simulaattorijärjestelmää. Se on kehitetty nimenomaan panssarijoukkojen opetustarkoituksiin ja siinä yhdistyy virtuaalisimulaattorille tyypillinen 3D-taistelutila, jossa koulutettavat voivat toimia yksittäisinä vaunumiehistön jäseninä panssarikaluston asejärjestelmien toiminnollisuuksineen ollessa melko hyvin mallinnettu, sekä konstruktiiviselle simulaattorille tyypillinen mahdollisuus käskyttää suurempia joukkokokonaisuuksia yksinkertaisilla komennoilla. Järjestelmän käyttöliittymä ja kantokyky mahdollistavat hyvin taisteluosasto vastaan taisteluosasto -kokoluokan taistelut. Helppokäyttöisyys, riittävän uskottava taistelumalli ja hyvät palautetyökalut mahdollistavat sen käytön lyhyellä, muutaman tunnin käyttökoulutuksella.

Simulaattoriavusteinen taktiikan harjoitus etenee esimerkiksi siten, että ensin koulutettavat saavat ylemmän johtoportaan perusteet käskynä. Sen jälkeen siirrytään maastoon, jossa ylemmän johtoportaan taisteluajatus käsitellään maastoon sitoen. Tämän jälkeen koulutettavat tiedustelevat maaston oman tehtävänsä vaatimilta osin. Maastontiedustelun jälkeen laaditaan arvio vihollisen toiminnasta ja päätökset.

 
 

Ennen simulaattoriin siirtymistä annetaan käskyt ja toimintaohjeet. Simulaattorissa koulutettavat pyrkivät omassa roolissaan toteuttamaan saamansa tehtävän mahdollisimman hyvin, sekä johtamaan joukkoaan oikeilla periaatteilla, omiin havaintoihin ja viestiverkossa annettuihin ilmoituksiin perustuen. Taistelun jälkeen toteutetaan jälkipuinti, jossa taistelun kulku voidaan jälkeenpäin näyttää koulutettaville siten, että myös itselle näkymättömissä ollut kokonaisuus hahmottuu. Taistelusta voidaan poimia ne yksittäiset tapahtumat, joiden voidaan katsoa kääntäneen taistelun kulku suuntaan taikka toiseen.

Samalla muodostuu eheä linkki aina tehtävän saannista ja maastontiedustelusta tehtävän suunnitteluun ja käskemiseen. Harjoituksissa on mielenkiintoista havaita kerta toisensa jälkeen, miten käskyn antamista ja vastaanottamista vain yksinkertaisesti pitää harjoitella äksiisinä. Mutta vasta simuloidun taistelun jälkeen havaitaan, miten käskynantotaidossa on kaiken tason johtajilla paljon petrattavaa. Pääosa taistelun epäonnistumisista on johdettavissa takaisin suunnitelmaan ja sen käskemiseen.

Suunnitelmien puutteet liittyvät yleensä aivan perinteisiin mekanisoidun joukon yleisiin taktisiin periaatteisiin, kuten voimien keskitettyyn käyttöön, tulen ja liikkeen yhteensovittamiseen, menestyksen hyödyntämiseen tai reservin varaamiseen. Käskyistä havaitaan yleensä, miten käskyn antaja ei oikeasti kyennytkään viestimään alaisilleen tahtoaan ja sen takia taistelussa tapahtuu turhiin tappioihin ja sekaannukseen johtavia hölmön tölväyksiä. Käskyrungot pitää hallita, mutta aivan yhtä tärkeää on itse käskeminen, oman tahdon välittäminen toiselle ihmiselle. Jos käskynanto menee yleiseksi keskustelutilaisuudeksi, kuten nykyään valitettavan usein tapahtuu, kehkeytyy taistelustakin lähes satavarmasti farssi, jossa viestiverkot ovat tukossa jo ennen taistelukosketusta, kun epäselvän taisteluajatuksen takia johtajat joutuvat kaitsemaan toisiaan ja kyselemään itsestäänselvyyksiä.

Harjoitusten liittäminen opetukseen

Simulaattoriavusteinen taktiikan koulutus aloitettiin Panssarikoulussa 2019 loppuvuodesta. Ensimmäinen koulutettava joukko olivat panssarilinjan maisteriopiskelijat. Viiden opiskelijan ja muutaman kouluttajan voimin muodostettiin joukosta täysivahva mekanisoitu taisteluosasto. Sotapelissä pelattiin maisteriopiskelijoiden mekanisoidun taisteluosaston komentajana laatimat päätökset. Vaikka tilanne ja tehtävä olivat kaikille opiskelijoille samat, sotapelivaiheessa havaittiin hyvin nopeasti, mitkä ratkaisut olivat toimivia ja mitkä eivät. Havainnot olivat linjassaan kaikkien vanhojen taktiikan viisauksien kanssa, kuten: yksinkertainen on yleensä toimivin, itsensä voi suunnitella pussiin, voimien keskitetyllä käytöllä saadaan paras tulos ja epäsuoratuli tulee aina liittää joukon hyökkäykseen.

