Tykistöjärjestelmämme toimii ja kehittyy

”Meillä on ylivoimaisesti Euroopan suurin tykistö.” Näin lausui Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko helmikuussa 2020. Hän puhui asemääristä ja vertasi niitä esimerkkinä muihin Pohjoismaihin. Tykkien ja heitinten määrä onkin merkittävä, mutta niiden lisäksi meillä on eri osajärjestelmät kunnossa sekä toimivat periaatteet tykistön käyttöön. Lue tästä Tykistökoulun johtajan, everstiluutnantti Antti Pirisen katsaus tykistöjärjestelmäämme.

Tykistöjärjestelmään kuuluvat asejärjestelmien näkökulmasta kenttätykistö, raketinheittimistö ja kranaatinheittimistö. Jälkimmäinen on kehittämisen osalta jalkaväen aselajiin kuuluvaa, mutta kuuluu tulenkäytöllisesti tykistöjärjestelmään. Kenttätykistön eri asetyypit ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Meiltä ovat poistuneet 105 mm:n ja 130 mm:n kenttätykit ja 152 mm:n haupitsit. Uutta kalustoa puolestaan ovat 155 mm:n K9 Moukari -panssarihaupitsit. Määrällisesti suurin osa tykeistä on 122 mm:n vedettäviä haupitseja ja 155 mm:n kanuunoita.

Raketinheittimistössä käytössä ovat 122 mm:n Tatran alustalla oleva kevyt raketinheitin sekä Bradleyn tela-alustalla oleva raskas raketinheitin. Kranaatinheittimistöllä on käytössään kevyt ja raskas kranaatinheitin, 81 mm ja 120 mm. Lisäksi käytössä on pyöräalustainen AMOS -kranaatinheitin.

Eri asetyyppien käyttötapa vaihtelee melkoisesti ja osin se riippuu myös käytettävästä ampumatarviketyypistä. Kranaatinheittimistö soveltuu suhteellisen lyhyen kantaman puitteissa parhaiten taistelevien joukkojen välittömään tukemiseen. Tätä käyttötapaa tukee niiden nopea käytettävyys ja kevyen heittimen osalta jopa se, että sitä voidaan kantaa mukana, kun joukkue vaikkapa hyökkää. AMOS pystyy liikkuvuutensa ansioista tukemaan laajalti eri joukkoja pataljoonan vastuualueella. Joukkojen välittömään tukemiseen eli taktiseen tulenkäyttöön on tarkoitettu myös 122 mm:n haupitsit. Raskaita tykkejä voidaan taas osin käyttää jo operatiiviseen tulenkäyttöön. Sillä tarkoitetaan vihollisen taistelusta irti olevien osien tuhoamista tykistön tulella. 155 mm:n tykistöä voidaan käyttää myös panssarintorjuntatehtäviin ammuttaessa BONUS-ammuksia. Näiden ampumatarvikkeiden myötä tehokas panssarintorjuntaetäisyys on kasvanut 30 kilometriin. Operatiiviseen tulenkäyttöön soveltuu hyvin myös kevyt raketinheittimistö. Sillä voidaan vaikuttaa tehokkaasti aluemaaliin aina 20 kilometrin etäisyydelle.

Oma lukunsa käytön kannalta on raskas raketinheitin. Sitä voidaan käyttää sopivien kohtien, kuten tiealueiden miinoittamiseen yhdessä muun tulenkäytön kanssa yli 30 kilometrin etäisyydelle tuliyksiköstä. Uusimmat ampumatarvikkeet mahdollistavat piste- tai aluemaalin tuhoamisen jopa yli 80 kilometrin päässä. Näiden ampumatarvikkeiden käyttö vaatiikin melkoisesti koko tykistöjärjestelmältä. Kohteen tuhoaminen tulee olla suunniteltua ja sen tulee palvella taistelun päämääriä. Maalin paikantaminen metrin tarkasti vaatii erikoisvälineistöä, eikä viestitys suoralla yhteydellä ole todennäköisin vaihtoehto. Mietittäväksi tulee myös tarvittava rakettimäärä kyseisen kohteen tuhoamiseen ja parhaan mahdollisen ajankohdan määrittäminen tuhoamiselle. Raskaan raketinheittimen tulenkäyttö ei olekaan perinteistä operatiivista tulenkäyttöä, vaan puhutaan maavoimien vaikuttamisesta.

Tykistön asejärjestelmät soveltuvat siis nykyään hyvin erityyppisiin tehtäviin. Näiden tehtävien toteuttaminen vaatii tykistöjärjestelmältä monipuolista ja nykyaikaista suorituskykyä.

Tykistöjärjestelmän toiminnallisuudet

Asekaluston lisäksi tykistöjärjestelmä jaetaan toiminnallisiin kokonaisuuksiin, joita ovat johtaminen, tuliasematoiminta, huolto, ammunnanhallinta- ja johtamisjärjestelmä, tulenjohtaminen ja sääpalvelu. Toimintaa tukevat myös tiedustelu, valvonta ja maalittamisen tuki.

