Hyppää sisältöön

Sotatieteiden maisteriksi opiskelevien opinnot Maasotakoulussa päättyivät

Maasotakoulu
Julkaisuajankohta 20.12.2021 9.59
Tiedote
Sotilaita maastopuvussa esikuntatyössä tietokoneiden kanssa. Yksi seisoo toisen vieressä kirja kädessä. Muut istuvat tietokonepöytien äärellä.

Maasotakoulussa opiskelee myös sotatieteiden maisteriksi opiskelevia ammattisotilaita. Heidän opintojaksonsa Maasotakoulussa päättyi 17.12.2021 ja nyt he jatkavat opintojaan pääopinahjossaan, Maanpuolustuskorkeakoulussa eli MPKK:ssa ennen valmistumistaan.

Sotatieteiden maisteriksi opiskelevat ammattisotilaat SM10-kurssilla olivat noin neljä kuukautta Maasotakoulussa suorittamassa opintojaan eri aselajikouluissa. Jalkaväkikoulu Lappeenrannassa, Panssarikoulu Hattulan Parolannummella, Pioneerikoulu Lappeenrannassa, Tykistökoulu Kankaanpään Niinisalossa ja Viestikoulu Riihimäellä kuuluvat Koulutuskeskukseen, joka on Maasotakoulun yksi joukkoyksikkö.

Tässä yliluutnantti Kristian Vuorion kirjoitus, jossa hän kertoo pioneeriaselajista ja sotatieteiden maisteriksi opiskelevien opinnoista SM10-kurssilla Pioneerikoulussa:

”Pioneeri on hyvä renki, mutta huono isäntä” on lausahdus, jonka parissa olemme pohtineet paljon aselajien välistä suhdetta ja yhteistoiminnan merkitystä. Vitsissä on tietynlainen totuuden siemen kätkettynä, sillä pioneerit kuitenkin ovat tukevan aselajin edustajia ja tehtävänämme on tuottaa suorituskykyjä jääkärien johtamaan taisteluun eikä niinkään käydä omaa ”pioneerisotaamme”.

Johtopäätöksenämme on, että aselajien välistä yhteistoimintaa tulisi entisestään tiivistää: pioneeritoiminnan kehittämisessä ja opettamisessa voitaisiin vieläkin enemmän tehdä yhteistyötä muiden aselajien kanssa. Tämän yhteistoiminnan tarkastelu tulee olemaan keskiössä seuraavassa tekstissä, jossa käydään läpi sotatieteiden maistereiden pioneeriopintosuunnan kulunutta neljää kuukautta Pioneerikoululla Lappeenrannassa.

Olemme ensimmäinen kurssi maisterien opintouudistuksen jälkeen. MPKK:n kaikille yhteistä opetusta on uudistettu isosti pyrkimyksenä tehdä sen sisällöstä nykyajan kriiseihin sekä työelämän tarpeisiin paremmin sopiva. Sotatieteiden maisterikurssi 9:n pioneerien vastaavaa, aselajiopinnoista kertovaa artikkelia lukiessani pioneerien Hakku-lehdestä huomaan, että kurssit ovat edelleen aika lailla samanlaiset niin meillä kuin edellisellä kurssillakin.

Opinnot pitävät niin meillä kuin heilläkin sisällään pioneeripataljoonaa, pioneerirykmenttiä sekä taisteluosastoa käsittelevät opintojaksot, joten voi olettaa kurssien kehittyneen nykyiseen formaattiinsa vuosien aikana eikä ole yritetty keksiä pyörää uudestaan kuluneen opintouudistuksen aikana, joten jotain vanhaa on säilytetty opinnoissa.

Yleisesti pioneeriopinnot alkoivat positiivisesti, kun jo kadettiajoilta tuttu erittäin avoin ja keskusteleva ilmapiiri Pioneerikoulun henkilökunnan kanssa oli edelleen olemassa.

Kuvassa pioneereja Vuosangassa harjoittelemassa marraskuussa 2019.

Pioneeripataljoonan kurssilla, kuten myös pitkälti muillakin kursseilla, painopiste oli suluttamisessa. Kärjistetysti ilmaistuna tämä on myös muiden aselajien näkemys, mitä pioneerit tekevät pääasiassa samalla, kun muut kokonaisuudet liikkeen edistämisestä suojan edistämiseen sekä suojeluun jäävät vähemmälle huomiolle.

Opintojakson päättäneessä harjoituksessa opittua päästiin soveltamaan sotapelissä esikuntatyössä. Töitä riitti runsaasti kaikille. Harjoitus oli kuitenkin Pioneerikoulun sisäinen ja kaikki puhuivat samaa kieltä asioista ja esikuntatyöskentely parani jokaisen päivän jälkeen. 

Seuraavalla opintojaksolla käsiteltiin taisteluosaston pioneeritoiminnan johtamista. Opintojakso huipentui Maasotakoulun järjestämään vuotuiseen esikunta- ja johtamisharjoitukseen, johon osallistui edustus kaikista Maavoimien aselajeista yhteistoimintaa harjoittelemaan. Oman taisteluosastoni pääkouluttaja avasi kurssin sanoilla ”ennen painopiste on ollut liiaksi suunnittelussa, kun taas nykypäivänä sen pitää olla enemmän toimeenpanossa”.