Kadettien osalta tarkoituksena oli toteuttaa kesällä 2020 Maasotakoulun Koulutuskeskuksen yhteistoimintasotapeli, johon olisi osallistunut henkilöstöä ja kadetteja myös muista aselajikouluista. Koronatilanteen takia tämä kuitenkin peruttiin. Sen sijaan simulaattorisotapeli liitettiin kadettien komppanian taktiikan opintokokonaisuuteen. Kadetit laativat panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppanioiden päätökset, jotka sotapelattiin simulaattorilla. Päätöksen laatija toimi komppanian päällikkönä komentopanssarivaunullaan, josta hän johti taistelua omiin havaintoihinsa perustuen. Muut kadetit johtivat joukkueita ja yksi kouluttaja toimi tulenjohtopäällikkönä. Kahden päivän aikana toteutettiin kahdeksan komppanian hyökkäystä jokaisen kadetin päästessä johtamaan oman päätöksensä mukainen taistelu, mutta samalla arvioimaan omasta alaisen näkökulmastaan seitsemän muun kadetin päätökset ja käskyt.

Panssarireserviupseerikurssi toteutti oman taktiikan harjoituksensa ennen kurssin "loppusotaa" eli panssariharjoitusta 4. Harjoituksessa oppilaat toimivat henkilökuntaan kuuluvan komppanian päällikön alaisuudessa, pääsääntöisesti oman linjansa mukaisissa tehtävissä. Harjoitusjoukkona oli ristiin alistettu panssarijääkärikomppania, jota tuettiin epäsuoralla tulella ja liikkeenedistämisellä. Oppilaat toimivat vaunun-, ryhmän- ja joukkueen johtajina ja varajohtajina, sekä tulenjohtajina. Harjoituksessa kurssin aikaiset opetukset tulen ja liikkeen yhteensovittamisesta, viestiliikenteestä ja oman linjan mukaisesta taistelutekniikasta konkretisoituivat kouriintuntuvasti. Esimerkiksi koko yksikön ajaminen harjaan suunnistusvirheen takia, oman joukon ampuminen epäsuoralla tulella väärin paikannetun maalin takia, tai hurmahenkisesti vaunuilla tavoitteeseen ajaminen oman tulivalmistelun alle ovat asioita, jotka mieluummin tekee simulaattorissa vertaisten kesken, kuin J-kauden harjoituksissa tai oikeassa sodassa oikeiden alaistensa kanssa.

 
 

Panssarikoulun täydennyskoulutuksessa simulaattorisotapeliä käytettiin syksyn panssaritaktisessa opetustilaisuudessa 2. Simulaattorisotapelin avulla oppilaille hahmottui mekanisoidun taisteluosaston suorituskyky, liike ja johtaminen. Vaikka vastassa ollut maahan laskettu vihollinen kyettiin lyömään vähäisin tappioin, tavoitteen saavutettuaan mekanisoitu taisteluosasto oli yleensä tilanteessa, jossa iskuporras oli päässyt karkuun aselajien tuelta, eikä riittävää voimaa menestyksen hyväksikäyttöön välttämättä ollutkaan käytössä taistelevien yksiköiden ollessa sitoutuneena oman tehtävän loppuunsaattamiseen. Ja täydentääkin pitäisi.

 
 

Kun sotapelin jälkeen oppilaat laativat vihollisen komentajan päätöksiä ja mekanisoidun taisteluosaston komentajan päätöksiä, niiden maastotarkasteluissa päästiin hyvin konkretiaan, olihan joukon käytön periaatteista ja yleisimmistä haasteista jo "sotakokemusta" edelliseltä viikolta. Opetuksessa käytettiin myös perinteisempää Camberley Kriegsspiel FIN -sotapelimekaniikkaa täydentämään simulaattorisotapeliä, jolloin eri opetusmenetelmien käytöllä saatiin paikattua toistensa heikkouksia ja todennettua saadut havainnot mekanisoidun taisteluosaston taktiikasta.

Muita lähes tai täysin samaa sotapelimekaniikkaa käyttäviä simulaattoriavusteisia sotapelejä toteutettiin vuonna 2020 myös Panssariprikaatin ja Karjalan prikaatin yhteisessä mekanisoituihin joukkoihin sijoitetun henkilökunnan panssaritaktisessa opetustilaisuudessa, sekä panssarivaunukomppanian varusmiesten yksikköharjoituksessa, jota Panssarikoulun henkilöstö tuki.

Toimiva, nykyaikainen ja aktivoiva

Harjoituksista annetun palautteen ja tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta virtuaalisimulaattoriavusteisen sotapelin olevan erittäin toimiva, nykyaikainen ja opiskelijoita aktivoiva taktiikan opetuksen menetelmä. Aikaisempaan verrattuna koulutettavien tekemät päätökset joutuvat kokonaisvaltaiseen mankeliin, kun käskemisen lisäksi taistelu pitää oman suunnitelman ja käskyn perusteella johtaa reaaliaikaisessa tilanteessa, realistisesti vajaan tilannekuvan perusteella.

Ja kuten kaikki muukin simulaattoreilla toteutettu koulutus, myös taktiikan simulaattoriavusteinen opetus tulee saattaa loppuun oikeassa maastossa, oikeilla joukoilla - mutta tämä jää opiskelijoiden omien joukko-osastojen harteille. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että simulaattoriavusteinen sotapeli taktiikan opetuksen menetelmänä antaa koulutettaville entistä paremmat lähtökohdat lähteä suunnittelemaan ja johtamaan joukkojensa tehtäviä niin operatiivisessa suunnittelussa, kuin sotaharjoituksissa.

Kirjoittajat: Everstiluutnantti Tommi Marttinen, Panssarikoulun johtaja ja majuri Ilja Varha, Panssarikoulun korkeakoulu- ja täydennyskoulutusosaston johtaja.

Joukko-osasto Parolannummi, Hattula