Hyppää sisältöön

Rakuunasoittokunnan taustalla satavuotinen historia

MaasotakouluRakuunasoittokunta
Julkaisuajankohta 10.2.2021 14.24
Tiedote
Historiallinen mustavalkoinen kuva, jossa pöydän ääressä istuu sotilassoittajia.
Ratsuväkiprikaatin soittokunnan harjoitukset HRR:n ruokalassa 1924. Kuva: Lappeenrannan museot / Finna / Lehtinen E.G.

Rakuunasoittokunta täyttää sata vuotta vuonna 2021. Rakuunasoittokunnan historiasta artikkelin on kirjoittanut FT Kari Laitinen, joka myös kirjoittaa Rakuunasoittokunnan historiikkia. Historiikki julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Maasotakoulun yhteydessä toimivan Rakuunasoittokunnan juuret ulottuvat Suomen itsenäisyyden alkuvuosina perustettuun Ratsuväkiprikaatin soittokuntaan. Vuonna 2021 soittokunnan perustamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Ratsuväkiprikaatin soittokunta syntyi vuonna 1921, kun Uudenmaan rakuunarykmentin ja Hämeen ratsurykmentin soittokunnat yhdistettiin ja sijoitettiin Lappeenrantaan. Soittokunnan kapellimestariksi valittiin Hämeen ratsurykmentin kapellimestari August Huttunen, josta tuli myöhemmin Puolustusvoimien ylikapellimestari. 

Soittokunta on perustamisestaan lähtien ollut sijoitettuna Lappeenrantaan, jossa se on vastannut niin varuskunnan kuin kaupunginkin lukuisista musiikkiesityksistä. Kenraali Linderin soittokunnalle lahjoittamat patarummut ja fanfaaritrumpetit toivat alkuaikojen ratsastavan soittokunnan esityksiin näyttävän sävyn ja korostivat ratsuväen perinteitä.

Sotien aika

Sotien aikana soittokunta oli jalkautettu, eli ei enää toiminut ratsastavana soittokuntana, vaan esiintyi aina seisten tai tuolilla istuen. Varsinkin jatkosodan aikana se kiersi soittotehtävissä eri puolilla rintamaa ja muualla Suomessa. Sodan loppuvaiheissa se joutui lähtemään rintamalta niin kiireesti, että suurin osa sen soittimista ja nuoteista jouduttiin jättämään Äänislinnaan. Osa soittimista jäi sille tielle, mutta onneksi arvokas nuotisto saatiin myöhemmin takaisin. Lappeenrantaan soittokunta palasi marraskuussa 1944. Tuolloin sen nimeksi vaihtui Uudenmaan rakuunarykmentin soittokunta, ja samalla se sai taas käyttöönsä ratsuhevoset.

Sotien jälkeen

Toiminta ratsastavana soittokuntana päättyi lopullisesti vuonna 1947, kun Uudenmaan rakuunarykmentti jalkautettiin. Tämän jälkeen soittokunnan kokoonpanoa alettiin vähitellen kehittää ratsuväen torvisoittokunnasta muiden soittokuntien kaltaiseksi puhallinorkesteriksi.

Yksi ikimuistoinen tapaus soittokunnan historiassa oli, kun se vuonna 1952 osallistui Helsingin olympialaisiin kuuden muun sotilassoittokunnan kanssa. Samana vuonna soittokunnan nimi oli vaihtunut Lappeenrannan varuskuntasoittokunnaksi ja sen soittajat olivat saaneet uudet sotilassoittajan tunnukset, siniset kauluslaatat ja olkamerkeiksi lyyrat.

Uudenmaan Rakuunarykmentin soittokunta Lappeenrannassa vuonna 1945. Kuva: Lappeenrannan museot / Finna / Tuntematon valokuvaaja.
 

Vahvuudessa ammattimuusikoita

Soittokunnan vahvuus oli pitkään vakiintunut samaksi: kapellimestari, 14 soittajaa ja vaihteleva määrä soitto-oppilaita. 1980-luvun alussa soitto-oppilaiden koulutus lopetettiin sotilassoittokunnissa ja alettiin keskittää sotilasmusiikkikouluun. Lappeenrannan varuskuntasoittokunnan viimeinen soitto-oppilas valmistui vuonna 1982. Tämän jälkeen soittokuntaa vahvistettiin soittotaitoisilla varusmiehillä, joista monet olivat jo valmiita tai tulevia ammattimuusikoita.