Tulenkäyttö lähtee tyypillisesti jalkaväkijohtajan, kuten joukkueenjohtajan, vaatimuksesta lamauttaa hyökkäävä tai puolustava vihollinen. Tämän tehtävän toteuttaa tulenjohtaja yhdessä partionsa kanssa paikantamalla maalin ja viestittämällä sen tuliyksikköön. Perinteisten paikannusmenetelmien lisäksi on käyttöön tullut "Maalinpaikannuslaite 15", jossa on yhdistettynä päivä- ja lämpökamera, GPS, elektroninen kompassi sekä laseretäisyysmittari. Samalla laitteella saadaan siis nappia painamalla maalin koordinaatit, jotka voidaan lähettää langattomasti toiselle päätelaitteelle. Tulenjohto on nykyään mahdollista myös lennokilla ja tulevaisuudessa Suomessa myös vastatykistötutkalla. Toisaalta kaikki tykistön tulenkäyttö ei tarvitse olla tähystettyä. Esimerkiksi raskaan raketinheittimistön kauaskantoista tulta voidaan käyttää tiedustelutiedon pohjalta ennalta määritettyyn paikallaan olevaan maaliin. Vaikutukset maalissa voidaan todeta jälkikäteen eri menetelmällä kuin millä maali on paikannettu.

Johtamisjärjestelmä mahdollistaa tulikomennon viestityksen tuliyksikköön sekä tuliyksiköiden sisäisen johtamisen. Näiden lisäksi sen avulla välitetään tilannekuvaa, käskyjä ja suunnitelmia. Nykyaikainen johtamisjärjestelmä on digitaalinen ja salattu. M18-johtamisjärjestelmässä keskeistä on liittyä omalla päätelaitteella joko radion tai kaapelin avulla verkkoon, ja sen jälkeen yhteydet ovat auki periaatteessa minne vain. Päätelaitteet voivat olla maastokäyttöön tehtyjä kannettavia tietokoneita tai pienempiä niin sanottuja kämmentietokoneita. Niillä voi tulenjohtaja muodostaa tulikomennon ja yhtäläisesti tykinjohtaja lukea käsketyt ampuma-arvot. Vaikka kaikki tieto voidaan välittää sanomina, myös puheyhteyksiä käytetään edelleen. Usein asiat on nopeampi kertoa puheella.

Ennen kuin tulikomento voidaan toteuttaa, on tuliyksikön tuliasematoiminnalla mahdollistettu ampumavalmius. Tuliasematoiminta jakaantuu edelleen tyypillisesti tiedusteluun, valmisteluun, asemaanajoon sekä mahdollisiin ryhmitysmuutoksiin tuliasema-alueen sisällä. Valmisteluihin käytettävä aika riippuu kalustosta, maastosta ja tietenkin lumitilanteesta. Tuliasematoiminnan keskeinen osa on mittaukset, jolla selvitetään aseiden paikka ja saadaan niille tarkka suuntatieto. Mittaustoiminta perustuu paikantamislaitteisiin, suuntakehämittauksen ollessa varamenetelmä. Uusimmalla liikkuvalla kalustolla K9:llä ja AMOS:lla tiedustelu ja valmistelu ei ole välttämätöntä, vaan ne voivat oman paikan- ja suunnanmittauskyvyn ansiosta ampua vaikka tieltä tulikomennon saatuaan. Tulitehtävän jälkeen ne ovat valmiit jatkamaan ajoa jo ennen kuin iskemät ovat maalissa.

Ilman huoltoa emme toimi

Tykistöjärjestelmä ei voisi toimia ilman huoltoa. Teknistyvät järjestelmät ovat lisänneet kunnossapidon tarvetta, ja esimerkiksi elektroniikkahuoltoa on kyettävä tekemään kenttäolosuhteissa. Tykistön tärkein huollon laji on ampumatarviketäydennykset. Kun muut täydennykset toteutetaan esimerkiksi prikaatissa sen huoltojoukkojen toimesta, on tuliyksiköillä edelleen kyky täydentää omat ampumatarvikkeet kaukaakin. Näin taataan tuliannosten siirtyminen ampuviin joukkoihin ja edelleen maaleihin.

Tykistöjärjestelmä 2020 pohjautuu edelleen massamaiseen tulenkäyttöön sirpalekranaateilla tulenjohtajan johtamana. Sen rinnalle ja sitä täydentämään on tullut tarkkaa, tehokasta ja erittäin ulottuvaa ampumatarviketta yhdistettynä teknisiin maalinpaikannusjärjestelmiin. Toisaalta osa tuliyksiköistä kykenee nopeaan liikkeeseen ja saa suojaa panssaroinnista. Nykyaikaiset johtamisjärjestelmät tarjoavat ennen kaikkea joustavuutta tykistön käyttöön.

Antti Pirinen
Everstiluutnantti, Tykistökoulun johtaja

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan aiemmin Tykkimiehet ry:n lehdessä Tulikomentoja 2/2020, joka ilmestyi heinäkuussa 2020.