Vahva oman alueen tunteminen on paikallisjoukkojen reserviläisen valtti

Paikallisjoukoissa toimii sekä paikallispataljoonaan sijoitettuja reserviläisiä että pataljoonan alaisuudessa toimivan maakuntakomppanian vapaaehtoisia, sitoutuneita reserviläisiä. Molempia yhdistää vahva paikallistuntemus ja sitoutuminen tehtävään.

Paikallispataljoonaan sijoituksen edellytyksenä on oikeanlainen osaaminen siviilityön ja -osaamisen perusteella sekä asuinpaikka, aluetuntemus ja verkostoituminen alueen eri toimijoihin. 

- Varsinkin perustamiseen liittyen paikallistuntemus, verkostoituminen ja henkilön ammattitausta ovat eduksi tai jopa vaatimuksia kyseisiin tehtäviin sijoittamisessa, kertoo Savo-Karjala 22 -harjoituksessa paikallispataljoonan pääkouluttajana toimiva everstiluutnantti Vesa Värjyvirta.

- Tarvitaan paljon yksittäisiä siviilipuolen asiantuntijoita, joiden osaamista koulitaan harjoituksissa sotilaalliseen viitekehykseen. Kontaktit ympäröivään viranomaiskenttään ja siviilipuolen yhteisöihin ovat myös tärkeässä asemassa. Tämä korostuu mm. yhteysupseeriryhmän toiminnassa. Esikunnan kaikilla henkilöillä pitää olla kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa haastavissa tilanteissa ja vaikeissa olosuhteissa, lisää harjoituksessa maakuntakomppanian kouluttajana toimiva kapteeni Jarmo Kolu.

Kuinka paikallisjoukkoihin sitten pääsee mukaan?

Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta ja vahvuutta täydennetään tarvittaessa muilla reserviläisillä. Varusmiespalveluksen suorittanut henkilö sijoitetaan palveluksen loppuvaiheessa sodan ajan tehtäväänsä, josta hänen ura reserviläisenä alkaa. Kuinka sitten voi päätyä paikallispataljoonaan tai maakuntakomppaniaan?

- Osa henkilöistä jatkosijoitetaan suoraan sellaisista joukoista, joiden sodan ajan sijoitus purkautuu. Pääosin kaikki paikallispataljoonan joukot ovat jatkosijoitteisia, vain tietyt erikoistoimintaan liittyvät joukot tai paikallisiin joukkoihin sijoitettavat pataljoonat sijoitetaan suoraan joukkotuotannosta eli varusmiehistä palvelusajan päättymisen jälkeen, toteaa Värjyvirta.

Maakuntakomppanioihin puolestaan rekrytoidaan kutsumalla erillisiin rekrytointitilaisuuksiin. Samalla pyritään pitämään maakuntakomppanian keski-ikä riittävä nuorena, jotta joukko on toimintakykyinen ja saanut varusmieskoulutuksen esim. 5-15 vuoden sisällä. Johtajien keski-ikä on hieman miehistöä vanhempi. 

- Maakuntakomppaniaa ja siihen liittymisen mahdollisuutta mainostetaan myös muiden joukkojen kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisissa harjoituksissa. Aluetoimisto voi myös sijoittaa sopiviksi katsomiaan henkilöitä reservissä olevista henkilöistä ilman rekrytointia. Maakuntajoukkoihin sitoutuneille voidaan jakaa suojavarustus kotisäilytykseen, kertoo Kolu.

Reserviläisen reitti paikallisjoukkoihin voi toteutua eri uria pitkin, keskeistä kuitenkin on aktiivinen osallistuminen kertausharjoituksiin ja vapaaehtoisiin harjoituksiin. MPK:n (Maanpuolustuskoulutus ry) vapaaehtoisella koulutuksella onkin erittäin tärkeä rooli paikallisjoukkojen koulutuksessa.

