Hyppää sisältöön

Reservin uralta saa osaamista siviiliin ja siviilistä reserviin, todistavat majuri Heikki Tervanen, 52, ja luutnantti Santeri Aikio, 27

Panssariprikaati
Julkaisuajankohta 10.3.2022 8.29
Uutinen
Heikki Tervanen (oik.) ja Santeri Aikio kohtasivat Keski-Suomi 22 -paikallispuolustusharjoituksessa. Kumpikin kertoi aistineensa, että harjoituksessa on Ukrainan sodan jälkeen poikkeuksellisen latautunut ilmapiiri. 

Kun alokas Heikki Tervanen asteli Kainuun prikaatin kasarmille vuonna 1989, hän oli päättäväinen nuori mies. ”Yritän parhaani ja otan vastaan kaiken sen, mitä varusmiesaika voi tarjota”, Tervanen ajatteli.

Tarjottavaa oli paljon. Tervanen muun muassa ajoi rekkakortin ja suoritti RUK:n Kirveskomppanian toiseksi parhaana oppilaana.
Samalla alkoi varusmiespalvelusta pidempi ja monipuolisempi prosessi. Tervasesta tuli aktiivinen reserviläinen.
– Minulla oli hyvät muistot asepalveluksesta ja olin pärjännyt hyvin. Lähdin kertausharjoituksiin samalla asenteella kuin varusmieheksi: halusin hoitaa oman tonttini niin hyvin kuin mahdollista, Tervanen sanoo.

Keskeisenä arvona maanpuolustustahto


Nyt hän antaa haastattelua 52-vuotiaana reservin majurina, jonka kertausharjoituspäivien tarkkaa määrää on ”aivan mahdoton muistaa”. Tervanen on muun muassa suorittanut YK:n huoltoupseerikurssin Norjassa ja toiminut rauhanturvatehtävissä hankintaryhmän johtajana Bosnia-Hertsegovinassa 1998–99.
– Yksi harjoitus on johtanut toiseen ja matka on kuljettanut eteenpäin. Kansainväliset kokemukset ovat hienoja hedelmiä matkan varrella, Tervanen muistelee kesken Keski-Suomi 22 -paikallispuolustusharjoituksen.
Maanpuolustustahto on jyväskyläläiselle yksi elämän tärkeimmistä arvoista. Hän kokee sotilaallisen valmiuden ylläpitämisen ja reservin tehtävät arvokkaaksi vastuuksi ja velvollisuudeksi. 
– Ilman harjoittelua ei ole kyvykkäitä joukkoja.

 

Armeijan opeista hyötyä myös siviilissä

Siviilissä Tervanen työskentelee Osuuskauppa Keskimaalla toimialajohtajana ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta. Kiireitä riittää myös luottamustoimien takia. Iltamenoja olisi tarjolla lähes joka illalle.
Silti Tervasella ei ole käynyt mielessäkään jäädä sivuun kertausharjoituksista. Myös työnantaja ja perhe tukevat hänen intohimoaan.
– Tulevat harjoitukset tietää hyvissä ajoin ja menot ehditään sovittelemaan, Tervanen sanoo.  
Urasta reservissä on ollut hyötyä myös siviilityössä. Tervanen on tutustunut harjoituksissa kattavasti kotimaakuntansa ihmisiin ja hänen johtajaominaisuutensa ovat kehittyneet.
– Eihän armeijan johtamista voi sellaisenaan siirtää siviilipuolelle, mutta olen saanut määrätietoisuutta, jämäkkyyttä ja kykyä sovittaa asiat napakasti yhteen, Tervanen pohtii. 

Kuva

Majuri Heikki Tervaselle reservin toiminta on ollut myös tapa mitata itseään. ”En ole kilpaillut muiden kanssa kuin itseni”, Tervanen sanoo.

 

Rankkaa ja joskun vähän tympeääkin - mutta aina palkitsevaa


Kertausharjoitukset eivät tietenkään aina ole mukavia. Välillä on Tervasen mukaan rankkaa, välillä tympeää, välillä odotellaan pitkään.
Tämä kuitenkin kuuluu asiaan. Maanpuolustuksessa on kyse vakavasta asiasta, ja joukkojen sietokykyä ja sitkeyttä on syytä harjoituttaa.
Lisäksi vaikeiden hetkien yli pääseminen tuottaa hienoja kokemuksia. Reserviläistoiminnan edut ovat Tervasen mukaan kokonaisvaltaiset.
– Tämä on hieno mahdollisuus valmentautua näihin tehtäviin ja valmentautua elämään. Olen saanut upeita ystäviä ja kokenut yhdessä onnistumisen riemua. Hyvällä ja huonolla huumorilla on tässä iso merkitys.
Tervanen kannustaa varusmiespalveluksen suorittaneita olemaan yhteydessä Puolustusvoimien aluetoimistoon omalla alueellaan. Toimistosta voi kysyä, miten esimerkiksi oman siviiliosaamisensa voi valjastaa reservissä Puolustusvoimien käyttöön.
– Parhaimmillaan tämä on joukkue, jossa kaikki saavat käyttää vahvuuksiaan, Tervanen sanoo.

