Jätin hakemukseni naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen tammikuun loppupuolella. Tämän jälkeen alkoi odottaminen – nimittäin en ollut lainkaan varma, pidettäisiinkö valintatilaisuutta perinteisesti vai jouduttaisiinko se perumaan vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi. Muutama vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakenut kaverini kertoi, ettei heidän kohdallaan tilaisuuden järjestäminen onnistunut, vaan tilaisuuden korvasi puhelinsoitto. Minulla ei siis ollut lainkaan käsitystä siitä, mitä tilaisuudessa todella tapahtuu.
Odotin postiluukun kolahdusta, mutta kutsu valintatilaisuuteen tulikin sähköpostiini kesken työpäivän! Olin yllättynyt, sillä ajattelin kutsun tulevan kirjeitse. Ilmoitin valintatilaisuuden ajankohdasta esimiehelleni ja järjestimme vapaapäivät niin, että pääsisin vaivattomasti tilaisuuteen.
Suuri osa vapaaehtoiseen palvelukseen hakeneista kavereista jättivät hakemuksensa jo viime vuonna. Tämä tarkoitti siis sitä, että menisin tilaisuuteen täysin yksin. Pelonsekaisin tuntein odotin valintatilaisuuden lähenemistä, sillä en lainkaan tiennyt minne mennä tai miten tilaisuuteen olisi pitänyt varautua.
Valintatilaisuus koittaa
Valintatilaisuuden aamuna lähdin iloisella ja reippaalla mielellä kohti Rovaniemen varuskuntaa. Parkkipaikalla seurasin hetken muita tilaisuuteen saapuvia ja menin heidän mukanaan. Paikalla oli selkeä opastus, joten jännitys tilanteesta hälveni hieman. Törmäsin heti ulkona mukavan näköiseen tyttöön, Pihla Luosujärveen. Lähdimme yhdessä kohti luokkaa, jossa tilaisuus pidettiin ja samalla vaihdoimme ajatuksia asepalveluksesta.
Luokkaan saapuessa kohtasin lukiokaverini Riikka Ihalempiän, joka suorittaa palvelustaan Rovaniemellä. Ovelta meidät ohjattiin istumaan ja odottamaan tilaisuuden alkua. Tilaisuuteen saapui noin 45 nuorta naista innokkaana ja odottavana kuulemaan lisää siitä, mitä tuleman pitää.
Tilaisuuden alussa kapteeni Aku Saarelainen kertoi päivän kulusta ja hän luki Lapin aluetoimiston päällikön puheen hänen ollessa estynyt pääsemään paikalle. Tätä seurasi kattava ja yksityiskohtainen luento naisten vapaaehtoisen asepalveluksen edellytyksistä, sisällöstä sekä mahdollisuuksista. Lähtökohtana pidetään sitä, että naiset suorittavat palveluksensa mahdollisimman vähillä erityisjärjestelyillä.
Luennon välissä nautimme kahvit perinteisten Sotilaskodin munkkien kera. Luennon jälkeen kävimme myös syömässä varuskuntaravintolassa – matkalla ruokailemaan näimme varusmiespalvelusta suorittavia henkilöitä. Nämä tilanteet ja kohtaamiset konkretisoivat kuvaa arjesta palveluksessa.
Luennon jälkeen alkoivat terveystarkastukset sekä haastattelut. Omaa vuoroa odottaessa saimme kysellä Ihalempiältä asepalveluksen suorittamista koskevia kysymyksiä. Samalla jokaiselle jaettiin Varusmies 2022 -kirjanen sekä Maanpuolustus kuuluu kaikille -lehtinen. Näiden avulla pystyn tälläkin hetkellä saamaan vastauksen mieleen juolahtaneisiin kysymyksiin palveluksesta.
Seuraavana oli vuorossa haastattelu. Minulta kysyttiin, miksi haluan suorittaa vapaaehtoisen palveluksen, millä paikkakunnalla ja milloin haluaisin aloittaa palveluksen. Kävimme myös läpi terveydentilalomaketta ja siihen liittyviä seikkoja. Tilanne oli selkeä ja ytimekäs, mutta avoin. Sain kertoa toiveistani ja esittää palveluksen aloittamista, paikkakuntaa ja palveluksessa suoritettavia tehtäviä koskevia kysymyksiä. Tilaisuus päättyi haastattelun jälkeen.
Tilaisuudessa ei vielä selvinnyt palveluksen aloitusajankohtaa tai -paikkaa. Tieto palveluksen aloittamismääräyksestä tulisi kahden viikon kuluessa. Näiden kahden viikon aikana huomasin, miten pitkä aika se onkaan odottaa! Kirje kuitenkin saapui ajallaan pitäen sisällään suuren määrän tietoa.
Palveluksen aloittaminen
Pääsen aloittamaan palvelukseni 4.7.2022 Rovaniemen varuskunnassa, juuri siellä minne hain ja mihin saapumiserään halusin. Tällä hetkellä odottavan aika on edelleen hyvin pitkä, sillä en malttaisi odottaa heinäkuuta. Valmistautuminen tulevaa koitosta varten on täydessä vauhdissa.
Miettiessäni miksi halusin suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen, en oikein saanut selkeää ajatusta päästäni. ”Se on aina tuntunut omalta jutulta”, sanoin haastattelussakin. Suomi kotimaana on minulle hyvin tärkeä kaikkine järvineen ja metsineen, mutta erityisesti tämänhetkinen maailmantilanne edelleen vahvistaa haluani puolustaa ja kunnioittaa Isänmaatani ja auttaa kantamaan korteni kekoon tilanteessa kuin tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Pienestä pitäen olen ollut innolla lähdössä armeijaan ja vihdoin haaveeni toteutuu.
Roosa Piittisjärvi
