Sotilasmestari, huippu-urheilija ja pidetty työtoveri Esa Murtoaro siirtyi reserviin

Maasotakoulussa ja Jalkaväkikoulussa kymmenen vuotta palvellut sotilasmestari Esa Murtoaro siirtyi reserviin toukokuun alussa 2021, ja sai samalla Puolustusvoimien kultaisen ansiomitalin.

Milloin ja missä kävit armeijan?

- 1986 -1987 Hämeen Ratsujääkäripataljoonassa (HämRjP) Lahdessa, urheilukoulussa. Lajina paini.

Miten päädyit sotilasuralle ja ammattisotilaaksi?

- Hyvät muistot ja kokemukset varusmiespalvelusta, joten hakeuduin töihin. Tiesin, että Puolustusvoimat tukee myös huippu-urheilua, joten myös se vaikutti ammatinvalintaan. Oli jo yhdet olympialaiset takana ja toiset tulossa. Töiden ja harjoittelun yhdistäminen onnistui erittäin hyvin.

Olet ollut painissa huippu-urheilija. Kertoisitko urheilu-urastasi?

- 1986-1987 varusmiespalveluksessa voitin nuorten EM-hopeaa (painissa), ja miesten MM:n 7. sija, eli oli huikea armeijavuosi myös urheilullisesti.

- Vuonna 1988 edustin Soulin olympialaisissa Suomea. Sijoitus oli 13. Toin Suomelle myös olympiapaikan vuoden 1992 Barcelonan kisoihin, tosin toinen mies valittiin kisoihin. Se vähän harmitti, kun oli jo kymmenen vuotta treeniä maajoukkueessa, ehkä parhaassa kunnossa ja kypsä muutenkin menestymään.

- Vuonna 1990 kun tulin töihin, jatkui painiurani vielä viitisen vuotta, kunnes paikat sanoi itsensä irti kovasta harjoittelusta. 1991 voitin sotilaiden maailmanmestaruuden Istanbulissa ja 1993 tuli MM-hopea Teheranissa.

- 1995- 2005 otin vetovastuuta sotilaiden valmennuksesta painin saralla ja toimin päävalmentajana leireillä ja sotilaiden kisoissa. Samalla valmensin seuratasolla Ylä-Tikkurilan Kipinässä, joka oli oma seurani koko urani ajan. Muutamia henkilökohtaisia valmennettavia on tullut myös matkan varrella.

- Harrastan edelleen liikuntaa monipuolisesti kesällä ja talvella, sisällä ja ulkona. Mutta ei niin vakavasti, vaikka pikku kilpailu aina piristääkin.

- Paljon on voittoja ja tappioita tullut matkan varrella, mutta päällimmäisenä hienoja muistoja ja kokemuksia. Kun puhutaan yleisesti hyvinvoinnista, on fyysinen kunto suuri osa myös sitä. Kannustan ehdottomasti kaikkia pitämään itsensä kunnossa.

Murtoaro toimi Puolustusvoimien painin päävalmentajana vuosina 1995 - 2004. Painista hänelle on kertynyt otteluita noin 2500.

Missä paikoissa ja missä tehtävissä olet palvellut ammattisotilaana?

- Karkeasti jaoteltuna: 10 vuotta Santahaminassa (KaartJR), vuosina 1990 - 2000, 10 vuotta Kuopiossa (KuoAseV ja KarLsto) vuosina 2000 - 2010 ja viimeinen kymppi Maasotakoulussa Lappeenrannassa 2010 - 2021. Eli paikkakuntia tuli kolme ja tehtäviä kahdeksan. Lisäksi pyörähdin kriisinhallintatehtävissä vuonna 2016 Libanonissa. Palvelus antoi hyvän näkemyksen, mitä tehtävä on kansainvälisessä mittapuussa sotatoimialueella. Kannustan kaikille kriha-reissuja ihan kokemuksen, näkemyksen ja kielitaidon harjoittamisen takia.

Missä tehtävässä olet nyt ollut ennen reserviin siirtymistä? Millainen on ollut tavallinen työpäiväsi?

- Viimeinen tehtäväni oli Jalkaväkikoulun toimistoaliupseeri, eli käytännössä kurssivääpelin tehtävät. Jokainen päivä oli aika erilainen ja koin tärkeäksi kuunnella työkavereita ja tukea heitä kaikessa mahdollisuuksien mukaan.

- Eli aamut haisteltiin tunnelmia ja siitä päivät lähti rullaamaan. Paljon toimistotöitä ja tietysti sotaharjoituksia oli sopivasti. Työnkuva oli niin moninainen, että tehtäviä tuli vähän joka puolelta, joten vertaisin viimeistä tehtävää hyvin pitkälti talonmiehen duuniksi.

Mikä on ollut parasta ammattisotilaan uralla? Mitä jäät kaipaamaan?

- Mahdollisuus vaihtaa tehtäviä ja paikkakuntia on iso etu tällä alalla. Onnekkaasti olen saanut aina hyvät työkaverit ympärille.  Joitakin ihmisiä ehkä vähän jää kaipaamaan, mutta itse työtä ei enää.

Mikä on ollut huonointa?

- Ihan mitään huonoa asiaa tai ajankohtaa en muista. Ehkä viimeisien vuosien jatkuvat muutokset, uudistukset ja byrokratia toivat vähän stressiä ajoittain. Tosin yhteiskuntakin muuttuu kovaa vauhtia ja Puolustusvoimat tietysti mukana.
- Suosittelen ammattisotilaan uraa, jos on sykettä alaa kohtaan. Varma duuni.