Urheilu avasi silmiä maanpuolustukselle

Jyväskyläläisen Santeri Aikion, 27, suksi liikkuu rivakasti, kun reservin luutnantti kiihdyttää joukkonsa perään paikallispuolustusharjoituksessa.
Aikio on entinen maajoukkuetason hiihtosuunnistaja, joka käyttää nyt vahvuuksiaan maanpuolustuksen hyväksi.
– Olen nähnyt maailmaa urheilun kautta ja tiedän, miten muissa maissa asiat on hoidettu: esimerkiksi todennäköisimmässä uhkaajamaassamme ei mitenkään hyvin. Suomalaisesta yhteiskunnasta, luonnosta ja kulttuurista on syytä pitää kiinni, Aikio perustelee maanpuolustustahtoaan.

 

Kuva vas. alhaalla

Luutnantti Santeri Aikio on käyttänyt siviilin osaamistaan muun muassa puolustusvoimien Oltermannin hiihto -kilpailussa. Aikio toi tänä talvena Keski-Suomen joukkueen neljäntenä maaliin ja aikoo osallistua kisaan jatkossakin 

 

Vapaaehtoisten harjotusten kautta reservin uralle


Kuusamosta kotoisin oleva Aikio suoritti varusmiespalveluksensa Kainuun prikaatissa ja Urheilukoulun RUK:ssa. Sen jälkeen hän muutti Jyväskylään opintojen perässä. Historian opiskelija oli itse yhteydessä Puolustusvoimien Keski-Suomen aluetoimistoon ja lähti reservin uralle vapaaehtoisten harjoitusten kautta
– Minulla ei ollut hirveästi ennakkokäsityksiä reserviläistoiminnasta, mutta halusin lähteä ottamaan siitä selvää.
Toiminta on vienyt mukanaan. Aikio kehuu joukkonsa ryhmähenkeä ja kertoo nauttivansa etenkin ammunnasta. Metsästystä harrastavalle kilpaurheilijalle myös luonnossa liikkuminen ja oman fyysisen sorituskyvyn testaaminen on luontevaa.
– Kiinnostaisi harjoitella enemmänkin, mutta hemmetti kun myös siviilin asioita pitäisi viedä eteenpäin, Aikio sanoo ja naurahtaa.

 

Maanpuolustuksessa oppia ja valmiuksia uralle ja elämään


Hän aikoo valmistua historian opettajaksi ja myös tutkijan ura kiinnostaa. Aikio kokee saaneensa reservin harjoituksissa valmiuksia muun muassa johtamiseen, kouluttamiseen, asioiden organisointiin ja esiintymiseen.
– Näistä taidoista on hyötyä uravalinnasta riippumatta.
Yli 20 kertausharjoituspäivää suorittaneella Aikiolla on reserviläistoiminnalleen tavoite. Hän muistaa katselleensa lapsena Tuntematon sotilas -elokuvaa, jossa kapteenin arvomerkit ”näyttivät aika kivoille”. Lisäksi hänen isänsä on reservin yliluutnantti, ja siitä olisi kiva panna paremmaksi.
– Arvostan ylennyksiä, mutta käytännön hommissa ei arvomerkeillä pelata. Jokainen kantaa kortensa kekoon, ja pyrin itse huomioimaan kaikkien onnistumiset sotilasarvosta riippumatta.

Eri tarina - sama yhteinen kokemus

Kun kokenut reserviläinen Tervanen ja nuorempi tulokas Aikio tapaavat paikallispuolustusharjoituksessa, he ovat nopeasti samalla aaltopituudella. Miehet juttelevat harjoituksen kulusta, nyökyttelevät toistensa puheille ja vastaavat moniin kysymyksiin lähes samoin sanoin.
Kumpikin korostaa kaikkien suomalaisten yhteistyön merkitystä mahdollisessa kriisitilanteessa. Kumpikin kertoo havainneensa kertausharjoituksissa poikkeuksellista keskittymistä Ukrainan tapahtumien jälkeen.
 – Täällä harjoitellaan maanpuolustuksessa tarvittavia taitoja. Nyt on viimeistään tullut selväksi, että niitä taitoja voidaan oikeasti myös joutua käyttämään, Aikio sanoo.
Tervanen muistaa, kuinka karulta entisen Jugoslavian alueella näytti sodan jälkeen hänen komennuksensa aikana 1990-luvun lopulla.
– Sodan uhreja eivät silti ole rikki ammutut rakennukset vaan rikkinäiset ihmiset. Sen näkeminen motivoi hoitamaan asiat niin, että tänne ei tule koskaan sotaa.


Teksti: Heikki Kärki
Kuvat: Lauri Kaivo-oja

 

 

Harjoitukset ja ammunnat Joukko-osasto