Osiot
Valikko
Maavoimat

Kaartin jääkärirykmentin blogi

Blogikirjoitukset:

 

Blogit (Kaartin jääkärirykmentin blogi)

Varusmiesjohtajan palvelus huipentuu Kaakko 19 -harjoitukseen

Kaakko 19 -pääsotaharjoitus on ollut varusmiesjohtajille ja monelle miehistötehtävissäkin toimivalle varusmiehelle niin sanottu loppusota. Kotiutuminen käy jo mielessä, mutta tehtävät hoidetaan hyvällä asenteella. Alikersantti Inka Mäkinen kertoo blogissa omista kokemuksistaan sotilaspoliisiryhmänjohtajana.

Ajatus naisten vapaehtoisen asepalveluksen suorittamiseen syntyi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämällä lukiolaisten turvakurssilla. Sitä ennen Mäkisen sisko oli puolileikillään asiaa ehdottanut, mutta silloin ajatus maastopukuun vaihtamisesta tuntui vielä vieraalta. Kurssilla innostus kuitenkin heräsi ja hakupapereiden täyttämisestä tuli todellisuutta.

– Tulin tietenkin tosi innoissani. Viihdyin alusta alkaen, kun hommaa riitti - tykkään käytännön tekemisestä. Koti-ikävä pääsi kuitenkin alussa yllättämään, kun ympärillä ei ollutkaan tutut kaverit, poikaystävä ja perhe. Jo heti alokkaana sain kuitenkin kavereita ja yhteishenki vahvistui entisestään aliupseerikoulussa. Aina on ollut tosi kiva palata viikonloppuvapailta takaisin.

Intti ja johtajakokemus on ehdottomasti kasvattanut itsetuntoa.

Sotilaspoliisitehtävät kiinnostivat alusta alkaen, samoin johtajakoulutus, ja niistä Mäkinen toiveensa kertoikin jo ennen palveluksen aloittamista täytettävässä ennakkokyselyssä. Reserviupseerikoulukin kiinnosti, mutta aliupseerikurssilla mieli muuttui. Mäkinen kertoo olleensa ennen palveluksen aloittamista ujo, eikä hänellä ollut juurikaan poikia kavereina.

– Nykyisin ei edes huomaa puhuuko tytöille vai pojille. Intti ja johtajakokemus on ehdottomasti kasvattanut itsetuntoa ja uskallan mennä rohkeammin uusiin tilanteisiin. Vertaisjohtaminen oli vähän inhottavaa, mutta muuten ei ole ollut haasteita varusmiesjohtajana - alaisten sukupuolella ei ole väliä. Mitään syrjintää en ole kokenut.

Kaakko 19 -pääsotaharjoitus varusmiesjohtajien loppusota

Vaikka varusmiesjohtajien palvelus huipentuukin niin sanottuun loppusotaan ja heidän osaamisensa punnitaan Kaakko 19 -harjoituksessa, uutta opittavaa tulee edelleen. Sotilaspoliisit pääsivät harjoittelemaan joukkuekohtaisten tehtävien lisäksi myös komppaniana.

– Ehdottomasti tässä vaiheessa tulee vielä uusia juttuja. Tämä on ollut tosi erilainen harjoitus kuin aiemmat. Kouluttajat ei ole juurikaan enää puuttuneet toimintaan ja ollaan toimittu itsenäisesti joukkueena, osana komppaniaa. Päivät on pitkiä, tilanteet on paljon arvaamattomampia, pitää olla koko ajan valmiudessa ja elämä on epäsäännöllisempää unen ja ruokailun suhteen.

Varusmiesjohtajille pidempikestoiset ja rankemmatkin harjoitukset ovat tulleet tutuiksi tammikuussa alkaneen palveluksen aikana muun muassa aliupseerikurssilla.

Jälkikäteen kyllä ne raskaimmat kokemukset on itsellä ollut niitä parhaita

– Miehistölle tämä on uusi kokemus, eikä niillä ole näin raskaista harjoituksista kokemusta. Jälkikäteen kyllä ne raskaimmat kokemukset on itsellä ollut niitä parhaita. Nyt ollaan oltu paljon staattisissa kohteensuojaus- ja aluevalvontatehtävissä, mutta sitten on ollut siistejä casejä esimerkiksi tunneleissa ja Vuosaaren satamassa. Hyvät fiilikset harjoituksesta.

Pitkien päivien aikana harjoituksessa on ehtinyt miettimään myös kotiutumista. Varusmiesten kesken on keskusteltu kotiutumisen aiheuttamista tuntemuksista.

– Varmasti on tosi haikeaa lähteä, ollaan niin totuttu tähän ja kaverit on täällä. Käytännössä nämä varusmiehet on kuin omia veljiä tai siskoja. Asiat otetaan asioina ja sanotaan, jos ärsyttää ja heti ollaan taas kuin ei mitään olisikaan. Sellainen ei oikein onnistu siviilissä.

Reservin aurinko siintää jo

Kotiutumisen jälkeen Mäkinen suunnittelee hakeutuvansa opiskelemaan, mutta kevät ja kesä on tarkoitus tehdä töitä. Epävarmuus tulevaisuuden suhteen hieman mietityttää, eikä viimeisistä palveluspäivistä siksi osaa täysin ehkä nauttia. Sotilaspoliisin koulutus antaisi kuitenkin hyvät pohjat vartijan työhön ja siksi vartiointiliikkeiden sivuja onkin tarkoitus katsella. Monipuolinen ja vaihteleva koulutus on sisältänyt paljon voimankäyttökoulutusta ja taistelua rakennetulla alueella, vartioston tehtäviä unohtamatta, ja vartijalle niistä on varmasti hyötyä. Reserviin siirtymistäkin on jo mietitty.

– Oon miettinyt, että varmaan tosi siistiä päästä kertausharjoituksiin kertaamaan yhdessä kavereiden kanssa ja tekemään näitä juttuja. Odotan sitä innolla. En kuitenkaan lähtisi tässä heti perään varusmiespalvelusta uudelleen suorittamaan... Siviilielämään sopeudun varmasti hyvin reserviläisenäkin.

Ennen palveluksen aloittamista vuosi tuntui pitkältä ajalta, mutta tosiasiassa se on mennyt todella nopeasti. Alokasajan tiivis aikataulu ja uuden tiedon määrä sai jakson tuntumaan pitkältä, mutta aliupseerikurssi ja seuraavan saapumiserän alokasaika menivät nopeasti.

– Suosittelen ehdottomasti inttiä kaikille naisille. Tällaista kokemusta ei mistään muualta saa. Täällä pitää periaatteessa larpata aika paljon, että pääsee sisään. Sen on huomannut, että jos lähtee negatiivisella asenteella, niin tämä on varmasti todella inhottavaa. Kun vaan eläytyy ja heittäytyy mukaan, niin sitten tästä saa kyllä hauskaa. Ei tunnu, että aika olisi mennyt hukkaan.

Kaartin jääkärirykmentin 1. sotilaspoliisikomppaniassa varusmiespalvelustaan suorittava alikersantti Inka Mäkinen kotiutuu joulukuun 19. päivä. Takana on pian 347 vuorokautta Santahaminassa.

Tekstin on kirjoittanut haastattelun perusteella Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Mari Ukkonen