Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Varusmiespalvelus tarjosi tuhansille kotiutuville kosolti kokemuksia

Maavoimat
17.12.2020 10.15
Uutinen
Talvipukuinen varusmies osoittaa lumisessa maisemassa kylttiä, jossa lukee isolla
Eniten varusmiehiä kotiutuu Porin prikaatista, josta marssii reserviin liki 1800 asevelvollista.

Torstaina 17. joulukuuta Maavoimista siirtyy reserviin 6 691 asevelvollista. Varusmiespalvelus on täynnä mieleenpainuvia kokemuksia, joista kertoo kuusi kotiutuvaa varusmiestä.

Noin kaksi kolmasosaa on aloittanut palveluksensa tammikuussa ja palvellut 347 päivää. Reilu kolmasosa on ollut palveluksessa 165 päivää ja aloittanut heinäkuussa. Eniten varusmiehiä kotiutuu Porin prikaatista.

Tammikuussa aloittaneet reserviin siirtyvät varusmiehet ovat palvelleet vaativissa miehistötehtävissä, varusmiesjohtajina tai erikoisjoukoissa. Esimerkkejä palvelustehtävistä ovat sotilaskuljettajat, joukkueenjohtajat ja sukeltajat. Heinäkuun saapumiserän kotiutuviin kuuluu muun muassa viestimiehiä ja sotilaskeittäjiä.

Varuskuntien palvelusarkea on värittänyt alkuvuodesta lähtien koronaviruspandemia. Eniten varusmiesten elämään vaikuttavat jopa kuukauden mittaiset palvelusjaksot ja lisääntynyt ulko- eli pakkiruokailu. Varusmiehet suhtautuvat rajoituksiin kuitenkin myönteisesti. Koronaohjeita ja -määräyksiä on helppo noudattaa, kun niiden takana on hyvä syy ja kuukauden kiinniolon jälkeen koittaa kahden viikon loma.

Leopard kesyyntyi palveluksen aikana

20-vuotiaat Karjalan prikaatin valmiusyksikön varusmiehet, panssarimies Lari Puumalainen ja alikersantti Noah Nguyen ovat viettäneet asepalveluksensa Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunun puikoissa.

Vaunussa ampujan paikan täyttänyt Puumalainen halusi saada asepalveluksestaan kaiken irti.

– Aloittaessani intin tahdoin päästä sellaiseen hommaan, jota en ikinä pääsisi tekemään siviilissä. Panssarivaunulla ampuminen on sellaista hommaa, Puumalainen perustelee.

Panssarivaunun käsittely voi vaikuttaa erikoiselta tehtävältä. Puumalaisen mukaan Leopardin moottori on kuitenkin ikään kuin suurikokoinen henkilöauton moottori. Vaikka vaunun ja henkilöauton huolto poikkeavat toisistaan suuresti, kuuluu molempiin silti samoja peruselementtejä ja lainalaisuuksia.

– Minulla ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta mekaanikon töistä. Koulutus kuitenkin aloitettiin perusasioista – meille esimerkiksi opetettiin, miten moottori toimii. Täällä oppimiani taitoja voin soveltaa muihinkin koneisiin kuin panssarivaunuihin, Puumalainen kertoo.

Järvenpäässä asuva panssarimies on lähdössä reserviin hyvillä mielin. Varusmiespalvelus jättää kotiutuvalle paljon hyviä muistoja.

– Olen nauttinut täällä olemisesta. Intti on kokemus, jota kovin monessa maassa ei ole saatavilla yhtä helposti, Puumalainen perustelee.

Alikersantti Noah Nguyen (vas.) on suorittanut palveluksensa Leopardin vaununjohtajana. Innostus vaunuhommiin pääsemisestä lähti yksinkertaisesti siitä, että Leopardit vaikuttivat ”makean näköisiltä vehkeiltä”. Aliupseerikurssille Nguyen hakeutui kuitenkin aivan toisesta syystä.

– Hain aliupseerikurssille, sillä isäni oli aikanaan alikersantti. Välillämme on aina ollut pientä kilpailuhenkisyyttä, joten minun oli pakko pistää joko yhtä hyväksi tai paremmaksi, kertoo Nguyen.

Alikersantti toteaa elämäntapojensa muuttuneen palveluksen aikana.

– Tasainen unirytmi, säännölliset ruokailuajat ja runsas liikunta ovat kohottaneet terveydentilaani ja mielentilani palveluksen aikana. Terveitä elämäntapoja on helppo jatkaa reservissä, Nguyen toteaa.

Puumalaisen tapaan Nguyenkin palauttaa maastopukunsa Vekaranjärven varusvarastolle hyvillä mielin.

– Varusmiespalvelus oli minulle eräänlainen välivuosi. Odotin, että omat suunnitelmat kävisivät vuoden aikana selvemmiksi, mutta toisin kävi. Makealta tämä kotiutuminen silti tuntuu. Keväällä yritän saada jonkin työpaikan ja koetan päästä yliopistoon opiskelemaan joko kauppatieteitä tai tietotekniikkaa, Nguyen suunnittelee.

Tykkimäeltä rekan rattiin

20-vuotias viestimies Tomi Qvist aloitti varusmiespalveluksensa tammikuussa Vekaranjärvellä toisessa viestikomppaniassa. Loppukesästä Qvist kuitenkin päätyi komennusmieheksi Maavoimien esikuntaan Mikkeliin.

Sotilaskuljettajan tehtävä ei ollut Keravalla asuvalle nuorelle miehelle ensimmäinen vaihtoehto, mutta palvelustehtävä on silti ollut mieluinen.

– Opiskelen kokiksi, joten sotilaskeittäjän tehtävä kiinnosti. Olen kuitenkin pitänyt palvelusajastani ja kuorma-autokortista on hyötyä siviilissäkin, perustelee Qvist.

