"Ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki". Pitääkö vanha sanonta paikkaansa? Väitän, että osaltaan pitää, mutta ei aina välttämättä. Onhan meidänkin sotahistoriassamme paljon esimerkkejä, joissa yksittäinen sotilas on ratkaissut taistelun kulun omalla toiminnallaan. Kaikkien tuntemana esimerkkinä vaikka alikersantti Rokka alias Viljam Pylkäs. Toisaalta heikoimmasta lenkistä voi alkaa tarpeeton pakokauhu, joka sortaa koko taistelun kulun. Molempia lenkkejä tulee vahvistaa.

Järjestyksessä kolmas maavoimaseminaari järjestettiin Oulussa helmikuun puolivälissä. Seminaarin teemaksi oli tällä kertaa valittu "Human Dimension" eli inhimillinen tai ihmisläheinen ulottuvuus sotilaan suorituskyvyn optimoimiseksi. Vastausta haettiin kansainvälisellä joukolla. Kysymyksen asettelu oli, miten nykynuoriso, sotilaan alut, motivoidaan sotilaskoulutukseen ja miten voidaan saavuttaa parhaat oppimistulokset nykyteknologiaa hyödyntämällä?

Nykynuorison motivoituminen sotilaskoulutukseen perustuu erilaisiin arvoihin ja odotuksiin kuin omassa nuoruudessani. Minun ikäluokalleni viime sodat olivat vielä osa kokemuspohjaa, ei henkilökohtaisesti, mutta vanhempien ja isovanhempien kautta. Kuullut sotakokemukset motivoivat. Nykynuoriso etsii koulutuksesta ensisijaisesti elämyksiä, joita meidän on kyettävä heille tarjoamaan. Ajanmukainen koulutus nykyaikaisin menetelmin ja sisällöin motivoi. Tästä ovat todisteena varusmiehille tehdyt kyselyt palveluksen lopussa. Isänmaallisuus ei ole katoamassa, mutta se on saanut uusia ja täydentäviä muotoja.

Koulutus 2020 -ohjelma tähtää juuri tähän. Keskiössä ovat olleet tietenkin koulutuksen sisältö ja menetelmät, mutta yhtä tärkeänä osana on taistelijan mieli ja keho. Jälkimmäinen tukee yksittäisen sotilaan ja joukon selviytymistä taistelussa niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Ketjuvertausta mukaillen se vahvistaa ketjun heikoimpia lenkkejä ja pyrkii nostamaan esille ne Rokan kaltaiset ratkaisijat. Sanoisin, että juuri tämä osio koulutusuudistuksessa on täysin uutta. Kokeilujen kokemukset ovat enemmän kuin lupaavia ja ovat jo lisänneet ryhmä- ja joukkokoheesiota eli yhteenkuuluvuutta. "Kaveria ei jätetä" elää ajassa.

On rohkaisevaa huomata, että samankaltaisia havaintoja ja uudistushankkeita on käynnissä monissa maissa. On siis valveuduttu siihen tosiasiaan, että vanhoin menetelmin taannutaan ja menetetään ote nyky- ja tulevasta sukupolvesta. Eilen, kun olin tarkastamassa jälleen kerran yhden varusmiesjoukon toimintaa, vakuutuin, kuten aina, nykynuorison tahdosta, taidosta ja asenteesta. Sitä löytyy, motivaatio vain syntyy eri tekijöistä kuin ennen.

Luottavaisin katsein tulevaisuuteen

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti Petri Hulkko