Ranskan suuri vallankumous aloitti varsinaisen asevelvollisuuden aikakauden. Asevelvollisuus syrjäytti palkka-armeijat kahdeksi vuosisadaksi. Kylmän sodan päättyminen merkitsi asevelvollisuuteen pohjautuvien järjestelmien nopeaa alasajoa, erityisesti läntisessä maailmassa. Euroopassa tosiasiallisesti vain muutama valtio pitäytyi yleisessä asevelvollisuudessa, Suomi niiden joukossa. Onneksi olemme hieman hitaanlaisia ja jäykkiä.
Suomen päätös pitäytyä asevelvollisuudessa perustuu pragmaattisuuteen. Perusteluihin ei vaadita laajaa tieteellistä tutkimusta eri järjestelmien sopivuudesta tai sopimattomuudesta Suomelle, heinäntekojärki riittää.
Faktat: Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, check! Suomen pinta-ala on 338 000 neliökilometriä, check!
Jokaista Suomen neliökilometriä puolustaa teoreettisesti noin 16 asukasta lapset ja vanhukset mukaan lukien, check! Johtopäätöksenä tosiasioiden pohjalta voidaan todeta, että Suomen kokoista ja väestömäärältään niukkaa valtiota ei voi puolustaa kuin suomalaiseen asevelvollisuuteen perustuvalla laajan reservin turvaavalla järjestelmällä.
Suomalaista asevelvollisuutta moititaan joissakin yhteyksissä epädemokraattiseksi, koska se koskee pakollisena vain miehiä. Vuodesta 1995 lähtien naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus on mahdollistanut kaikille naisille yhdenvertaisen mahdollisuuden suorittaa asepalvelus yhdessä miesten kanssa. Miehiä koskeva asevelvollisuus taas on enemminkin demokratian ilmentymä. Jokainen miespuolinen suomalainen on taustastaan riippumatta asevelvollinen ja aloittaa palveluksensa täsmälleen samalta viivalta kuin muutkin. Toisaalta, nykyjärjestelmä riittää tuottamaan riittävän sodan ajan reservin miehistä ja vapaaehtoisista naisista. Kolmanneksi, Puolustusvoimien resurssit on mitoitettu nykyisen kaltaiselle ja vahvuiselle järjestelmälle. Naisten ja miesten yhtäläinen asevelvollisuus vaatisi karkeasti resurssien kaksinkertaistamista niin henkilöstön, materiaalin kuin infrastruktuurin suhteen. Tähän ei liene valmiutta valtiontalouden näkökulmasta.
Asevelvollisuuden valikoivuus tai vapaaehtoisuus on kokeiltu jo muissa valtioissa. Valikoivuus tuo esille kysymyksen, millä perusteella valikoidaan? Oli peruste mikä tahansa, niin valikoiminen vasta epädemokraattista olisikin. Vapaaehtoisuus taas tuottaisi vain murto-osan tarvittavasta sodan ajan joukkomäärästä.
Edellä sanottu ei tarkoita, että asevelvollisuutta ei pidä kehittää – päinvastoin. On elettävä ajassa. Koulutusmetodeja on nykyaikaistettava. Meidän on hyödynnettävä digitalisaation hyödyt täysimittaisesti. Tähän tähtää Puolustusvoimien koulutus 2020 -projektikin. Varusmiesten ja reserviläisten antama palaute varusmiesajasta, reservin kertausharjoituksista, koulutuksen laadusta on osoitus nykyisen kaltaisen järjestelmän kehittymisestä ja toimivuudesta.
Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan 81 % suomalaisista kannattaa nykyisen kaltaista suomalaista asevelvollisuutta. Tämäkin luku puhuu omasta puolestaan asevelvollisuuden puolesta. Ilman kansalaisten kannatusta edellä esitetyt faktatkin menettävät merkityksensä.
Maavoimien komentaja,
kenraalimajuri Petri Hulkko