1980-luvun lopussa alkoi liikkua puheita sotilassoittokuntien määrän vähentämisistä, eikä Lappeenrannan soittokuntakaan näiltä suunnitelmilta säästynyt. Soittokunta vältti ensimmäisen lakkautusaallon vuonna 1990, ja samalla sen nimi muutettiin Rakuunasoittokunnaksi. Jo tätä ennen soittokunta oli alkanut uudelleen profiloitua ratsuväen soittokuntana. Se oli muun muassa vuonna 1987 ottanut käyttöön Lappeenrannan kaupungin tuella valmistetut uudet esiintymisasut, vuoden 1922 malliset rakuunapuvut. 

Uusi esiintymisasu punaisine hurmahousuineen ja luurankotakkeineen mallia m/17 (kuvassa) otettiin käyttöön vuonna 2019.

Myöhemmin 1990-luvulla soittokunnan lakkauttaminen oli uudelleen esillä parikin kertaa, mutta näistäkin aina selvittiin. Lopullisesti soittokunnan olemassaololle saatiin varmuus, kun se vuonna 2014 aloitti toimintansa yhtenä puolustusvoimauudistuksessa säilyneistä viidestä ammattisoittokunnasta. Samalla sen vahvuutta kasvatettiin 34 henkilöön ja toimintaedellytyksiä muutenkin parannettiin. 

Historiikki kootaan

Rakuunasoittokunta on ollut näkyvästi esillä Lappeenrannan ja koko toiminta-alueensa musiikkielämässä. Sen 100-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita, joita ollaan nyt kokoamassa juhlavuonna julkaistavaan historiateokseen. Kirjaan kerätään tietoja muun muassa sota-arkiston asiakirjoista ja sanomalehdistä. Soittokunnan vaiheista viimeisen puolen vuosisadan ajalta on saatu myös paljon muistitietoa. Valitettavasti enää ei ole jäljellä yhtään ratsastavassa soittokunnassa palvellutta soittajaa, joten omakohtaisia kokemuksia tuosta ajasta on hyvin vähän saatavissa. Onneksi muutamat soittokunnan perinteistä kiinnostuneet aktiivit ovat ymmärtäneet ottaa talteen myös aikaisempien soittajapolvien tarinoita soittokunnan varhaisemmista vaiheista.

Artikkelin kirjoittaja ja historiikin kokoaja on FT Kari Laitinen. 

Rakuunasoittokunnan historian vaiheita:
- 1921 Ratsuväkiprikaatin soittokunta perustetaan 
- 1941-1944 eri puolilla rintamaa ja Suomea 
- 1944 Nimeksi Uudenmaan rakuunarykmentin soittokunta
- 1947 Soittokunta jalkautetaan eli ei enää toimi ratsastavana soittokuntana
- 1952 Nimeksi Lappeenrannan varuskuntasoittokunta, Helsingin olympialaiset
- 1983 Soitto-oppilaskoulutus soittokunnassa loppuu
- 1987 Esiintymisasuksi rakuunapuku m/22
- 1990 Nimeksi Rakuunasoittokunta
- 1990-luvulla lakkauttamissuunnitelmia
- 2014 Soittokunnan vahvuus nostetaan 34-henkiseksi
- 2019 Uusi esiintymisasu m/17 käyttöön muiden esiintymisasujen rinnalle
 

Rakuunasoittokunta on 34-henkinen sotilassoittokunta, joka toimii Maasotakoulun yhteydessä Lappeenrannassa. Rakuunasoittokunta vastaa musiikista Maasotakoulun, Maavoimien ja Puolustuvoimien tapahtumissa erityisesti Kaakkois-Suomessa ja Itä-Suomessa, muun muassa varusmiesten vala- ja vakuutustilaisuuksissa ja erilaisissa konserteissa.

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Maasotakoulun joukko-osastolehdessä Maasoturi, numerossa 2/2020, joka ilmestyi 6.12.2020.