Jääkäriprikaatin kulunut vuosi on ollut perin kiivas monella rintamalla. Vuosikelloon perinteisesti kuuluvien tapahtumien ja toimintojen lisäksi lisääntyneet kertausharjoitukset ja kansainvälinen yhteistyö ovat olleet keskiössä. Oman lisänsä on tuonut taustalla edelleen oleva pandemia, joka varsinkin alkuvuodesta työllisti merkittävästi. Henkilöstömme on siis ollut varsin kovilla. Puolustusvoimain komentaja käsitteli työkuormaan liittyvää problematiikkaa Maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan 7.11.2022.  Komentaja sivusi puheessaan myös reservimme roolia kuorman tasaajana.

Oma uskoni yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin puolustuksemme kulmakivenä on kuluvana vuonna vain ja ainoastaan vahvistunut. Perusteena tähän olkoon johtopäätökset maailman kriisipesäkkeistä. Pelkkä tehokas mutta kapea kärki ei riitä, vaan tarvitaan myös leveyttä. Voisi siis todeta, että jo vanhentuneeksi ajateltu asevelvollisuus on palannut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi monessa maassa. Suomi on tehnyt matkan varrella viisaita päätöksiä säilyttäessään yleisen asevelvollisuuden muiden siitä luopuessa.

Olen kuluvan vuoden aikana ollut poikkeuksellisen paljon tekemisissä reserviläistemme kanssa. Hyvä niin, sillä olen aina pitänyt työskentelystä reserviläisten parissa. Kuluvan vuoden erityispiirteenä on ollut se, että reserviläisten motivoiminen on ollut poikkeuksellisen helppoa. Jokainen ymmärtää miksi harjoitellaan. Reserviläisemme ovat myös osoittaneet taattua kovaa ammattitaitoa ja asennetta. Oma empiirinen kokemukseni reserviläisistämme on aina ollut, että käskyrunkojen ranskalaisviivaluettelot ovat ehkä unohtuneet, mutta tästä huolimatta homma toimii. Ymmärretään, mitä on saatava aikaiseksi ja se riittää – tehtävätaktiikkaa siis parhaimmillaan! Tämä tekee reserviläisten kanssa toimisesta erinomaisen miellyttävää. 

No entä reservimme potentiaali. Se on valtava. Reservimme koko on hieman alle 900 000 henkilöä. Tuohon joukkoon mahtuu valtava määrä osaamista ja asennetta. Laajasta reservistä sodan ajan sijoitus on kuitenkin vain vajaalla kolmasosalla. Heidän roolinsa on kirkas osana Puolustusvoimien päätehtävää – Suomen sotilaallista puolustamista. Sen sijaan uusia avauksia tulee miettiä ilman sodan ajansijoitusta oleville. Miten heidän osaamistaan ja haluaan osallistua maanpuolustukseen kyetään hyödyntämään entistä enemmän.

Yhtenä mahdollisuutena on vapaaehtoinen maanpuolustus. Reserviläistemme kanssa asioidessa minulle on jäänyt selkeä mielikuva, että halu osallistua maanpuolustukseen on kovempi, kuin mitä Puolustusvoimat kykenee tarjoamaan. Olemmekin Jääkäriprikaatissa käyneet pohdintoja yhdessä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa, miten vapaaehtoisuutta kyetään paremmin hyödyntämään. Valmiita ja koeteltuja ratkaisuja ei vielä ole, mutta mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Yhtenä kärkenä voitaneen mainita vapaaehtoisten reserviläisten käyttö kertausharjoitusten kouluttajatehtävissä. Laajamittaisena tätä harjoitellaan ensimmäisen kerran tulevassa PUUKKO -harjoituksessa. Ensi vuoden aikana reserviläisten käyttöä laajennetaan edelleen. Tavoite on kirkas – reserviläinen kouluttaa reserviläistä. 

Joka tapauksessa aktiivisia reserviläisiä tullaan tulevina vuosina hyödyntämään yhä kiinteämmin Jääkäriprikaatin ja koko Puolustusvoimien toiminnassa. Osin tällä pyritään keventämään palkattuun henkilökuntaan kohdistuvaa työkuormaa ja samanaikaisesti hyödyntämään reserviläisten osaamista ja halua kantaa kortensa kekoon. Tämä tarjoaa reserviläisille aivan uusia mahdollisuuksia osallistua maanpuolustukseen. Kannustankin innokkaita reserviläisiä olemaan yhteydessä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen paikalliseen maanpuolustuspiiriin. Tehtävää ja tekemistä löytyy kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Jääkäriprikaatin koulutuspäällikkö
Everstiluutnantti Oskari Paavola