Vaikuttava Nato-jäsenyys

Suomalaissotilaat osallistuivat kansainvälisen harjoituksen suunnittelutilaisuuteen Yhdysvalloissa lokakuussa 2023.

Miten Nato-jäsenyys vaikuttaa? Kysymys on käynyt tutuksi viimeisen kahden vuoden aikana. Vaikka lopullisen vastauksen antavatkin tulevat historiantutkijat, on jo vuodessa vastaus syventynyt melkoisesti. 

Kun Suomi teki toukokuussa 2022 poliittisen päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä, ei tuolloin vielä tiedetty läheskään kaikkea, vaikka Suomi olikin ollut Naton kumppani jo vuosia. Onneksemme Partnership for Peace (PfP) -kumppanuuden, Nato-johtoisten kriisinhallintaoperaatioiden ja vuoden 2014 Enhanced Opportunities Partner (EOP) -statuksen myötä myös joukot olivat tulleet tutustuneeksi Naton teknisiin, organisatorisiin, kielellisiin, koulutuksellisiin ja operatiivisiin toimintamalleihin. Olipa käytössämme myös tutkimustietoa ja laadittuja arvioita jäsenyyden vaikutuksesta.  

Tässä kirjoituksessa tuodaan esiin yksi konkreettinen esimerkki, miten Nato-jäsenyys vaikuttaa maavoimien joukko-osastossa palkatun henkilöstön arjessa. 

Joukko suomalaissotilaita jätti taakseen Kainuun ja Lapin ruska-ajan ja suuntasi virkamatkalle valtameren taa. Neljän lennon jälkeen aikaero Suomeen oli kasvanut seitsemään tuntiin ja lämpötilaero +15 asteeseen.  

Menomatkan aikaero ei vielä liioin tuntunut, sillä varsinainen jet lag odottaisi vasta paluumatkalla. 

Merijalkaväen sotilaallinen suunnitteluprosessi tuntui vieraasta kielestä huolimatta tutulta, kiitos Maanpuolustuskorkeakoulun prosessiopetuksen ja monikansallisten esikuntaharjoitusten. Suunnittelu käynnistyi kokonaisvaltaisella ongelman määrittelyllä, jonka jälkeen muodostetut ongelmanratkaisun vaihtoehdot valmisteltiin komentajan päätöksentekoa varten. Yhdysvaltalaiset olivat vieraanvaraisia isäntiä ja suunnittelun aikana myös norjalaiset liittolaiset tulivat tutuksi.  

- Vaikkei sinänsä suunnitteluprosessissa ollut mitään uutta, toi uuden näkökulman Naton sopimuksen 5. artiklan mukainen harjoituskehys, toteaa Matias, yksi suomalaissotilaista.  

Suunnittelupäivien päätteeksi toimintakykyä palauteltiin suunnitelmallisesti niin kuntoilemalla kuin myös kotijoukkoihin ja -varuskuntaan yhteyttä pitämällä. Sääolosuhteet olivat ennakkoarviota suotuisammat: vaikka osavaltioon oli julistettu jo syyskuussa hätätila 30 vuorokaudeksi hirmumyrskyjen varalta, vain kahtena päivänä satoi. 

Suunnittelu-upseerit valmistelemassa sotapeliä. (Kuva: Cpl. Eric Ramirez, II Marine Expeditionary Force)

Virkamatkan perusteella syntyi kolme johtopäätöstä, jotka kuulostavat kirjoitettuna latteilta ja osin itsestäänselvyyksiltä:  

1. Suomalainen upseerikoulutus on korkealaatuista ja joukko-osastojen avoin kulttuuri mahdollistaa työssä oppimisen. Ylempi korkeakoulututkinto ja täydennyskoulutus luovat riittävän pohjan kansainvälistymiselle.  
2. Nato-jäsenyys haastaa aiemmat toimintatavat terveellä tavalla. Kriittinen ajattelu ja kansainvälinen yhteistoiminta nostaa arvoonsa myös kansallisen puolustuksemme ominaispiirteet, joista kunnia kuuluu edeltävälle sotilassukupolville. 
3. Suomalaissotilaiden voimanlähde on yhteistyökyky, matala hierarkia suunnittelussa ja tilannetaju. Kersantista kenraaliin saakka yhteisenä taustana on varusmiespalvelus, minkä merkitystä ei voi väheksyä. Vaikka kukin keskittyy virassaan omaan ydintehtäväänsä, tapahtuu se koruttoman sotilaallisesti, ilman turhaa pokkurointia tai äkseerausta. Komentajakeskeisyyden sijaan, voidaan puhua ratkaisukeskeisyydestä. Ei ole väliä, kuka tai miten ratkaisun keksii, kunhan ratkaisu löydetään. 

- Tärkeintä suunnittelussa on prosessin noudattaminen ja maltin säilyttäminen, toteaa Timo, yksi suomalaissotilaista. 

Kuriositeettina mainittakoon, että hurttia huumoria tarvittiin lyhenneviidakosta selviytymiseen ennen matkaa. Tutuksi tulivat lyhenteet: PSCC, DS-160, A2, 671/2006, RFV, Nootti, Virtu, Yellow Card, First Card ja BDU. Rakentavalla yhteistyöllä byrokratiasta selvittiin kunnialla ja nyt hyvät käytänteet on dokumentoitu seuraavia yhdysvaltainkävijöitä varten. Suunnittelussa käytetty kansainvälinen termistö lyhenteineen oli tullut jo tutuksi aiemmissa työtehtävissä.  

Olemme Nato-jäsenyyden myötä uuden edessä, mutta etulinjamaan sotilaina meidät on koulutettu hyvin kahteen asiaan:  

1. laaja-alaiseen ja pitkäkestoiseen sodankäyntiin (high intensive warfare) ja  
2. siihen, että kukin sotilas tekee omalta osaltaan parhaansa puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Näin on ollut ja on oleva jatkossakin. 

Yhdysvaltain lippu liehui syyspäivän lämmössä rakennuksen edustalla.

Kirjoittaja palvelee Kainuun prikaatin esikunnassa ja vieraili ensi kertaa yhdysvaltalaistukikohdassa.

Kuvat: kirjoittaja ja  Cpl. Eric Ramirez, II Marine Expeditionary Force