- MPK:n toiminnassa voi varsin matalalla kynnyksellä kouluttautua yksilön taidoissa maanpuolustuksen tehtäviin. MPK:n kouluttajaringissä on useita paikallisjoukkoihin sijoitettua reserviläisiä, joka sinänsä jo lisää joukkojen perustamiseen liittyvä koulutustaitoa ja mahdollistaa nopeamman suorituskyvyn kasvattamisen, kertoo Värjyvirta.

Maanpuolustustahto yhdistää maakuntakomppanian reserviläisiä

Maakuntakomppanioiden reserviläisillä on moninaiset taustat, mutta jotain yhteistäkin löytyy.

- Maakuntakomppanian osalta maanpuolustustahto ja oman maakunnan puolustaminen on yhdistävä tekijä. Perusidea maakuntajoukoissa onkin juuri oman alueen puolustaminen ja turvaaminen. Ehkä myös tietyn yhteisöllisyyden hakeminen ja samanhenkiseen porukkaan kuuluminen nähdään tärkeänä tekijänä, arvioi Kolu. 

Toisaalta - joistakin vanhemmista henkilöistä muodostuu joukkoon ”isähahmoja”, joihin tukeudutaan monissa asioissa. Moni maakuntakomppaniaan johtajatehtävään sijoitetuista toimii työelämässään esimiehenä ja tuo mukanaan työelämässä opittuja ihmissuhdetaitoja. Toisaalta nuoret hiljattain varusmieskoulutuksen saaneet tuovat mukanaan uusimman tietotaidon oppimastaan.

Pohjos-Karjalassa toimii poikkeuksellisesti kaksi maakuntakomppaniaa. 

- Maanpuolustustahto on Pohjois-Karjalassa korkealla tasolla. Jotta kaikille sitoutuneille pystyttiin suunnittelemaan mielekkäitä ja koulutusta vastaavia tehtäviä, päädyttiin perustamaan toinenkin maakuntayksikkö. Myös operatiivisista syistä kaksi maakuntakomppaniaa on katsottu tarpeelliseksi, selvittää Kolu.

Viime syksyisen puolustusselonteon päätös paikallispuolustuksen uudistamisesta on herättänyt reserviläisissä kiinnostusta ja pyyntöjä aiheesta kertomiseen on tullut.

- Olen lähes varma, että tämän vuoden aikana kiinnostus tulee kasvamaan jo pelkästään vallitsevan Ukrainan tilanteen takia. Suurin motivaattori paikallisjoukkojen reserviläiselle kumpuaa maanpuolustushenkisyydestä ja halusta toimia oman alueen maanpuolustuksen turvaamiseen konkreettisesti kuuluvien joukkojen tehtävissä, kertoo Värjyvirta.

Reservin vääpeli Hannu P Martikainen

Kotipaikka: Juuka

Urapolku: varusmiespalvelus Kontiorannassa Karjalan jääkäripataljoonassa, vuonna 1992 MPK:n kurssille, josta alkoi ura kurssilaisena ja kouluttajana. Reserviläisliiton aktiivi paikallis-, piiri- ja valtakunnan tasolla. 2006-2007 miehistöstä aliupseeriksi -kurssi. Maakuntakomppaniassa komentojoukkueen johtaja, josta paikallispataljoonan esikuntaan. Pohjois-Karjalan Prikaatin perinnekillan puheenjohtaja.

Työ: viides ammatti menossa, mm. yrittäjänä ja tehtävissä kuntasektorilla ja seurakunnalla

- Olen tyytyväinen tehtävääni ja 30 vuoden aikaisesta omasta ja Puolustusvoimien satsauksesta minuun. Työnantajat ovat suhtautuneet tosi positiivisesti reserviläistoimintaani.

- Maanpuolustustahdossa henki on harvinaisen yhtenäinen. Yhteisellä asialla ollaan!

- Pidän yllä osaamistani olemalla kiinnostunut. Tietoa on paljon saatavilla ja siitä on osattava suodattaa epäoleellinen ja valheellinen pois. Fyysinen kunto on tärkeä, siitä on pidettävä huolta.

- Paikallisturvallisuus on sitä, että meillä on paras kyky ja tietämys puolustaa rakkaita kotikontuja ja ihmisiä. Se lähtee arjen turvallisuudesta. Myös viranomaisten rooli on tärkeä.