Qvist kertoo oppineensa palveluksen aikana itsekuria, lähipiirikin on huomannut nuorukaisen muuttuneen.

– Läheiseni ovat sanoneet, että olen muuttunut paljon ja kasvanut henkisesti. Omasta mielestäni olen kuitenkin samanlainen vitsiniekka kuin ennenkin, viestimies naurahtaa.

Karjalan prikaatin sotilaskuljettajat koulutetaan Kouvolan Tykkimäellä sijaitsevassa Puolustusvoimien autokoulussa. Aikaansa kuljettajakurssilla Qvist kommentoi tomerasti.

– Tykkimäen autokoulu on ihmisen parasta aikaa, hän kiteyttää.

Reservin auringon keravalainen ottaa avosylin vastaan.

– Intistä lähteminen tuntuu oudolta, kun viime vuosi on pyörinyt kokonaan armeijan ympärillä. Lähtiessä on haikeat, mutta ennen kaikkea hyvät fiilikset, toteaa Qvist.

Panssaritiedustelija viihtyy metsässä

Alikersantti Veera Saarinen on palvellut Vekaranjärvellä panssaritiedusteluryhmän varajohtajana. Mikkelissä asuva Saarinen halusi alikersantiksi, sillä ryhmäjohtajana saa toimia ja taistella yhdessä oman ryhmän kanssa.

– Joukkueenjohtajan rooli painottuu minusta liikaa käskyjen jakamiseen. Halusin nimenomaan ryynäämään ja sotimaan kunnolla, Saarinen kertoo.

Asepalveluksen aikana itse kukin pääsee haastamaan itseään. Monesti kaikki raskaimmat kokemukset jäävät mieleen parhaiten – niin myös alikersantti Saarisella.

– Kaikkein mieleenpainuvin kokemus tuli, kun olimme valmistautuneet vuorokauden mittaiselle tehtävälle. Kouluttajat ilmoittivatkin yllättäen, että meillä tiedustelijoilla alkaa selviytymiskoe, jonka sisällöstä ja kestosta ei ollut mitään tietoa. Saimme kaiken aikaa lisää tekemistä ja liikuimme paikasta toiseen marssien, juosten ja vesistöjen yli, kertoo Saarinen.

– Lisämausteen toi, kun koko kokeen ajan sotilaspoliisijoukkue jahtasi meitä. Tiedustelijoina emme tietenkään saaneet jäädä kiinni, hän lisää.

Saarisen mukaan yksi intin parhaimmista puolista on hyvä seura. Kuten moni muukin, 20-vuotias mikkeliläinen karistaa kasarmin pölyt jaloistaan kaksijakoisin mielin.

– Kotiutuminen tuntuu hyvältä ja haikealta, olen viihtynyt täällä ja monia asioita tulee ikävä. Pitkään sanoin jopa tulevani tammikuussa uudestaan alokkaaksi, Saarinen naurahtaa.

Parolan kautta panssarijääkärijoukkueen johtajiksi

20-vuotiaat upseerikokelaat Iiro Laine ja Rasmus Volotinen suorittivat Parolassa panssarireserviupseerikurssin viime kesänä. Nuoret miehet halusivat saada palveluksestaan kaiken irti ja Panssarikoulu vaikutti siihen kaikkein parhaalta vaihtoehdolta.

Varusmiehet poseeraavat kuvaa varten

Vekaranjärvellä panssarijääkärijoukkueessa palveluksensa suorittaneet Iiro Laine (vas.), Rasmus Volotinen (kesk.) ja Veera Saarinen (oik.)

Laine ja Volotinen ovat johtaneet yhteistuumin valmiusyksikön panssarijääkärijoukkuetta – mikkeliläinen Laine on joukkueen johtaja ja Vantaalla asuva Volotinen on joukkueen varajohtaja.
Erityisesti johtajakaudellaan tulevat reservin upseerit ovat huomanneet, millaiset ominaisuudet ovat varusmiespalveluksessa eduksi.

– Sosiaalisuus on sotilaalle tärkeää. Täytyy pystyä ottamaan muut ihmiset huomioon ja olla reilu muita kohtaan. Johtajana on erityisen tärkeää olla hermostumatta turhasta. Kun pitää pään kylmänä, kaikki sujuu paremmin, Volotinen toteaa.

–  Vielä ensimmäisestä eikä toisestakaan vastoinkäymisestä ei voi polttaa päreitään. Johtajalta vaaditaan pitkää pinnaa. Täytyy myös pystyä myöntämään omat virheensä ja korjata ne parhaansa mukaan, Laine täydentää.

Palveluksessa ehtii sattua ja tapahtua – armeija-ajan parhaita puolia on se, että sitä voi muistella jälkikäteen lämmöllä. 

– Kotiutuminen on hieno tunne. Ei se mikään salaisuus ole, että jopa joukkueenjohtaja väsyy, jos on kaiken aikaa harjoituksissa. Kun muistelee pari vuotta reservissä varusmiesaikaa, saa hommaan uutta paloa ja sitten tullaankin hyvillä mielin kertausharjoituksiin, Volotinen ennustaa.

Upseerikokelas Laine haluaa rohkaista tulevia alokkaita.

– Monelle tulee intin aikana varmasti sellainen tunne, että ei jaksa, ei kiinnosta ja haluaa kotiin. Kaikesta selviää, kun pitää pään kylmänä. Jos jaksaa ehkä seuraavan päivän tai viikon, homma alkaa taas tuntua mielekkäälle. Asioita pitää katsoa positiivisen kautta, Laine päättää.

Maavoimat toivottaa joulukuussa kotiutuville hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, sekä onnea ja menestystä reserviin.