Joulu tulla jolkottaa ja Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo hioi sotataidollista osaamistaan kovassa koulutuksellisessa puristuksessa Lohtajan Vattajanniemellä. Tiukka harjoitusputki on jo takana, eivätkä harjoitukset vielä tähän pääty. IPH221-harjoituksen jälkeen osa patteriston joukoista jatkaa suoraan Jääkäriprikaatin PUUKKO 21 -taisteluharjoitukseen ja loput Ilmavoimien joukkokoulutuskauden päättöharjoitukseen Oulunsaloon. Hyvä että asia on näin - paineessa ne timantitkin syntyvät.
Jääkäriprikaati oli tällä kertaa harjoituksen tukemisvuorossa, vastaten harjoituksen huollosta ja tukipalveluista. Myös ampumavaiheen johto- ja varo-organisaatio muodostettiin Jääkäriprikaatin henkilöstöstä, vaikka Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo ei tällä kertaa varsinaisia ammuntoja toteuttanutkaan. Hyvä, että henkilöstö pääsee näin hyödyntämään ja ylläpitämään omaa ammattitaitoaan tälläkin saralla. 

Lohtajan ilmapuolustusharjoituksen merkitys suorituskykyisten ilmatorjuntajoukkojen kouluttamisen kannalta on aivan keskeinen. Hieman kärjistäen sanon, että ilman tätä harjoitusta, ei tule myöskään riittävän osaamistason omaavia ilmatorjuntajoukkoja. Muissa harjoituksissa kyetään kyllä luomaan perusteet tilannekuvan, tulenkäytön, taistelutekniikan ja taistelun tuen osaamiselle, mutta vasta ilmapuolustusharjoituksessa ilmatorjuntajoukot harjaantuvat riittävälle tasolle tilannekuvan ja tulenkäytön osalta, haastavassa elektronisen sodankäynnin ympäristössä, jossa myös maalitoiminta on haastavaa ja monipuolista. Tämä kaikki vielä aidosti JOINT-ympäristössä.

Tälläkin kertaa oli hienoa seurata maanpuolustuksen kantavan voimamme, reserviläisten tomeraa suoritusta. Reserviläiset näyttivät taas kykynsä hoitaa teknisesti monipuolisen ja haastavan ITO90M-järjestelmän operointia itsenäisesti ja tuloksekkaasti, taustalla ainoastaan lyhyt kertaava koulutus. Tämä toimikoon näyttönä myös patteriston henkilöstön jäätävän kovasta ammattitaidosta, joka on vuosikymmenten saatossa järjestelmän parissa työskennelleiden piirissä syntynyt. Ei sitä tosin voisi vähempää odottaakaan järjestelmän pääkoulutuspaikalta. 

Varusmiespalvelusta suorittavien miesten ja naisten kanssa keskusteluissa tulee kerrasta toiseen esille tyytyväisyys saatuun koulutukseen ja ylipäätään sotilaan elämään. Se on palkitsevaa kuulla tässä tehtävässä ja isoin kiitos tästä kuuluu työn raskaan raatajille, eli perusyksiköiden päälliköille ja kouluttajille. Tämän pyyteettömän työn tuloksia oli mukava esitellä Ilmavoimien ja Puolustusvoimien komentajille, heidän tutustuessa harjoitukseen ja patteriston joukkoihin, sekä toimintaan. 

Jotta totuus ei unohtuisi, niin ei se tämäkään harjoitus ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä vähän sairasteltiin, välillä käytiin ajoneuvolla ojan kautta ja välillä sekoiltiin tilanneselostuksessa. Eli vietettiin myös normipäiviä ja tekevällehän sattuu. Jos ei mitään tee, niin ei satukkaan.  Ei nykyinen palvelusaika tietenkään mahdollista täydellisten sotilasjoukkojen koulutusta, eikä siihen ole tarvettakaan. Riittää, että on himpun verran parempi kuin potentiaalinen vastapeluri. 

Yö alkaa kohta kaatumaan päälle, joten on aika päättää tämä blogiteksti. Pohjoisen ilmapuolustajien antamiin näyttöihin pohjautuen totean, että Korvatunturilla voidaan nukkua jouluyönä rauhassa. Pohjoinen pitää myös ilmatorjunnassa.

Hyvää joulun odotusta kaikille säädyille!
Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston komentaja
Everstiluutnantti Rauno Leppiviita