Suositteletko Maasotakoulua ja Jalkaväkikoulua työpaikaksi?

- Kyllä, mutta en ihan ensimmäisenä aliupseerin työpaikkana esimerkiksi kouluttajana. Kilometrejä ja kokemusta on hyvä olla takana, kun lähtee touhuamaan kadettien ja aliupseerien kanssa.

- Työskentely Maasotakoululla toi valtavasti näkemystä eri aselajeista. Myös koulutuksen uudistukset ja sisällöt aliupseerien ja upseerien koulutuksesta tuli nähtyä. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta, jos ei olisi päässyt Maasotakoululle töihin.

Mitä aiot tehdä reservissä? Millä mielin siirryt reserviin?

- Kaikki tarvittava on tehty ja nähty, joten hyvillä mielin poistun takavasemmalle ja annan nuoremmille tilaa.
- Pääpaino on nyt perheeni "vääpelin" tehtävät. Lapset pitäisi vielä laittaa kunnialla maailmalle ja sitten vaimon kanssa katsotaan, mitä tehdään ja missä asutaan. Lappeenrantaan ei välttämättä jäädä. Liikunnan ja retkeilyn myötä voisi tehdä jotain töitä. Yhdistyisi samalla harrastukset.

Voisitko sinä alkaa mentoriksi?

Jalkaväkikoulussa on aloitettu aliupseerien mentoritoiminta, jossa kokeneet, reserviin siirtyneet upseerit ja aliupseerit toimivat nuorten ammattialiupseerien mentoreina eli tukijoina. 

- Harkitsen asiaa ja olisihan se kunniatehtävä. Nyt kuitenkin huilaan hetken.

Mikä on ollut ohjenuorasi aliupseerin työssä?

- Vaihtakaa tehtäviä, jos mahdollista, niin aika kuluu kuin siivellä ja ammattitaito sekä näkemys kasvavat valtavasti. 

- Ulkomaille kriha- eli kriisinhallintatehtäviin kannattaa myös ehdottomasti hakeutua. Kansainvälisyys on päivän trendi. Myös vanhempien sotilaiden ja ihmisten kunnioittaminen sekä kuunteleminen. Sitä hiljaista tietoa ja kokemusta valuu juuri näiden vanhempien kautta.  Näillä ohjenuorilla sain ainakin itse kokea hienon työuran.

Pyyteetön työ PV:n hyväksi toi kultaisen ansiomitalin pidetylle työtoverille

- Murtoaro on palveluspaikasta riippumatta ollut erittäin pidetty työtoveri. Murtoarolla on kyky asettua vastapelurin saappaisiin, mikä auttaa häntä ongelmien ja ristiriitojen ratkaisemisessa, kertoo Jalkaväkikoulun johtaja, everstiluutnantti Tapio Huhtamella.

- Murtoaro on ollut korvaamaton apu Jalkaväkikoulun toiminnalle. Murtoaro on tehnyt jatkuvasti pyyteetöntä työtä kuuntelemalla Jalkaväkikoulun henkilöstön huolia ja toiveita sekä pyrkinyt haalimaan opetuksen tarpeisiin mahdollisimman hyvät resurssit. Murtoaro on myös säännöllisesti tukenut Jalkaväkikoulun harjoitustoimintaa omalla panoksellaan.

"Ihminen, työkaveri, joka on aina ottanut muut vertaisina huomioon."

- Murtoaro on yksi Jalkaväkikoulun työhyvinvoinnin kehittämisen kulmakivistä. Murtoaro on aina valmis tukemaan Jalkaväkikoulun henkilöstöä liikunnan alalla, oli kyseessä sitten kuntosuoritusten vastaanottaminen tai arkiliikunta. Murtoaron omat fyysiset ominaisuudet ja saavutetut meriitit liikunnan saralla kannustavat nuorempaa polvea liikkumaan ja tavoittelemaan yhtä rautaista kuntoa, kuin mitä Murtoarolla on.

Tapio Huhtamella kertoo, että Murtoarolla on huippu-urheilijan asenne ja sotilaan ammattitaito, mutta myös muita hyviä ominaisuuksia.
- Ennen kaikkea inhimillisyys. Ihminen, työkaveri, joka on aina ottanut muut vertaisina huomioon, Huhtamella sanoo.

Esa Murtoaro on aiemmin palkittu Puolustusvoimien Suurmestarimitalilla vuonna 1987, sekä Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkillä vuonna 2015. Nyt hän sai Puolustusvoimien kultaisen ansiomitalin.

•    Puolustusvoimien ansiomitali voidaan myöntää tunnustuksen osoituksena yksityiselle henkilölle tai yhteisölle ansiokkaasta Puolustusvoimien hyväksi tehdystä työstä.
•    Ansiomitali voidaan myöntää pronssisena, hopeisena tai kultaisena.
•    Ansiomitalin taso määräytyy uran pituudesta ja sen vaikutuksen laajuudesta Puolustusvoimiin. Joukko-osastotasolla vaikuttaneen mitalin taso on yleensä pronssinen. Puolustushaaran, koko aselajin tai toimialan tasolla vaikuttaneen mitalin taso on yleensä hopeinen. Valtakunnallisella tasolla ansioituneen mitalin taso on yleensä kultainen.

Jalkaväkikoulu ja koko Maasotakoulu toivottaa Esa Murtoarolle hyviä eläkepäiviä!