Mainitessamme sanan kriisinhallinta ymmärrämme sillä pääsääntöisesti ulkomailla tapahtuvaa sotilaallista rauhanturvaamista. Kapeasti ajatellen näin onkin. Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on Puolustusvoimien yksi tehtävä. Vaikka sotilaallista kriisinhallintaa käsitellään yleensä erillisenä kokonaisuutena, niin väitän sen lähenneen Puolustusvoimien muita tehtäviä. Kyse on aina kriisien hallinnasta ja parhaimmassa tapauksessa niiden ennaltaehkäisystä.

Syvimmän kesän aikana olemme lähinnä hallinneet henkilökohtaisia kriisejämme kamppaillessamme poikkeuksellisia helteitä ja kuivuutta vastaan. Seurannaisena metsäpalojen sammutusta niin kotimaassa kuin erityisesti naapurimaissamme. Nekin eräänlaista kriisinhallintaa. Samanaikaisesti noin 500 suomalaista rauhanturvaajaa ympäri maailmaa hallitsee toisenlaisia kriisejä osana eri organisaatioita tai yhteenliittymiä. Yhtäläisyyksiä on paljon, ja molemmissa on kyse kriisien hallinnasta.

Puolustusvoimien päätehtävä, kansallinen puolustus, tähtää ensisijaisesti ennaltaehkäisyyn eli Suomen pitämiseen sotilaallisten kriisien ulkopuolella. Metsäpalon sammutuksessa kyse on virka-avun antamisesta pelastusviranomaisille jo syttyneen kriisin hallitsemiseksi. Kolmannen tehtävän mukaan sotilaallista apua voidaan antaa ja vastaanottaa mutta vain kriisin syntyessä. Neljännessä tehtävässä kyse on vapaaehtoisuuteen pohjautuvasta rauhanturvaamisesta ulkomailla. Kaikkien tehtävien hoidossa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös eroavaisuuksia.

Neljät hommat hoidetaan samoilla kansallisilla suorituskyvyillä ja vempeleillä. Valitaan vain oikeat kyvyt oikeaan tarkoitukseen. Koulutuskin kattaa kaikki tehtävät. Erot liittyvät henkilöstön käyttöön. Tehtävään yksi osallistuvat kaikki, luonnollisesti. Tehtävään kaksi voidaan käskeä myös kaikki sotilaat, mutta henkeä tai terveyttä vaarantavaa virka-apua ei saa teettää asevelvollisilla. Ulkomaille annettavaan sotilaallisen avun antoon voidaan käskeä henkilökuntaa, mutta asevelvollisten osalta tämä on vapaaehtoista. Sotilaallinen kriisinhallinta taas perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen, niin palkatun henkilöstön kuin asevelvollistenkin osalta. Erot kuulostavat oudoilta - eikö vain? Kaikki ovat kuitenkin Puolustusvoimien tehtäviä.

No, hommat kyllä hoituvat. Suurimmat haasteet ovat henkilöstön rekrytoinnissa sotilaalliseen kriisinhallintaan. Mielestäni edut (palkka + muut edut) ovat suht kohdallaan, mutta käytännössä Maavoimat elää kriisinhallintahenkilöstön osalta kädestä suuhun. Vuosittain runsaat tuhat sotilasta ilmoittautuu kriisinhallinnan henkilöstöpooliin. Tämä määrä on sama kuin se, jonka tarvitsemme eri operaatioihin. Laajaa mainoskampanjaa kotiutuvien varusmiesten ja naisten keskuudessa on tehty, mutta tuloksia vielä odotetaan.

Puolustusvoimien tehtävät palvelevat toinen toistaan. Kriisinhallinnasta on pohjimmiltaan kyse kaikissa. Yksinkertaiset ratkaisut tuovat tulokset, kuuluu vanha perussääntö. Parempaan suuntaan olemme koko ajan menneet. Meillä on kuitenkin vielä vähän puurtamista, jotta kaikkien kriisien hallinta voidaan hoitaa yhtäläisin perustein.

Kaikesta huolimatta hyviä elovalkeita kaikille,

 

Maavoimien komentaja
kenraaliluutnantti Petri Hulkko