Harjoituksessa näkyi, kuinka tärkeää on, että esikunta on harjoitellut yhteistoimintaa ja henkilöt tuntevat toisensa, jotta kaikki puhuvat samalla kielellä asioista sekä tietävät, mikä on kenenkin rooli isossa kokonaisuudessa.

Kurssikaverini osasi kiteyttää tämän sanoiksi loistavasti koko meidän esikunnan väelle: ”Ei jääkärien tarvitse ymmärtää kaikesta kaikkea vaan jalkaväkimiesten pitää vain antaa mahdollisuus tukeville aselajeille kertoa ne rajoitukset ja mahdollisuudet, mitä seuraa teidän suunnitelmista. Meidän tehtävänä on puhua asioista selvästi teille ilman ihmeellistä terminologiaa”.

Kaikissa harjoituksen esikunnissa havaintona oli, että aselajiupseerien on erittäin aktiivisesti tuotava yleisjohtajan tietoisuuteen omaan toimialaansa liittyvät, operaation toteuttamiseen vaikuttavat mahdollisuudet ja rajoitteet.

Yhdessä reserviläisten kanssa

Toisin kuin pioneeripataljoonan opintojaksolla, pioneerirykmentin opintojakson päättäneessä sotaharjoituksessa opiskelijat toimivat yhden esikunnan avaintehtävissä. Harjoitus toteutettiin kertausharjoituksen yhteydessä ja opiskelijoiden lisäksi rykmentin esikunnassa eri tehtävissä harjaantuivat myös pioneerikoulun henkilökunta ja reserviläiset. Harjoitus tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella ihmisten johtamista esikuntaympäristössä.

Suunnitteluviikolla suurimmaksi haasteeksi muodostui sama piirre kuin aikaisemmalla opintojaksolla, jossa oli päästävä jääkärien taistelusuunnitelmien sisälle ja selvitettävä mitä ”tuotteita” nämä voisivat haluta vastuualueelleen pioneerijoukoilta. Itse harjoituksessa korostui monen eri johtamistasan tuomat haasteet sekä kuinka oleellisessa roolissa reserviläisten kertausharjoitukset ovat kokonaisuuden kannalta.

Kuvassa SM10-kurssilainen, eli sotatieteiden maisteriksi opiskelevayliluutnantti (oikealla) yhdessä reserviläisten kanssa harjoituksessa Pioneerikoulussa marraskuussa 2021.

Vietimme käytännössä noin neljä kuukautta lähiopinnoissa Pioneerikoululla vuoden 2021 lopulla ja tämä aika on ollut täynnä kaikenlaista yllättävää. Moni joutui poistumaan opetuksesta yllättävien tapahtumien johdosta, koronasäädökset ovat vaikeuttaneet urheilua Leirikentän eli Lappeenrannan varuskunta-alueen sisällä. Pääsimme näkemään ex temporena panssarivaunuilla tehtävän kenttäkokeen, olemme saaneet nauttia ilmiömäisestä huollosta kiitos ansioituneen sotilaskotimaisterimme sekä olemme harrastaneet kaikenlaista yhdessä keilauksesta bingoon.

Opiskelun ulkopuolisista onnistumisista mainittakoon opintosuunnan vanhimman heittämä hole-in-one frisbeegolfissa.

Eniten olen oppinut muilta kurssilaisilta pioneerivaiheen aikana ja toivon, että tulevilla kursseilla maistereita käytetään tietynlaisina aselajin uusimpien suuntauksien tuojana Lappeenrantaan, jossa muodostetaan näkemys parhaimmasta kokonaisuudesta.

Yhtenä selkeänä kehittämiskohteena opetuksessa näen päätöksenteon sekä toimeenpanon nopeuttamisen. Keskiössä on muiden aselajien kanssa tehtävä yhteistoiminta. 

Ajoittain kiihtyneistä oppituntien aikaisista keskusteluista huolimatta jokainen maisteri on oppinut paljon uutta Lappeenrannassa olon aikana ja tämä on taatusti lisännyt oppilaiden ammattitaitoa.

Samalla kuitenkin toivon seuraavalle pioneerikurssille enemmän toimeenpanoon panostavaa opetusta eikä niin vahvaa erilaisten esikuntien työskentelyprosessiin keskittyvää tarkastelua. Lainaten entistä pataljoonan komentajaani: ”Mitä tallista lähtee tänään ulos, jos käsky käy?

Kirjoittanut: yliluutnantti Kristian Vuorio, SM10-kurssi.

Ammattisotilaaksi pääsee varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen hakeutumalla Maanpuolustuskorkeakouluun. Ensin opiskellaan sotatieteiden kandidaatiksi (Kadettikoulu), jonka jälkeen ollaan töissä Puolustusvoimissa muutama vuosi. Sitten jatketaan opintoja ja valmistutaan sotatieteiden maistereiksi. Osa kadettivaiheen ja maisterivaiheen opinnoista suoritetaan Maasotakoulussa.