- On tärkeää, että paikallispuolustus ja Puolustusvoimat näkyy. Viranomaisen näkeminen lisää turvallisuuden tunnetta. Pohjois-Karjalassa on pitkä raja. Rajaseudun ihmiset ovat parhaita rajavartioita, he ilmoittavat havainnoistaan ja haluavat kantaa oman kortensa kekoon. 

- Tahto ja motivaatio syntyy rakkaista ihmisistä ja kotikonnuista.

- Paikallisjoukkojen vahvistaminen on oikeansuuntainen ratkaisu. Reserviläisillä on hyvä osaaminen siviilityönsä kautta ja se palvelee maanpuolustusta. Ei suomalainen reserviläinen häviä minkään maan ammattisotilaalle, heillä ei ole sijoitettuja insinöörejä ja lääkäreitä, jotka tuovat oman panoksensa joukon osaamiseen.

reservin majuri Jarkko Riikonen

Kotipaikka: syntynyt Helsingissä, asunut ympäri Suomea, viimeiset 20 vuotta Joensuun seudulla

Urapolku: 1991-92 varusmiehenä Savon prikaatissa, RUK:ssa ja asekoululla Kokkolassa. Aikalailla heti mukaan reserviupseeriyhdistykseen ja omaehtoiseen toimintaan. Ensimmäisten joukossa mukana ja yhteensä 13 vuotta maakuntakomppaniassa, viimeiset vuodet komppanian päällikkönä ja viitisen vuotta paikallispataljoonan esikunnassa. Virallisia kertauksia jonkun matkaa päälle sadan.

Työ: Nuorisotyöntekijä

- Lukioikäisenä harkitsin sotilasuraa yhtenä vaihtoehtona, se ei ollut kaukainen ajatus. En kuitenkaan sotilasuralle päätynyt. Olin RUK:n verkkareissa kuntosalilla, kun vanhempi herra tuli koputtamaan olkapäätä, että haluatko liittyä yhdistykseen.

- Ylläpidän osaamista seuraamalla ajankohtaisia tapahtumia ja pitämällä itseäni kunnossa. Ehkä se on enemmän sellaista tiedollista kuin taidollista kehittämistä. Pidän yllä vanhoja taitoja. Sotahistoria on harrastus - jälleen kerran historia on toistamassa itseään. 

- Mitä paikallisturvallisuus merkitsee? Mitä se ei merkitse? Jos ei ole turvallista, niin mitä meillä silloin on. Kaikki muu pyörii turvallisuuden ympärillä. Arvostan, että Suomi ja Itä-Suomi on kuitenkin vielä lintukotoja mihin tahansa verrattuna. Suomi on erittäin turvallinen maa ja olen siitä ylpeä ja sotilasvalan velvoittamana pyrin sen turvallisuutta ylläpitämään.

- Pohjois-Karjalassa on vahva maanpuolustuskulttuuri. Itse olen useana vuotena ollut joulun sankarihaudalla seisomassa vartiossa. Kyllä se sankaripatsaalla käyvien ihmisten määrä joka kerta liikuttaa. Täälläpäin Suomea on terveellä, kauniilla tavalla isänmaallisuutta.

- Tahto ja motivaatio puolustaa alkaa olla kulttuurinomaista; tätä hengitetään, tämä ei ole harrastus vaan osa elämää. Osa mistä voi ja haluaa pitää huolta, haluaa olla ylpeä. Nuorten kanssa aika usein puhun mm. semmoisesta asiasta, mitä eroa on isänmaanrakkaudella ja muukalaisvihalla. Rakkaus kumpuaa kunnioituksesta, viha kumpuaa pelosta. Minulla ei ole syytä pelätä tai vihata ketään, vaan minulla on syytä ja halua rakastaa ja kunnioittaa. En ole täällä ketään vastaan, vaan monen puolesta.

Lisätietoa paikallisjoukoista: maavoimat.fi/web/intti/paikallisjoukot