Tavoitteena osaava taistelunjohtaja

Reserviupseerikurssin 261 yhteistoimintaharjoitukset tarjosivat upseerioppilaille alustan syventää osaamistaan paitsi aselajien yhteistoiminnassa ja johtamisessa, myös johtajuudessa. Reflektoinnin avulla toimiva johtaja saa palautetta toiminnastaan vertaisiltaan. Pioneeri- ja jääkärilinjojen upseerioppilaiden mielestä hyvässä johtajassa on auktoriteettia, sosiaalisuutta ja päättäväisyyttä. Aina johtaminen ei ole helppoa.

Mäntymetsien siimeksestä kuuluu puheensorinaa. Liikkeenedistämisosasto on valmistautumassa seuraavaan tehtäväänsä. 

– Olemme nyt hyökänneet aamusta, ja tuolla alussa raivasimme jo yhden miinoitteen. Nyt on vastassa toinen raivattava, kertovat upseerioppilaat Mäki ja Paasonen.

Paasosen ja Mäen mukaan näissä pioneeritehtävissä kaikista mukavinta on räjäyttely. 

– Mitä isompi pommi, sitä kovempi juttu. 

Tällä kurssilla olisi tarkoitus tehdä tiehävite, johon käytetään 100 kiloa TNT:tä. 

– Siinä joudummekin jo pohtimaan enemmän suojaetäisyyksiä ja esimerkiksi rakennuksien suojaamista, kuin pienempien pommien kanssa. Räjäyteraivaajan vihkosta löytyy laskukaavat erilaisille materiaaleille, kuten puulle, betonille ja luonnonkivelle. 

Puhutaanpas sitten siitä tärkeimmästä, minkä takia kurssilla ollaan – johtamisesta. Mikä siinä on ”se juttu”?

– Kun joukkue onnistuu, siitä tulee hyvä mieli. On palkitseva tunne, kun joukkue toimii ja kaikki menee putkeen. Hirmu hyvä mieli tulee myös siitä, kun raivataan ja saadaan edistettyä toisten liikettä, että ollaan saatu olla hyödyksi. Kun johtajana näkee, että porukka on motivoitunut, ja päästään haluttuun tavoitteeseen, se on se paras asia, Paasonen ja Mäki summaavat.

Harjoituksissa toimivat johtajat vaihtuvat parin päivän välein. Yhteistoimintaharjoituksessa kaikki toimivat vuorollaan ”rivimiehinä”.  Kun johdettavana ja johtajana ovat vertaiset, on johtaminen heidän mielestään vaikeampaa. 

– Kun ollaan kurssikavereita ja näin läheisiä, niin ehkä siinä käskyttämisessä huomaa, kuinka auktoriteettia ei ole vielä paljon. Sitä auktoriteettia vertaisjohtamisessa tosin saa sitten sillä, hoitaa omat johtajahommat hyvin. 

Upseerioppilaalta ja tulevalta reserviupseerilta vaaditaan Mäen ja Paasosen mielestä erityisesti sosiaalisuutta ja ihmisten kanssa toimeen tulemista. Ja sitä tietynlaista auktoriteettia.

Pian tulikin lähtö käskynantoon. Sen joukkueelle antoi nyt pioneerijoukkueen johtajana toimiva upseerioppilas Pekkarinen. Hänellä on johdettavanaan kaksi ryhmää, joiden tehtävänä on raivata edessä olevia miinoitteita. 

– Joukkueenjohtajana annan ryhmänjohtajalle tehtävät ja halutun tavoitteen. Esimerkiksi tässä haluttiin raivata tieura vapaaksi. Ryhmänjohtajat sitten johtavat omia alaisiaan tehtävän toteuttamisessa. 

Pekkarinen myöntää, että johtaminen voi olla välillä hankalaa. Tilanteiden johtamiseen vaikuttaa esimerkiksi olemassa oleva tilannetiedon määrä. Tehtävässä on paljon vastuuta.

– Vastuu on välillä aika stressaavaa, pitää pystyä johtamaan sitä koko porukkaa. Mutta esimerkiksi tässä olen porrastanut niin, että itse olen mennyt yhden ryhmän mukana ja varajohtaja toisen. Koko joukkueenjohtamista on oikeastaan vasta nyt tässä vaiheessa, kun saavuimme miinoitteelle, joka hoidetaan koko joukkueen voimin. 

Pekkarisen vieressä tehtäväänsä hoitaa taistelulähetti, jonka tehtävänä on pitää yhteyksiä komppanian päällikköön ja olla joukkueenjohtajan apukätenä tarvittaessa. Taistelulähetin mukaan Pekkarinen on hyvä johtaja esimerkiksi itseluottamuksen ja reippaan tekemisen meiningin ansiosta.

– Nyt on ollut päättäväistä toimintaa. Olemme voineet luottaa johtajaan, sillä hän on myös näkynyt ja kuulunut. 

Pekkarisen itsensä mielestä paras ominaisuus johtajassa on se, että pystyy pitämään pään kylmänä suuressakin epävarmuudessa. 

– Itse rivimiehenä arvostaisin johtajan esimerkillisyyttä ja sitä, että hommat toimii. Joukkueen kesken teemme reflektointia myös tästä näkökulmasta, eli annamme palautetta johtamisesta juuri sieltä rivimiehen näkökulmasta. 

Upseerioppilas Puurula toimii harjoitustilanteessa ryhmänjohtajana, joukkueenjohtajan alaisuudessa. Puurula kertoo, että tässä pioneeritoiminnassa ryhmänjohtajan tehtäviin kuuluu esimerkiksi suunnitella miinoitteet sekä valvoa tehtävää. 

– Kivointa on, että pääsee näkemään tehtävien eri vaiheita ja pääsee osallisiksi eri asioihin. Haasteellista on ehkä se, että pystyy luottamaan omaan mielipiteeseensä. 

Hieman kauempana pioneereista toimivat jääkärit ja komppaniaa johtava komento-osa. Upseerioppilaat ovat valmistelemassa tulivalmistelua hyökkäystä varten: he saivat juuri määriteltyä maalien koordinaatit, joihin ammutaan hyökkäyksen alkaessa. Tehtävää suorittamassa olivat tulenjohtopartion tulenjohtaja Maunuksela, komppanianpäällikön viestimies Raitanen ja taistelulähetti Boman.

– Seuraavaksi kirjoitamme tulikomennot tuliyksiköihin. Tuosta meitä lähempänä olevasta tuliyksiköistä löytyy 81 millinen kranaatinheitin ja 120 millinen kranaatinheitinkomppania ja kauempana on 122 millinen kevytpatteristo. 

Maunuksela pohtii lopuksi, kuinka reserviupseerikurssi ja sen harjoitusten aikainen yhteistoiminta eri aselajien kanssa on korostunut kurssin aikana paljon. 

– AUK:ssa oltiin hyvin paljon sillä omalla linjalla ja käytiin niitä juttuja läpi, mutta täällä kaikki yhdistetään ja harjoitellaan toimintaa maastossa.

Ja näinhän se on: Reserviupseerin pääkoulutuspaikka on digitaalisuuden ja verkkokoulutuksen lisääntymisestä huolimatta edelleen maasto-olosuhteet ja vaativat harjoitukset. Upseerioppilas on 14 viikon kurssista maastossa noin puolet, joista varsinaisia sotaharjoituksia on edelleen puolet. Kurssin tavoitteena on ennen kaikkea sodanaikaisen taistelunjohtajan osaaminen, – tulevan reserviupseerin on kyettävä johtamaan joukkoaan nimenomaan taistelukentällä.