Puolustusvoimauudistus virtaviivaisti Maavoimien johtamista. Johtamistasoja ja johdettavien määrää vähennettiin. Vaikka uudistuksen suunnittelutyö ja ratkaisut tehtiin ennen Ukrainan ja Krimin kriisejä, olivat tehdyt ratkaisut Maavoimien johtamisen kannalta oikeita. Maavoimien komentajalla on uudistuksen jälkeen kahdeksan suoranaista alaista, jotka johtavat suoraan omia joukkojaan. Näin on sekä rauhan että sodan aikana. Nykyisessä turbulenssisessa turvallisuusympäristössä on riskaabelia muuttaa johtosuhteita kesken kriisin, erityisesti nyt, kun kriisin ja normaalielämän rajapinta on hyvin hämärä.

Uudistus oli oikeaan osunut, mutta jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti on organisaatiota ja johtamista edelleen kehitettävä. Nykyinen Maavoimien organisaatio vastaa erittäin hyvin yleisen asevelvollisuuden ja koulutuksen vaatimuksiin. Varusmiesten määrä pysynee suurin piirtein nykyisellä tasolla seuraavan kymmenen vuoden aikana, joten nykytiedon valossa ei uuteen rauhan ajan organisaatiouudistukseen ole Maavoimien kannalta tarvetta. Tämän sanottuani on katsottava kriisiajan johtamista. Taistelukentän ja sodan kuva nyt – ja erityisesti tulevaisuudessa – edellyttää myös johtamisen kehittämistä, ja tätä työtä teemme jatkuvasti.

Maavoimissa johtamisen kehittäminen keskittyy eri johtoportaiden tai suomeksi joukko-osastojen roolien selkiyttämiseen, johtamisen perusperiaatteiden korostamiseen ja toimeenpanokyvyn kehittämiseen. Tuloksena pitää saada nopeampaa toimeenpanokykyä sekä joukko- että johtajatasolla, päällekkäisten tehtävien poistamista, niukan henkilöstön tehokkaampaa käyttöä ydinbisnekseen ja suoraviivaisempaa johtamisketjua. Kaikki tämä tehdään nykyisen Maavoimien organisaation puitteissa.

Paremmin toimivaa organisaatiota tärkeämpää on ihmisten johtamisen tapa. Ensimmäiseksi; Maavoimissa kaikilla tasoilla johtaminen perustuu tehtävätaktiikkaan. Alainen saa tehtävän ja resurssit, mutta päättää itse, miten tehtävän toteuttaa. Oikein ymmärrettynä tehtävätaktiikka motivoi ja sitouttaa alaisen. Toiseksi; Maavoimia johdetaan konkreettisesti edestä omalla esimerkillä ja omin havainnoin. Parhaatkaan tiedustelu- ja tilannekuvajärjestelmät eivät korvaa omin havainnoin tehtyjä päätöksiä taistelukentällä. Kolmanneksi; Oman esimerkin voimaa ei voi kylliksi korostaa. Albert Schweitzerin sanoin, "Esimerkillisyys ei ole paras tapa vaikuttaa muihin, se on ainoa tapa".

Ei näissä teeseissä uutta ole, mutta oikeiden periaatteiden noudattamisella saamme maavoimissa enemmän aikaan hyvällä fiiliksellä. Ihmisistä kaikki on kuitenkin lopulta kiinni ja siten ihmisten johtamisesta.

Maavoimien komentaja
Kenraalimajuri Petri Hulkko