Männä viikolla käväisin elävissä kuvissa katsomassa viimeisintä kotimaista elokuvaa Oma maa. Elokuva on hieno kansallinen kuvaus sotien jälkeisen sukupolven uudisraivaajaponnistuksista, periksi antamattomuudesta ja talkoohengestä. Asevelitilan raivaaminen oli sinänsä lähes yli-inhimillinen ponnistus. Tässä tulee kuvaan talkoohenki. Naapuriapu niin pellon raivauksessa kuin talon pystytyksessä oli luonnollista ja perustui win–win-periaatteeseen. Kun nyt autan naapuria, niin tiedän saavani itse apua sitä tarvittaessa. Hieno ja jalo pyrkimys, eikö totta?

Suomi–Ruotsi-yhteistyö voidaan kiteyttää samoihin jaloihin periaatteisiin kuin perinteinen talkoohenki. Anna apua, niin saat tarvittaessa apua. Poliittisen ohjauksen mukaisesti Suomen ja Ruotsin väliselle sotilaalliselle yhteistyölle ei aseteta ennakkoon rajoituksia. Suomen ja Ruotsin maavoimat ovat edenneet ohjauksen suuntaisesti nopeasti ja päättäväisesti. Muutamassa vuodessa olemme päässeet vaiheeseen, jossa suomalaiset joukot toimivat luontaisesti osana ruotsalaista joukkoa ja päinvastoin. Rajan yli tapahtuvat joukko-osastojen väliset harjoitukset ovat osa harjoitusjärjestelmää.

Joulukuussa pidettävään Arctic Shield -harjoitukseen Pohjois-Suomessa osallistuu ensimmäistä kertaa pataljoonan suuruinen ruotsalainen osasto osana suomalaista joukkoa. Toisin päin on ensi maaliskuussa, kun Northern Wind -harjoituksessa suomalainen pataljoonan suuruinen osasto puolustaa Pohjois-Ruotsia osana ruotsalaista prikaatia. Mitäpä muuta se on kuin talkoohenkeä. Molemmilla osapuolilla on vain voitettavaa. Ojalan laskuoppi ei tässä päde, sillä 1+1 on enemmän kuin kaksi.

Yhteistoiminta Suomen ja Ruotsin maavoimien kesken sujuu hyvin. Kulttuuritaustamme on sama – eli se, mitä sanotaan, pätee. Taisteluteknisellä tasolla molemmat maat käyttävät omaa kieltään, ja ylemmällä tasolla käskyt ja ohjeet annetaan englanniksi. Toinen tukee toista niillä suorituskyvyillä, joita toiselta mahdollisesti puuttuu. Esimerkkinä tulenjohtajat: Suomessa toimittaessa Suomi asettaa omat maatulenjohtajat ruotsalaisiin osastoihin, ja Ruotsi tukee meitä ilmatulenjohtajilla. Homma sujuu.

On ollut hienoa kehittää yhteistyötä yhdessä ruotsalaisen kollegani kanssa. Molempien maiden maavoimat ovat ottaneet myös asian omakseen. Vahva poliittinen tuki on tietenkin edellytys yhteistoiminnalle, mutta vasta yksittäisten sotilaiden sitoutuminen yhteistyöhön tekee talkoista vaivan arvoisen.

 

Kutsuntojen tuloksia odotellessa

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti Petri Hulkko