Pitkien toimistopäivien jälkeen herään uudelleen eloon, kun pääsen seuraamaan harjoituksia, tapaamaan asevelvollisia heidän toimissaan ja tehtävissään. En lakkaa ihmettelemästä suomalaisen asevelvollisen motivaatiota, osaamista ja oppimiskykyä. Tämä koskee niin varusmiespalvelustaan suorittavia naisia ja miehiä kuin reserviläisiä.

En ole aikoihin nähnyt yhtään myrtsinaamaista sotilasta, vaan aito tekemisen ilo paistaa poikkeuksetta silmistä ja kasvoista. Otan esimerkin Jääkäriprikaatista, jossa piipahdin kotiuttamassa 1/18- ja 2/17-saapumiserien sotilaita. Edellisellä viikolla Jääkäriprikaatin valmiusyksikön sotilaat olivat suorittaneet 24 tunnin jalkamarssin taisteluvarustuksessa. Tavoitteena oli marssia mahdollisimman pitkä matka täydessä vuorokaudessa. Valmiusyksikön keskiarvo oli yli 80 kilometriä, ja yli 20 sotilasta marssi yli 100 kilometriä. Aivan uskomaton suoritus – kokeilkoon, ken arvelee kykenevänsä vastaavaan.

Joulukuussa 2017 kirjoitin blogin ensimmäisen valmiusyksikkövuoron päättymisestä ja siihen liittyvistä tunnelmista. Nyt keskikesän juhlan kynnyksellä on toisen vuoronvaihdon aika. Kokemukset ja tulokset ovat samanlaisia, elleivät vieläkin parempia. Olemme onnistuneet luomaan uuden koulutushaaran, joka motivoi siihen kuuluvia ja joka tuo Maavoimiin tosiasiallista valmiutta ja suorituskykyä. Maavoimien komentajana en voisi olla tyytyväisempi.

Tyytyväisyyden tunne on toki hyvästä, mutta emme jää tyveneen kellumaan. Jatkuva parantaminen tässäkin on paikallaan. Koulutus 2020 -ohjelma tuo takuulla uusia keinoja ja muotoja koulutusjärjestelyihin ja metodeihin, hyvä näin. Valmiusyksiköille luotu palautejärjestelmä pitää meidät vastuulliset herkkinä. Palautteen pohjalta koulutusta kehitetään jatkuvasti. Olen vienyt kansainvälisiä vieraitani katsomaan valmiusyksiköiden koulutusta ja erityisesti taisteluammuntoja. Hämmästys on ollut suuri ja aito, kun vieraille on selvinnyt, että kyse on varusmiehistä ja naisista. Pelkkää kiitosta ja kunnioitusta on sotilasjoukolle sadellut.

Kun nyt valmistaudumme tähän yöttömän yön suureen juhlaan, niin voimme saunan lauteilla vastoessamme (tai vihtoessamme) muistaa, että juuri silläkin hetkellä ovat valmiusyksiköt valmiina: "Poikas valveil on". Otsikko tosin on lainaus eikä elä aivan ajassa. Sen pitäisi kuulua: "Poikas ja Tyttös valveil ovat". Valmiusyksiköissä palvelee runsain mitoin myös vapaaehtoisia naisia, jotka ryydittävät hyvin koko yksikön dynamiikkaa.

 

Toivotan hyvää Mittumaaria kaikille!

 

Maavoimien komentaja
kenraaliluutnantti Petri Hulkko