Hyppää sisältöön

Reserviin sipulisäkillinen kokemuksia ja muistoja

Maavoimat
Julkaisuajankohta 17.6.2020 8.10
Tiedote
kuva, jossa varusmies on polvella ja näyttää sormilla nollaa

On kesäaika ja yöttömät yöt – se tarkoittaa monelle varusmiehelle kesän lisäksi siirtymistä reserviin. On aika palauttaa rakkaaksi muodostunut rynkky ja antaa seuraavan saapumiserän ottaa vastuu valmiudesta.

Nyt on aika helpottunut mutta haikea olo. Tavallaan kupla puhkeaa, kun täältä lähtee. Täytyy taas opetella, miten siviilinä oikein asioita hoidetaan.

Maavoimista kotiutuu 7375 varusmiestä torstaina 18.6. Poikkeusoloista johtuen osa saapumiserästä siirtyy reserviin porrastetusti kesäkuun aikana. Palveluksen aikana muodostuneet ystävyyssuhteet ja lukuisat hienot muistot jäävät elämään loppuelämän ajaksi. Haastattelimme kolmea heinäkuussa 2019 palveluksensa aloittanutta varusmiestä hieman ennen kuin varuskunnan portit avautuvat viimeistä kertaa.

kuva, jossa alikersantti Onni Järvinen seisoo panssarivaunun edessä

– Nyt on aika helpottunut mutta haikea olo. Tavallaan kupla puhkeaa, kun täältä lähtee. Täytyy taas opetella, miten siviilinä oikein asioita hoidetaan, kertoo Panssariprikaatissa palveluksensa suorittanut alikersantti Onni Järvinen.

Samankaltaisia tuntemuksia on myös Karjalan prikaatista reserviin siirtyvällä alikersantti Veikka Innasella.

– No tuntuuhan tämä hyvältä. Paluuta siviilielämään on odotettu, mutta kyllä tätä erilaista ympäristöä, siellä syntynyttä yhteishenkeä ja huumoria jään kaipaamaan. Aikaisia herätyksiä ei kyllä tule ikävä, Innanen naurahtaa.

Arkeen paluu tuntuu hienolta, vuoden palveluksen jälkeen siviilielämä maistuu.

Vuoden miehistötehtävässä sotilaskuljettajana palvelleelle viestimies Tomi Sutiselle reserviin pääsy vapauttaa jälleen aikaa omaan arkeen ja harrastuksiin, kuten kesäprojektiksi suunnitellun kilpaveneen rakentamiseen.

– Arkeen paluu tuntuu hienolta, vuoden palveluksen jälkeen siviilielämä maistuu. Vaikka intistä jäänkin kaipaamaan huumoria ja hyvää ryhmähenkeä, niin kyllä vuosi riitti minulle, Sutinen kertoo hymyillen.

Parhaat muistot ovat kamalimpia

Usein varusmiespalveluksesta parhaiten mieleen jäävät muistot ovat tilanteista, joissa ei ollut niin mukavaa tai helppoa. Omien rajojen kokeileminen ja niiden ylittäminen luovat voittajafiiliksen ja sitovat palvelustoverit tiiviisti yhteen.

Palveluksessa pääsee myös kokemaan asioita, joita ei siviilissä pääse näkemään.

Alikersantti Innaselle hienointa intissä oli päästä testaamaan opittuja taitoja sekä näyttämään osaamistaan niin ammunnoissa kuin suurissa harjoituksissakin. 

kuva, jossa alikersantti Veikka Innanen seisoo tykin vieressä

– Paras muisto liittyy tammikuun 2020 saapumiserän jääkäreiden ensimmäiseen sotaharjoitukseen, jossa pääsin johtamaan omaa ryhmääni puolustustaistelussa kouluttajia vastaan. Tehtävämme oli ryhmittyä hylättyyn kouluun ja pitää asemat mahdollisimman pitkään. Se oli kiinnostava harjoitus, Innanen muistelee.

Oli hienoa nähdä, kuinka alokkaat saapuivat ihan outoon ympäristöön ja saimme sitten nähdä sen kehityksen, miten he kehittyivät kahdeksassa viikossa alokkaista sotilaiksi.

Sutiselle asepalveluksesta päällimmäisinä mieleen jäävät tupalaisten kanssa yhdessä koetut harjoitukset ja niiden aikana muodostunut ryhmähenki.

– Se voittajafiilis rankan harjoituksen jälkeen, kun tehtävät on suoritettu kunnialla loppuun ja lomille pääsy lähenee. Se oli parasta. Kyllä välillä niin sanotusti hajotti, mutta näin jälkikäteen harjoituksia voidaan muistella kavereiden kanssa naureskellen, Sutinen kertoo hymähtäen.

Myös Järviselle rankimmat muistot pysyvät varmasti päällimmäisinä mielessä, mutta palkitsevinta palveluksen aikana oli päästä kouluttamaan uutta saapumiserää ja uusia alokkaita.

– Oli hienoa nähdä, kuinka alokkaat saapuivat ihan outoon ympäristöön ja saimme sitten nähdä sen kehityksen, miten he kehittyivät kahdeksassa viikossa alokkaista sotilaiksi, kertoo Järvinen.

Rankat kokemukset ja yhdessä hajoamiset yhdistävät palvelustovereita ja heistä muodostuu tiivis ryhmä, joka auttaa selviytymään pahimmistakin haasteista. Tiivistä ryhmähenkeä ja mukavia palvelustovereita jäävät kaipaamaan kaikki kotiutuvat varusmiehet.

