Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1. maaliskuuta. Kaartin jääkärirykmentin tammikuun blogissa 20-vuotias kaartinjääkäri Helen Wicht kertoo omin sanoin, millaista on naisena asepalveluksessa. Wichtin mukaan asepalvelus avaa uusia ovia ja tutustuttaa omiin äärirajoihin. Hän haluaa ehdottomasti jatkaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa, kun hän ensi kesänä siirtyy reserviin.

Kaverien kesken olen ihan vain Vihta. Olen saapumiserää 2/21 ja suoritan tällä hetkellä naisten vapaaehtoista asepalvelusta Santahaminassa. Valmistuin ylioppilaaksi kesäkuussa 2021, aloitin palveluksen kuukautta myöhemmin. Intin jälkeen odottaa opiskelupaikka ensihoitajana. Elämääni kuuluu urheilua ja sen parissa työskentelyä. Päälajina olen harrastanut useamman vuoden cheerleadingiä. Tähtäimessä ovat SM-kisat. Siinä sivussa valmennan junnuja. Lomilla treenaan ja näen kavereita sekä palaudun pitkistä kinkuista (=kiinnioloista) nukkumalla paljon. 

Ensimmäinen ajatus armeijasta tuli jo joskus 5-vuotiaana: pyysin iskää aina soittamaan Jääkärimarssia. Yläasteella tein sitten lopullisen päätöksen, että mä menen inttiin. Oma maanpuolustustahto ja isoisovanhempien panos talvi- ja jatkosodassa niin rintamalla kuin lottinakin vaikuttivat isosti taustalla. Haluan kunnioittaa heidän perintöään. En halua jäädä kotiin, jos sota syttyy. Haluan pistää itseni likoon tämän maan puolesta! 

Tosi moni sanoi, ettei musta ole tähän. Annan kuitenkin neuvon: kuuntele itseäsi, älä muita. Uskon, että kaikista on inttiin, kunhan löytää oman paikkansa ja tajuaa omat rajansa ja kykynsä. 

18-vuotissyntymäpäivän lähestyessä aloin laskea päiviä siihen, että saan täyttää hakemuspaperit. Kävin koulun terkkarilla terveystarkastuksessa. Keväällä 2020 vein paperit henkilökohtaisesti Santahaminan portille. Isoveli antoi mulle Sotilaan käsikirjan ja osoitti sillä tukensa päätökselleni. Koronan takia naisten valintatilaisuutta ei järjestetty, vaan tilaisuus korvattiin nettitietoiskulla. Sitten sain puhelun, että aloitat Santahaminassa saapumiserässä 2/21. Minulta kysyttiin pituutta ja painoa, ja annettiin neuvoksi ryhtyä kävelemään ja juoksemaan painojen kanssa, jotta vältyn marssimurtumilta. Ja olenkin onneksi välttynyt. Siitä alkoi päivien laskeminen intin alkuun yhdessä Jodelissa perustetun santis 2/21 -tyttöryhmän kanssa.

Santis 2/21-tyttöporukan kanssa lähdimme Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Intti tutuksi naisille -kurssille Santahaminaan elokuussa 2020. Sen jälkeen ilmoittauduimme porukalla muillekin kursseille. Olen käynyt niin Alokkaan alkeet kuin Sotilaan talvitaidot naisille -kursseilla, ja en voi muuta kuin suositella niitä. Jokaisella metsäreissulla olen aina vain kiitollisempi siitä, että kävin nuo kurssit ennen inttiä. Niistä oppi ihan sikana ja sain paljon inttituttuja, myös ressuja (=reserviläisiä). 

Palvelus on ollut monipuolinen ja yksi jäätävä tunteiden vuoristorata. Päähän on jäänyt pyörimään sanonta siitä, että hajottaa saa mutta hajota ei. Se on aika hyvä muistisääntö, kun aamut alkavat välillä painaa, vaikka olenkin vapaaehtoisesti palveluksessa. Samalta tuntuu kuin jätkistäkin. Isolta osin intti on vastannut odotuksia, mutta odotan koko ajan sitä äärimmäistä rajoille menemistä ja fyysistä haastetta. Ei kannata pelätä liikaa epämukavuutta. Sitä oppii nauttimaan pienistä asioista. Kuivat sukat ovat luksusta ja lämmin ruoka hotellikohtelua tietyssä pisteessä.

