Santahaminan sotilaskodissa, tuttavallisemmin sodessa, varusmiehet keräävät ostokset pikaisesti koriin ja maksettuaan siirtyvät ulos odottamaan tilaamiaan välipaloja. Koronapandemia on muuttanut toimintaa. Istumaan ja oleskelemaan ei saa jäädä. Mutta sotilaskotisisaret tekevät työtään yhtä suurella sydämellä kuin aina ennenkin. Santahaminan sotilaskodin hallituksen puheenjohtaja Inka Tiittanen kertoo Kaartin jääkärirykmentin joulukuun blogissa sotilaskotitoiminnasta koronapandemian aikana.

Sotilaskotien historia juontaa 104 vuoden taakse. Ne olivat mukana myös sodissa – 1000 sotilaskodissa 3000 sotilaskotisisarta teki yhtä arvokasta työtä kuin lotatkin. Rauhan aikana sotilaskodit ovat olleet varusmiehille paikka, jossa voi olla vapaasti kodinomaisissa tiloissa. Siellä on voinut surffailla omilla älylaitteilla, pelata pelejä ja tavata ennen kaikkea läheisiään.

Nyt pääsee jo sisälle ostoksille

Koronapandemian alettua jouduimme siirtämään kaikki varusmiesten palvelut ulos kioskiin, sotilaskodin myyntiautoon. Sodeen varusmiehillä ei ollut pääsyä. Ostoskassit täyttyivät juomista, karkista, suklaasta, sipseistä ja muista herkuista, mutta myös lämpimistä välipaloista. Pakkiruoka ei aina maistu, ja silloin välipala-annokset menevät kaupaksi. 

Onneksi saimme syksyllä helpotuksia toimintaamme. Nyt asiakkaat saavat tulla jo sisälle ostoksille. Moni on huokaissut: Ai, teillä on tällaistakin saatavilla! Valikoimassa on esimerkiksi lehtiä, hygieniatuotteita, vaakunamukeja ja sytkäreitä. Ostokset ovat pysyneet melko samoina, mutta nyt ostetaan myös kahvi ja ykköshitti: vaniljamunkki. 

Eri yksiköiden varusmiehet eivät saa olla sotilaskodissa edelleenkään yhtä aikaa. Meillä on sodeportsari, joka tarkistaa, keitä tulijat ovat ja päästää sitten sisään sovitun määrän ostajia. 

”Arvoisa sotilaskodin työntekijä”

Vapaaehtoisille sotilaskotisiskoille tämä aika on ollut raskasta aikaa, sillä pandemian alussa kaikki yli 70-vuotiaat määrättiin pysymään kotona, eikä saarelle ollut asiaa. Nykyisin rokotetut ja terveet voivat pari kerrallaan tulla auttamaan palkattuja, jotka ovat joutuneet tosi koville. Siskojen harrastuksen uudelleen käynnistäminen on haastavaa, koska on jo totuttu siihen, ettei Santahaminaan lähdetä vuorolle.

Näissä, voisi sanoa, puutteellisissa oloissa pyrimme kuitenkin toteuttamaan päämääräämme eli helpottamaan palveluksessa olevien vapaa-ajan arkea palvelemalla hymyllä ja sydämellä.

Suuri harmin aihe on, että emme voi järjestää mitään erityistä ohjelmaa varusmiehille. Ennen pandemiaa järjestimme pikkujouluja, jäätelömaistiaisia, vohveli-iltoja ja muuta mukavaa. Niin sodeinfot kuin kotiuttamisjuhlatkin ovat jääneet pois. Kirjastokin on ollut suljettuna koko korona-ajan. Se on ollut monelle varusmiehelle mukava hiljainen soppi lukea tenttiin tai muuten rentoutua koulutuksen lomassa. Joskus kirjaston rauhallinen ilmapiiri on innoittanut varusmiehen purkamaan huoliaan kirjastosiskolle. Olemme kaikissa tilanteissa valmiit auttamaan ja tukemaan nuoria. Sodemummoja tarvitaan kuuntelemaan ja juttuseuraksi. 

Kokemustemme mukaan varusmiehet arvostavat sotilaskodin työntekijöitä.

-    Arvoisa sotilaskodin työntekijä, saisinko kysyä, aloitti eräskin nuorukainen sodessa asioidessaan. 

Eipä minua ole missään työpaikassa puhuteltu noin kunnioittavasti, kommentoi sisko kohtaamistaan varusmiehen kanssa.