Kahden aikaan aamuyöllä tehtävärastille kömpii pimeästä partio raskaassa kantamuksessa. Silmät verestävät, kasvojen naamioväri on hikinorojen uurtama, hiki ja savu pöllähtää. Liike pysähtyy, yksi pudottautuu ähkäisten polvelle, kohottaa katseen tähtitaivaalle rynnäkkökivääri kourissaan ja murahtaa kansallisen voimasanan. Empatian häivähdys käy sisälläni ja on kysyttävä: ”Miten menee?”. Silmäkään ei rävähdä: ”Hyvin menee, herra everstiluutnantti!” 

Onko urheilulla yhteyttä maanpuolustukseen?

Suomalaisille urheilu on ollut ja tulee olemaan tärkeä asia. Urheilun merkitys kansakuntamme itsetunnon rakentajana tunnetaan hyvin. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli 80% suomalaisista pitää huippu-urheilumenestystä tärkeänä. 
Sankareista syntyvät tarinat, joiden noste tukee kansallistuntoa ja sitä kautta maanpuolustustahtoa. Urheilussa esikuvien merkitys on kiistaton. Urheilukoulun synnyn varhaisina esikuvina ovat olleet talvi- ja jatkosotamme urheilevat sotilaat. Tiedustelijat, sissit, kaukopartiomiehet. Erilaisten kokeilujen jälkeen päädyttiin keskitettyyn Urheilukouluun, johon kootaan ikäluokkansa parhaat urheilijat saamaan valmiuksiaan vastaava sotilaskoulutus.
Sotilaskoulutuksen ja tavoitteellisen urheiluvalmennuksen yhteensovittaminen vaatii hyvää suunnittelua ja saumatonta yhteistyötä ihmisten ja organisaatioiden välillä. Tämä yhteensovittamisen onnistuminen eri intressiryhmien välillä on ja tulee olemaan ikuisuusteema. Toiminnan tarkoitus ei kuitenkaan koskaan saa hämärtyä: varusmiespalvelus suoritetaan siksi, että siellä saadaan tarkoituksenmukainen sotilaskoulutus. Hyvällä ja ennakoivalla suunnitelmallisuudella siihen on mahdollista sovittaa tavoitteellinen harjoittelu ja urheilijana kehittyminen. Urheilukouluvuosi ei ole urheilijana kehittymisen välivuosi.
Urheilukoulun rooli lajirajat ylittävänä tavoitteellisesti urheilevien ikäluokkien kokoajana on ainutlaatuinen ja siksi valtavan tärkeä paitsi kehittymisen ja menestyksen mahdollistajana, myös havainto- ja vertailumahdollisuuden lajien välillä tarjoavana toimijana. Henkilöstöllämme on oiva näköalapaikka suomalaiseen urheiluun.
Urheiluelämään, samoin kuin urheilijan harjoitteluun, on sisäänkirjoitettu jatkuvan kehittymisen tarve. Tätä kehitystä verrataan omaan aikaisempaan tasoon, suhteessa kilpakumppaneihin ja suhteessa kansainväliseen kilpailuun. Tästä jatkuvan kehittymisen tarpeesta kumpuaa myös perusolotila, jossa tuntuu, että koskaan emme ole valmiita, vaan aina riittää tavoiteltavaa kohti seuraavaa maalia.
Saman kehittymisen palon on roihuttava sotilaskoulutuksessa. Uudenmaan jääkäripataljoonan ja Kaartin pataljoonan tarjoama tasokas rakennetun alueen taistelun koulutus tarjoaa hyvän vertailupohjan Urheilukoulun sotilaskoulutuksen kehittämiseen. Parhaina alustoina toimivat paikallispuolustus- ja Kaartin yhteiset saapumiserien päättöharjoitukset.

Jätän Urheilukoulun ja Kaartin jääkärirykmentin näillä ajatuksilla ja tähän henkeen siirtyessäni uusiin tehtäviin vuodenvaihteessa. Sankaritehdas jatkaa tarinantekijöiden tuottamista. 
”Hyvin menee, herra everstiluutnantti!” Niin menee.

Blogin kirjoittaja on Puolustusvoimien urheilukoulun johtaja everstiluutnantti Mikko Mönkkönen. Hän siirtyy uusiin tehtäviin 1.1.2021 alkaen. Mönkkönen johti Urheilukoulua 2018-2020.