– Eniten jään kaipaamaan samalla aliupseerikurssilla olleita kavereita, joiden kanssa pääsi kouluttamaan alokkaita. Heistä on tämän vuoden aikana tullut läheisiä ystäviä, joita varmasti tulee vielä ikävä, Järvinen toteaa.

Hyöty irti palvelusajasta

Intistä jäi käteen hyvien muistojen lisäksi C-kortti, josta on varmasti hyötyä myös siviilielämässä. Kyllä armeija opetti minulle tietynlaista kärsivällisyyttä.

Varusmiehenä vietetty vuosi on hyödyksi. Palveluksesta voi saada uusien ystävien ja kokemusten lisäksi esimerkiksi kuorma-autokortin eli C-ajokortin ja ammattipätevyyden kuljettajan tehtävissä. 

kuva, jossa viestimies Tomi Sutinen poseeraa auton vieressä

– Intistä jäi käteen hyvien muistojen lisäksi C-kortti, josta on varmasti hyötyä myös siviilielämässä. Kyllä armeija opetti minulle tietynlaista kärsivällisyyttä, Sutinen kertoo.

Alikersantti Järvinen koki aikansa armeijassa hyödylliseksi ja ennen kaikkea vuosi on kasvattanut.

– Kun mietin sitä kaveria, joka palvelukseen astui, niin on se kyllä kovasti muuttunut aikuisemmaksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä. Myös sietokyky on kasvanut hurjasti tässä palveluksen aikana, että nyt ei mene jokaisen vastoinkäymisen kohdalla sormi suuhun, Järvinen summaa.

Alikersantti Innasenkaan vuosi ei jäänyt hyödyttömäksi ja hän koki ennen kaikkea kurinalaisuuden asiaksi, joka on palveluksen myötä vahvistunut.

– Kurinalaisuus on kehittynyt minulla tässä vuoden aikana. Että kyllä saa sitten 20 vuoden päästä ilolla palvelusta muistella. Hyvät jutut muistaa aina, kun taas ikävät jutut unohtaa nopeasti, toteaa Innanen. 

”Firma” huolehtii varusmiehestä

Puolustusvoimat järjestää myös kaksi kertaa vuodessa koulutus- ja työpaikkamessut varuskunnissa.

Moni entinen varusmies muistelee palvelusta huolettomana aikana, jolloin ei tarvinnut välittää majoituksesta, rahasta tai kotitöistä. Firma, eli Puolustusvoimat hoitaa kaiken. Puolustusvoimat järjestää myös kaksi kertaa vuodessa koulutus- ja työpaikkamessut varuskunnissa. Tällä tavoin pyritään varmistamaan, etteivät varusmiehet palveluksen jälkeenkään jää tyhjän päälle. 

Reservissä täytyy itse huolehtia itsestään ja hankkia leipää pöytään jollain tavalla. Haastattelemamme kolmikko on suuntaamassa palveluksen päättyessä opiskelemaan sekä työelämään. Järvisellä siintää haaveissa kauppakorkeakoulu, Innasella on yliopistopaikka Saksan Münchenissä ja Sutinen suuntaa pienen lomailun jälkeen töihin metallialalle koneistuksen pariin.

– Hain tässä kevään aikana kauppakorkeakouluun. Tarkoitus olisi aloittaa opiskelut jossain korkeakoulussa, mikäli saan paikan, kertoo Järvinen.

Vanhat lähtee, muistot jää

Jos joku tehtävä kiinnostaa, kannattaa selvittää miten sinne voi päästä jo ennen palveluksen aloittamista.

Pian lähdön aika koittaa. Varuskunta jää taa, mutta mukaan otetaan sipulisäkillinen muistoja. Siitä riittää kuitenkin vielä neuvoja tuleville saapumiserille.

– On turha kantaa huolta palveluksesta etukäteen. Itse tulin aikamoisin ennakko-odotuksin aikanaan palvelukseen eikä kaikki mennyt niin kuin oli suunniteltu. En mennyt sellaista palveluspolkua, mitä odotin, mutta en kyllä kadu mitään. Tulkaa avoimin mielin palvelukseen, neuvoo alikersantti Järvinen.

Innanen kannustaa tulevia alokkaita tutustumaan mielekkäisiin palvelustehtäviin jo ennen palveluksen alkua. 

– Kehotan pitkäjänteisyyteen ja aktiivisuuteen palvelustehtäviä valittaessa. Jos joku tehtävä kiinnostaa, kannattaa selvittää miten sinne voi päästä jo ennen palveluksen aloittamista ja ottaa muutenkin itse selvää asioista, toteaa sotilaspoliisina palveluksensa suorittanut Innanen.

Armeijasta kuulee välillä puhuttavan paikkana, jossa ei tarvitse käyttää omaa päätään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan annetut tehtävät kannattaa suorittaa ajatuksella.

– Armeijassa kannattaa kuunnella ohjeet tarkasti ja tehdä asiat kerralla kunnolla tai muuten niitä korjaillaan monta kertaa uudestaan, Sutinen neuvoo.

Maavoimat kiittää alikersantti Järvistä, alikersantti Innasta, viestimies Sutista ja kaikkia reserviin siirtyviä varusmiehiä ja toivottaa onnea sekä menestystä reserviin!

´