ETUPYÖRÄ-blogi

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Maa tosin yrittää valkopeitteellä tuoda valoa, mutta siinä täysin onnistumatta. Toisille pimeys luo epävarmuutta ja pelkoa. Sisin kaipaa valoa ja valon tuomaa iloa. Toisaalta juuri pimeydessä on valo ja valkeus helpompi havaita. Tässäpä se dilemma onkin: ilman pimeyttä emme havaitse valoa, ilman surua ei myöskään tunne iloa, ilman pahuutta ei nähdä hyvyyttä. 

Olemme eläneet viimeisen vuoden mielenkiintoista aikaa. Maailma on muuttunut. Rauhan käsite on muuttunut. Se mikä aikaisemmin oli itsestään selvää, onkin nyt täynnä kysymyksiä ja epävarmuutta. Toisaalta on sanottu, että muutoksen keskellä nousee esille asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä. Tässä maailman tilanteessa näemme hyvin konkreettisesti sen, että työ Suomen Puolustusvoimissa ja työ Jääkäriprikaatissa on yhteiskunnallisesti ja globaalisti hyvin tärkeää, vaikka niin kiireistä ja työntäyteistä aika onkin ollut.

…vastakohtien merkitys, niiden äärellä on mahdollista nähdä oleellinen. …ilman sotaa, ei kenties nähdä ja osata arvostaa rauhaa.

Tästä herää kysymys: kuinka sitten elää siten, että näkisin valon, mutta ei tarvitsisi kokea sisimmän pimeää. Kuinka saisin nauttia ilosta - kukapa surussa haluaisi elää. Kuinka osaisin rakastaa rauhaa, vaikka rakennankin sodan ajan organisaatiota.

Niin, ja onko se näiden ääripäiden välimaasto hyvä? Joku sano sitä taas liian tasapaksuksi.
Paavali kirjoittaa Thessalonikin seurakunnalle: ”kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia”. Ja jatkaa muutaman jakeen päästä: ”me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska Ja kypärinämme pelastuksen toivo.

Joulu on aivan lähellä. Joulusta sanotaan, että se on valon juhla pimeän keskellä. Joulun kristillinen sanoma on ihmisen sisintä valaiseva. Jumala tuli pojassaan ihmiseksi tuomaan ikuisen elämän valon. Tähän valoon saamme liittyä Kristuksen sovitustyön vuoksi. Hänen nimessään ja veressään meillä on syntiemme ja rikkomustemme anteeksianto.

Paavalin kirje päättyy sanoihin: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne”. 

Pyhä Jumala. Kiitos menneestä vuodesta. Anna kuluneen ajan olla opettamassa meille mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä. Siunaa tuleva joulu. Siunaa meitä kaikkia ja meidän läheisiämme. Kiitos Valostasi pimeyden keskellä. Aamen

Jääkäriprikaatin sotilaspastori
Juhana Nissinen