Parasta intissä ovat ihmiset. Olen saanut elinikäisiä ystäviä ihan kaikilta koulutusjaksoilta, varmasti myös sellaisia, jotka jäävät elämään intin jälkeenkin. Yksi parhaista muistoistani on, kun seisoin ajoneuvomme katolla rankan harjoituksen jälkeen katsomassa auringonlaskua ja tajusin, että pystyin siihen harjoitukseen ja voitin itseni. Neljän päivän harjoitus minimaalisilla yöunilla, ja siitä suoraan välisotaan. Mieleen on jäänyt myös eräs helikopteritehtävä.

Harmittavinta palveluksessa on ollut korona, ilman pienintäkään epäilystä. Se on muuttanut aikatauluja ja aiheuttanut epätietoisuutta lomarytmistä. Välillä ei ole tiennyt, milloin pääsee seuraavan kerran kotiin.

Mulle palvelus avaa ovia ja tutustuttaa omiin äärirajoihini. Olisin jo saanut työpaikan järkkärinä pelkästään sillä perusteella, että olen inttiä käyvä nainen. Sitä oppii arvostamaan ihan erilaisia asioita ja kasvaa ihmisenä. Mun mofa kysyi multa ennen inttiä, että mitä musta tulee armeijassa, kun pojista tulee miehiä. Hän vastasi siihen itse, että vuoden ajaksi mustakin tulee mies. Se on mun mielestä hyvä vertauskuva tavallaan. Pikku vesisade ei enää pysäytä mua, en ole sokeria.

Intin jälkeen haluan olla aktiivinen reserviläinen. Aion mennä vahvasti mukaan MPK:n toimintaan. Haaveenani on päästä kouluttajaksi samoille kursseille, joilla itse kävin ennen inttiä. Haluan myös jatkaa kouluttautumista reservissä. Motivaatiota on vaikka kersantin natsoihin. Aika näyttää, mihin vielä päädyn.

En ole kohdannut ongelmia olla naisena palveluksessa. Alokasjaksolla alikersantti sanoi, että jos joku sanoo tai tekee jotain epäkunnioittavaa naista kohtaan, niin heiltä löytyvät keinot ratkaista tilanne. Minusta sitä painotetaan jopa välillä liikaa, että on naisena armeijassa. Mutta toisaalta monet näkevät mut ihan samalla lailla “sotaveljenä” kuin jätkätkin.

Wichtin vinkkejä naisille asepalvelukseen valmistautumiseen:

• Älä stressaa. Sun ei tarvitse tietää mitään ennen kuin tulet palvelukseen.
• Kysy, jos jokin on epäselvää. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa.
• Kokeile rajojasi jo ennen inttiä, esimerkiksi MPK:n kursseilla.
• Kävele, juokse, nosta painoja – älä skippaa käsipäiviä.
• Usko itseesi.
• Pidä lomaa ennen inttiä tai jopa välivuosi koulun päättymisen jälkeen ennen kuin aloitat palveluksen. Se auttaa jaksamaan.
• Tätä ei voi painottaa liikaa – varusmiehen toimistokäyttäytymisen osaaminen: puhuttelu, esittely, asia. 
• Älä pelkää haastaa itseäsi.
• Jos palvelus ei ollutkaan sulle oikea vaihtoehto tai ajankohta väärä, niin ole itsellesi rehellinen. Naisen on mahdollista lopettaa palvelus omalla ilmoituksella palveluksen aloittamisesta 45 vuorokauden sisällä.
• ASENNE. Ole reipas, avoin ja mene suoraan haastetta kohti.

Kannattaa hakea asepalvelukseen, koska tämä on jotain ainutlaatuista, mitä et voi kokea muualla. Tänne pitää kuitenkin haluta, ei vain hakea kokemusta. Saat mukaan kasan veljiä, jotka suojelevat sua.

Kaartinjääkäri Helen Wicht on 20-vuotias ja kotoisin Espoosta. Hän on valmistunut ylioppilaaksi ja aloittaa ensihoitajan opinnot asepalveluksen jälkeen. Wicht urheilee cheerleadingissa SM-tasolla. Hän palvelee Kaartin jääkärirykmentin Valmiusyksikössä, josta hän kotiutuu 16.6.2022.